Haluttomat miehet - mistä innostuisitte?

Näköjään haluttomat miehet eivät löydä tälle palstalle, koska eivät usein tiedosta onglemaa.. Onko kellään muilla mitään neuvoja?! Onko kenenkään muun tilanne koskaan parantunut?

Taitaa vain olla niin, että miehesi ei kykene nykytilannetta tiheämpään tahtiin tai rohkeampiin juttuihin. Ei halua sitä koska ei koe itselleen sitä tarpeellisekis mitenkään.


Mutta mutta, eikö koskaan sinun vuoksesi edes yritä useammin? Eikä seiso, jos seisoo niin ihan kunnolla kovana? Jotkut miehet on aika hyviä peittelemään ongelmiaan, suhteessakin... Saako orkut, kestääkö hän riittävän pitkään? Häpeileekö lyhyttä sytytyslankaa jos on kovin nopea kaveri? Runkkaako paljon panojen lisäksi, voit ihan kysyä jos et tiedä...Ei se välttämättä sitä tarkoita että ei kanssasi nauttisi tai runkkaaminen olisi sinulta pois. Mutta monesti voi olla, että se materiaali jonka parissa runkkaillaan kertoo paljon siitä mistä fantasioidaan ja mikä kiihottaa. Sivuhistoriaa penkomaan vaan...;o)
Onko sinulle seksin pakko olla aina penetraatio, voisiko seksi joskus vain olla imemistä, nuolemista, runkkailua puolin ja toisin. Koska ja missä yleensä panette, aina illalla ja omassa sängyssä? Tietääkö miehesi jo sitä odottaa? Oletko suoraan sanonut että et ole tyytyväinen nykyisen määrään? Ei siinä mitään väärää ole, jos et kerran tyytyväinen ole...

Oletko kokeillut pitää taukoa? Heität kunnon nunnavaihteen pariksi kuukaudeksi päälle? Ethän menetä kuin kaksi panoa...:D Voi olla että kun taas vilautat vähän pakaroita t-paidan alta niin mies ei voi vastustaa näkyä. Mutta varaudu myös siihen ikävmpän seikkaan. Tein nimittäin tämän saman omalle vaimolleni huomatakseni, että 2kk päästä olin siinä tilanteessa jossa huomasin että tätä voisin jatkaa vaikka maailman tappiin ja seksiä ei tipu. Eli puolison ongelmat oli ihan todelliset ja hän pinnisteli meilläkin juuri tuon 1-2krt/kk. Tästä meillä lähti omat keskustelut sit käytnin, mutta se on toinen juttu se...

Ei yritä takiani useammin enkä minäkään halua, että hän pakottamalla yrittäisi. Saan hänet innostumaan ns. salahyökkäyksillä, eli joskus alan illalla tai aamulla muka viattomasti silittelemään vaikka vatsasta ja johdatan tilanteen nuolemiseen, mikä johtaa aina seksiin. Mutta jos sanon ääneen, saanko pussaila sieltä, vastaus on käsittämätön "no ei ehkä nyt, koska tiedän mihin se johtaa, ja nyt pitäisi mennä nukkumaan jo". Ja joo, on aina kovana kun ollaan ja saan helposti hänellä stondaamaan pelkällä silittelyllä.

Ja viimeksi kun puhuimme tästä kaikesta (kysyin, paneskeelko kanssani velvollisuudesta) hän sanoi, että olen tosi seksikäs ja erityisesti tykkää pebastani ja kertoi, että hänellä kyllä saattaa seisoskella, kun tulen lähelle tms., mutta ei kuulemma pääse mielessään irtautumaan työasioista tms. tarpeeksi ja ei siksi halua seksiä. Ja hänellä kyllä onkin tosi paineistava duuni. Koko keskustelun päätteksi hänellä stondasi (osoitti sen avoimesti) ja sanoi, ettei todellakaan paneskele velvollisuudesta. Joten uskon, kun oli tuollainen evidenssi.

Hänen runkkauksistaan en tiedä, mutta tiedän, että katsoo silloin tällöin pornoa, mutten tiedä minkälaista ja kuinka usein (omien sanojensa mukaan silloin tällöin). On totta että siitä sivuhistoriasta saisi jotakin viitteitä, mutta pelkään meneväni vain lukkoon, kun alkaisin kuitenkin vertailemaan itseäni niihin beibeihin ruudussa. En usko, että on mikään suurkuluttaja, mutta varmasti katsoo joskus. Sen tiedän, että on peppumiehiä ja hänen fantasiansa minun kanssani liittyvät "pystypainiin", kuten hän asian ilmaisi. On myös joskus kertonut pitävänsä sukkanauhoista. Hääyönä minulla oli sellainen viritelmä, ei koskaan ollut muuten, mutta tarvitsisin enemmän miehen kehuja ja rohkaisuja, että osaisin luontevasti olla niissä. Voisin sen siis hänen puolestaan tehdä, mutta tuntuisi hitsin nololta ostaa joku härpäke, ilmestyä se päällä makkariin ja saada pakit. Hääyönä ei sanonut mitään kovin erikoista, ja minä otinkin ne sitten nopeasti pois kun en osannut tulkita häntä ja aloin vain olla epävarma. Jos asusteita käyttää, itsevarmuus olisi aika tärkeää.

Itse epäilen seksin vähyyden johtuvan siitä, että olen hänen ensimmäinen naisensa sängyssä. Mies ei siis ole koskaan oppinut, miten hommat tehdään pikaisesti. Setti kestää aina puolesta tunnista tuntiin. Eli kestävyyttä kyllä riittää. Mutta luulen, että hän kuvittelee, että sen on aina kestettävä niin kauan. Pari pikaisempaa joskus ollut, mutta mies selvästi vierastaa niitä. Kai ajattelee että pitäisin häntä jotenkin sikana, en tiedä (kohtelee minua seksissä aina ihan älyttömän varovasti, mikä on tosi hienoa mutta samalla se tuntuu estävän jotakin). Ja koska aikaa menee aina niin kauan, on miehelle kai koko juttu niin rasittavaa, ettei voi spontaanisti ennen nukahtamista vetää pikaisia, koska hän ei tiedä, miten se tapahtuu, joten seksi tarkoittaa aina tuntia pois yöunista, kun 10 min. riittäisi.

Kai minun pitäisi neuvoa, mutta hän on tosi herkkä aikaisemmasta mieshistoriastani eli jos alkaisin neuvomaan, hän vain ajattelisi miten olen oppinut tämän kaiken aiemmissa suhteissani. Meillä oli aikanaan isoja riitoja näistä, joten olen tosi arka koskaan viittaamaan mihinkään historiaan näissä jutuissa. Oli aluksi erityisesti tosi epävarma siitä, onko minulle kyllin hyvä ja etenkin sängyssä. Vaikka hän on rehellisesti paras rakastaja mitä minulla on koskaan ollut (ei uskonut). On täysillä läsnä tilanteessa ja tunnen, että hän on nimenomaan minun kanssani.

Mutta joo, aina perussetti ja aina sängyssä, samat asennot, joskus harvoin pientä vaihtelua ja tuo vaihtelu aina minun aloitteestani. Alussa oli enemmän variaatiota, mutta nykyisin ei koskaan. Osa ongelmaa on varmasti se, etten itsekään uskalla sanoa, että tämä on vähän tylsää, voitaisko tehdä jotakin muuta välillä.

Tahtoisin spontaanisuutta, pikaseksiä kun panettaa, ja pidempää settiä silloin kun on sellainen romanttisempi fiilis. Haluaisin tehdä sitä pitkin taloa joka huoneessa. Haluaisin voida tehdä aloitteita silloin kun sattuu huvittamaan eikä pohtia koko päivää, milloin on sopiva hetki lähestyä, miten sen sanon ja kestänkö taas pakit.

Nyt kun kirjoitan, alan oivaltaa, että yksi iso ongelma on minä itse ja puhumattomuuteni. Ei mies tiedä, että toivoisin näin selvää muutosta. Hän tietää vain, että tahtoisin useammin. Olemme puhuneet näistä muutamia kertoja, mutta tilanne on hassu, koska hän sanoo haluavansa itsekin useammin, muttei silti tee aloitteita ja torjuu minut kaksi kertaa kolmesta. Niin, ja seksiä on vain ja ainoastaan viikonloppuisin, jos sitä on. Ja tietenkin vain toisena päivänä, ei molempina.

Ongelma voi olla että kumpikin varovemme loukkaamatta toisiamme tai aiheuttamasta epävarmuuksia toiselle, jolloin ei tule puhutta aidoista toiveista.

Kiitos kun vastasit, kirjoitin näin pitkästi lähinnä itseni takia - alkoi avautua koko kuvio paremmin kynän kautta kuin päässä pyörittelemällä.

Ai niin, ja tosi hienoa, että te olette pystyneet puhumaan ongelmista ja olet ollut halukas selvittämään ne vaimosi kanssa. :)

Oho, onpa kuin ammattikirjailijan kynästä. Onko ihan tosielämästä?

Itse kyllä melkein suoralta kädeltä suosittelen unohtamaan toistaiseksi kaikenlaiset houkuttelemiset ja muut sentapaiset jutut. Melkoisen suurella todennäköisyydellä kyseessä on, kuten alussa sanot, vähäisen liikkumisen, heikon fyysisen kunnon, huonojen syömätapojen ja ylipainon mukanaan tuoma ongelmavyyhti.

Kyllä mies sen tuntee kehossaan kun ensimmäiset merkit halujen heikkenemisestä ja laskevasta erektiokyvystä ilmaantuvat. Siitä alkaa helposti eräänlainen noidankehä. Alkaa pelkäämään ettei ehkä seisokaan, ja kun pelkää ei silloin seisokaan,

Naisen houkutteluyritykset seksi-asuineen yms. aiheuttavat helposti molemmissa osapuolissa vain lisää ahdistusta ja etääntymistä. Ennenkaikkea varsinaiseen ongelmaan, eli miehen epävarmuuteen ja pelokkuuteen kyvystään, sillä ei ole mitään vaikutusta, melkein päinvastoin.

Tuossa tilanteessa vois olla paikallaan ensialkuun erektiolääke, jonka avulla varmasti seisoo. Siihen kun lisätään terveelliset elinatavat naisen halu tulla ihan lähelle, sanoin ja teoin, ilman hepeniä :-) naisena ja ystävänä. Niin onhan ihme jos ei tilanne korjaannu.

Kiitos vastauksista. Kaikki esittelmänne syyt voivat olla mahdollisia, mutta kyllä minä itsekin uskon paljon siihen laiskuuteen. Mies on tosi passiivinen monilla elämänalueilla, vaikka tosi hyvä mies onkin muuten, mutta ei siis tykkää spontaanisuudesta yhtään missään ja kaikki on hänestä jotenkin vaivalloista. Eikä hän ylipäänsä tee asioissa itse aloitteita kuin vain harvoin (puhuu vaan, mitä voisi tehdä, muttei koskaan tee). Uskon, että se on osa hänen temperamenttiaan. Hän on hidas innostumaan oli asia mikä hyvänsä eikä hän jaksa lähteä spontaanisti edes oluelle, jos joku kaveri soittaa. Ja jos menee, niin aina autolla. :)

Olen tullut tulokseen, että tämä piirre nyt vain sattuu näkymään myös seksielämässä. Jos hän funtsii sitä etukäteen, hän varmaan ajattelee, miten vaivalloista se on. Mutta jos sytytän hänet vahingossa, niin tuo ajatus ei saa tilaa.

Toinen on tuo henkinen lukkiutuminen, mikä johtunee seksuaalisesta epävarmuudesta. Ehkä seksuaaliterapeutista voisi olla apua, mutta ensin minun pitää ehkä osata hehkuttaa häntä jotenkin luontevasti. Olen alkanutkin silloin tällöin ohimennen sanomaan hänen ulkonäöstään kivoja asioita. Ja ne ovat ihan tottakin. Tajusin vain joskus, miten vain ajattelen itse kivoja asioita hänestä, mutten koskaan sano mitään ääneen.

En siis ihan tosissani vielä usko erektio-ongelmiin. Yhden ainoan kerran vuosia sitten on varmaan käynyt niin, ettei onnistunut, ja siihen oli ihan selvä syy: aiempi poikaystäväni yritti tunkea väliimme (tuloksetta tietenkin, mutta se nosti miehessäni epävarmuuksia). Luulen tosissani, ettei hän halua rakastella siksi, koska ei jaksa, koska se kestää niin kauan.

Yritän jotenkin opettaa häntä siinä, ettei nainen aina vaadi pitkää settiä. Tämä vain täytyy tehdä niin, ettei hän liitä neuvojani aiempiin suhteisiini.

Joo, ihan hyvä vinkki tuo, että käyttää seksikkäitä vaatteita ilman vaateita mistään.

Tää meidän kuvio on kyllä kieltämättä aika huvittava, ellei se olisi vähän traaginen minun kannaltani. Meillä siis ihan taatusti vaikuttaa suhteen alkuajat, jolloin oli paljon väärinkäsityksiä ja miehelle tuli tarpeettomasti hirveästi epävarmuutta omasta asemastaan silmissäni. Tietyistä jutuista ei ehkä koskaan päästy täysin yli. Eikä hän kertonut pitkiin pitkiin aikoihin totuutta siitä, että olin hänen ensimmäisensä, joten en voinut sitä myöskään ottaa alussa huomioon.

Noh. Ehkä tässä vielä on jotakin tehtävissä.

Hienoa pohdintaa Nainen35! Miehesi vähän muistuttaa nuorempaa minua jollain tapaa. Ja nämä tietyt mieskoodit on kyllä hakattu tietynikäisissä aika syvälle mieleen....:D Voisin lyödä vaikka vetoa että miehesi on toimistotyötä tekevä insinööri...:D

Monta hyvää juttua kirjoitit jo itsekkin, mutta muutaman tässä nostan esiin.


"Nyt kun kirjoitan, alan oivaltaa, että yksi iso ongelma on minä itse ja puhumattomuuteni."

-Yep...:D Valitettavasti miehet putkiaivoineen tulkitsevat naista enemmän sanallisen viestinän mukaan kuin eleidn tai muun. Jos sanot ettei mikään vaivaa, niin silloin ei mikään vaivaa. Puhuminen auttaa aina...:D


"Kai minun pitäisi neuvoa, mutta hän on tosi herkkä aikaisemmasta mieshistoriastani eli jos alkaisin neuvomaan, hän vain ajattelisi miten olen oppinut tämän kaiken aiemmissa suhteissani. Meillä oli aikanaan isoja riitoja näistä, joten olen tosi arka koskaan viittaamaan mihinkään historiaan näissä jutuissa. Oli aluksi erityisesti tosi epävarma siitä, onko minulle kyllin hyvä ja etenkin sängyssä."

Todella hankala aihe, mutta väittäisin että melko yleinen. Myös omalla kohdallani, ollut suhteissa puolin ja toisin. Ei tosiaan kannata vedota mihinkään vanhaan suhteeseen tai siihen miten joku Nikopetteri tapasi seksin aloittaa tai mikä tuntui jonkun kanssa kivalta. Silloin mennään kyllä väärään suuntaan oli kyseessä nainen tai mies...:D Mutta jälleen jos et puhu, ei miehesi tiedä. Avoimesti tuet häntä just sieltä korvien välistä(muulloinkin kuin silloin kun jo ollaan kulli tanassa!).
Mistä tykkäät hänessä, yhteisessä ajassa, -seksissä. Pikku tekstari kesken päivän, että on ikävä. Lisäksi omien halujen ja muutoshalujen esittäminen on mysö taitoi. Ei koskaan lauseen alkuun "miksei me koskaa...", "tai voitasko me joskus..." Kivemmalta kuulostais "haluaisin joskus kokeilla...", "Musta tuntus tosi kivalta jos..." Vähän aina henkilökysymys, mutta mulle ei naisen pyynnöt ole koskaan olleet punainen vaate. Olet miehesi aarre, totta kai hän haluaa tehdä sinullle mieliksi. Jotkut "Makkoset" vain tarvii suorempia ohjauksia ja useampia "vihreitä valoja" ollakseen ihan varmoja siitä mitä nyt täytyy tehdä...

"Kai ajattelee että pitäisin häntä jotenkin sikana, en tiedä (kohtelee minua seksissä aina ihan älyttömän varovasti, mikä on tosi hienoa mutta samalla se tuntuu estävän jotakin)."

- Tässä tulee nyt se allekirjoittaneen suurin opinaihe. Ainakin oma seksuaalinen kasvuni on nojannut nuoresta asti samoihin teeseihin. Vaatii ihan tietoista poisoppimista että löytää ne omaa naista tyydyttävät jutut, ja vaatii paljon sitä puhetta...;D Teesi 1. Koko paketti, aina. Jo Eki-Setä on Suosikissa puhunut yhden Iijoki-sarjan verran esileikistä, ja miten siirrytään vaiheesta toiseen niinkuin jossakin teknisessä urheilu suorituksessa. Paskat, toisessa pitkässä suhteessani mullakin oli nainen(tai tyttö vielä silloin), joka lämpeni jo syleilystä ja suutelemisesta niin paljon, että kun vaatteet nakattiin veke odotti hän heti kunnon panemista, eikä enää mitään suuseksiä tms. Mut onneksi tyttö oli avoin ja sanoi suoraan joskus että "pane mua nyt heti". Noh, mähän sit panin tietty...:D Mut pointti se, että hän sanoi. Muuten olisin jatkanut Eki-sedän "oikeaa kaavaa", ja vielä jos hänkin olisi jatkanut esittämistä, että "hyvin menee" niin mikä soppa olis tullut ajan saatossa... Näin se kuulostaa kirjoitettuna simppeliltä, mutta eihän se in real life näin aina mene. Sun pitää vain löytää just teille sopiva kanava rikkoa se "kaava".


jatkuu.....

Teesi 2. Naiset on herkiä henkisesti ja fyysisesti. Panemisen tulee edetä rauhallisesti ja varovasti ettei naiseen satu.
Tykkäsin ite todella tuosta sun tavasta lokeroida rakkausseksi ja parisuhdeseksi kuten ite tykkään niitä nimittää. Olen siitä onnellisessa putkiaivomiehen asemassa, että illalla kun on saatu lapset nukkumaan minulta toisinaan kysytään, että "huvittaisko pikaiset?". Vastaan joo tai ei, kuten hänkin tekee jos itse kysyn, eikä kieltäväkään vastaus nosta suojamuuria väliin. Sanalliset pakit on paljon pehmeämmät, kuin ne selänkääntämiset jos on jo itse ihan fiiliksissä kiehnaamassa, ja sit vasta kysyy. Toisaalta sit se ajankanssa suoritettava rakkausseksi, mitä duuunaillaan kun lapset on mummolassa jne jne. Meillä varsinkin on jo aika sähköinen ilmapiiri, kun tämmönen lauantaipäivä lähestyy. Vaimoni on aika kiltti ja ujohkokin nainen normielämässä. En koskaan hänelle rietastele puheissa, enkä eleillä. Tiedän sen olevan hänelle epämiellyttävää, kun hän ei ole "in the mood". Hän on vahva romantiikan kannattaja ja se toimii hänelle paremmin. Itse tykkäisin taas siitä, jos saisin vihjailevan viestin keskellä päivää, tai jopa ihan suoraan, että "Hei rakas, katokkin että tulet suoraan kotiin töistä. Mua on panettanut kokopäivän..." Mut puolin ja toisin sit tehdään kompromisseja näissä jutuissa. Ujo ja hiljainen nainen ei meillä(kään) todellakaan tarkoita sitä, etteikö joskus saisi(tai pitäisi) sängyssä vähän pitää lantiosta tiukemmin, vetää tukasta tai mitä tahansa pientäkin juttua jolla osoittaa sitä eläimellistä "Me tarzan, you Jane" juttua. Kerran yhden todella kiimaisen panon jälkeen joudun miettimään hetken menikö överiksi. Mutta leuka loksahti kyllä, kun vielä silloin tyttöystävä statuksella oleva nykyinen vaimo sanoi saaneensa parasta seksiä ja tykkäsi tosi paljon loppuosasta. Joka tietysti tarkoitti niitä tukasta vetämisiä, mun vahvempaa roolia siinä mitä tehdään ja koska, käsien painamista ranteista sänkyä vasten jne jne. Mut taas se pointti, hän sanoi ja asiasta puhuttiin. Sain ison itsetuntobuustin ja ennenkaikkea tiesin oikeasti mikä juttu toimiii, vaikka naisen ulkoinen olemus onkin ihan muuta joka odottais kovempia otteita sängyssä.

"Luulen tosissani, ettei hän halua rakastella siksi, koska ei jaksa, koska se kestää niin kauan."

- Teesi 3. Nainen tulee aina ensin.(Huom. sanat tulee ja aina) Tämä on miehelle iso juttu, myös mulle. Meni aikaa ymmärtää itselläkin, mistä nainen seksissä oikeasti nauttii, orkku ei kaikille ole se "main goal" yhdynnässä. Ja todellakaan kaikki ei sitä panemalla saa. Et kertonut omaa tilannettasi, että saatko aina seksissä. Mutta mieti tätä juttua. Omallakin kohdalla on naisia, jotka eivät vain ole saanet yhdynnässä orkkua. Asia on sit vain vaatinut vähän keskustelua, et onko se tärkeetä, ja miten se hoidetaan. Meillä ratkaistiin yhden naisen kanssa homma niin, että ensimmäisellä panolla sain itse. Ja nuolin hänelle orkun jos hän halusi. Vaati häneltä tietyn asennon ja vain sen että hän tässä nauttii ja saa. Mutta taas, jos hän halusi, ei välttämättä aina halunnut. Minulle se oli putkiaivomiehenä aluksi outoa. Koska tottakai itse aina tähtäsin siihen orgasmiin. Mutta hänelle se koko tapahtuma oli tunnetasolla jo niin tyydyttävä siitä esileikistä alkaen, että ei kaivannut mitään muuta elokuva tyylistä isoa O:ta... Myös seksin kestosta voit jutella mielestäni ihan avoimesti, toiveet sen lyhentämisestä tulevat varmasti helpotuksena, kun ei aina tarvi vetää sitä pornoleffasta totuttua kaavaa....:D
Jälleen juuri sinä olet se miehesi aarre, tottakai hän kuuntelee mitä juuri sinä haluat... Se että hän loukkaantuu helposti kertoo myös sitä, että hän oikeasti välittää ja rakastaa!

Saako miehesi niin että lasti lentää? Saako aina? jos käytättet kumia niin sekin voi pitkittää panoa. Kumi veks, ja suihinottoa lupoksi tai käsihoitoa. Ihan mikä luontevalta tuntuu. Toimii aina ilman kumiakin, kyllä mieskin joskus haluaa vain nauttia....;) Toivottavasti löytyy jotain vinkkiä tästä luolamies ajatelmasta...

Ajattelet asiaa kuitenkin mielestäni ihan kivasti ja järjellä. Kyllä se sieltä löytyy vielä!

Uudesta salasuhteesta.Nainen haluaisi saada ja antaa.Pitäisi suuseksistä ja voisi jopa tehdä loppuun asti.Tämä suuseksin saamattomuus johtaa varmasti siihen,että joskus menen toisen kanssa.Nykyään ei rutiinijutut enää jaksa kiinnostaa.Suuntaan katseeni eteenpäin.Vaikea vain löytää toista,joka olisi juuri sellainen kuin toivoo.

Siis petät vain siksi, ettei naisesi anna suuseksiä? Missä vaiheessa tämä maailma on mennyt näin hedonistiseksi? Olisit varmistanut asian ennen suhteen aloittamista, jos on noin tärkeää. Sori, mutta empatiapisteitä ei nyt sinulle oikein heru.

Piti elää melkein 35 vuotta ennen kuin edes tajusin, että on miehiä joita ei seksi kiinnosta. Tämä on ollut minulle naisena tosi vaikea asia tajuta, kun itselleni seksi on aina ollut tärkeä ja luonnollinen osa elämää, ja tähän asti se on miesten kanssa ollut ihan sujuvaa ja automaattista.

Nyt olen tavannut miehen josta pidän tosi paljon, mutta seksielämää ei ole juuri lainkaan. Miestä ei kiinnosta, enkä jaksaa enää edes yrittää mitään aloitteita. En haluaisi lopettaa suhdetta sen takia, mutten tajua mitä muuta tässä voisi tehdä. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mies menee ihan lukkoon. Kertoo, että stressin ja jännittämisen vuoksi ei pysty mihinkään. Pelkään, että kohta petän häntä, ja suhde päättyy siihen, koska sen jälkeen en pysty enää itse suhdetta jatkamaan. Oma olo on jo ahdistunut ja stressaantunut tuon asian takia, ja syö myös naisellista itsetuntoa. Mutta ihan helpottavaa kuulla, että en ole yksin ongelman kanssa.

Olisi mielenkiintoista lukea, miten ap:n tilanne on edennyt?

Asiasta puhuttiin jo todella monista näkökulmista, mutta mieleeni tuli vielä yksi näkökulma. Nimittäin parisuhteen kokonaisuus roolien osalta. Seksuaalisuus on vain yksi osa-alue roolituksesta. Kirjoituksesta sain käsityksen, että nainen ikään kuin joutuu johtamaan tunne-elämän ja seksuaalielämän asioissa. Hän on ajautunut rooliin, jossa mies vastaa kyllä tai ei, ja näin ylläpitää näkymätöntä valta-asemaa.

Sama kuvio on yleinen haluttomuudessa. Seksistä kieltäytyminen voi olla tiedostamatonta vallankäyttöä niin naisella kuin miehelläkin. Siksi olisi tärkeää miettiä, voitaisiinko aloituskuvioita ja rooleja myös vaihdella ihan tietoisesti. Se onnistuu, jos suhteessa ei ole isoja ongelmia muilla alueilla. Niin kuin jo tulikin ilmi, seksistä suoraan puhuminen on välttämätöntä, jotta asiat voitaisiin selvittää. Vaikuttaa siltä, että ap varoo aivan liikaa miehensä itsetuntoa. Toiveista ja tunteista rehellisesti puhuminen on kuitenkin ainoa keino selvittää tilannetta. Alusvaatteilla tai muilla nikseillä ei ole pysyvää vaikutusta, koska ne eivät ratkaise roolituksen stereotypiasta syntynyttä vinoutumaa, vaan vahvistavat sellaista asetelmaa, että vain toinen osapuoli on aktiivinen ja vastuussa halujensa toteutumisessa.

Passiivisuuden takana voi olla pelkästään miehen rooli, joka on jäänyt huomaamatta päälle puhumattomuuden vuoksi. Tai sitten takana voi olla epävarmuutta suoriutumisesta, masennusta, toiveita, joita ei uskalleta sanoa ääneen tai jotakin muuta, mitä kysymättä ei voi tietää. Ap esitti paljon omia tulkintojaan ja arvailujaan miehensä luonteesta ja ajatuksista, jotka voivat olla paikkansapitäviäkin, mutta puhumatta sitä kuitenkaan ei voi tietää. Toisaalta omaa asennoitumistaan ja rooliaan voi tietoisesti muuttaa. Sitähän parisuhteessa kasvaminen juuri tarkoittaa; siis itselle vieraammankin roolin omaksumista ja löytämistä. Näin voi löytää uusia puolia itsestä ja seksuaalisuudesta.

Siis kannattaa puhua asioista suoraan ja jos tilanne ei etene, hakeutua seksuaaliterapiaan.