Luin eilen ekaa kertaa tätä palstaa ja tässä oma mielipiteeni asiaan.
Olen 15 v sta asti kokeillut vaihtelevasti nyrkkeilyä, judoa, punttisalia, aikidoa ja tällä hetkellä on hyvällä mallilla taekwondo menossa.
Jokainen näistä on auttanut minua ymmärtämään itseäni ja kehoni mahdollisuuksia, hyviä puolia, vaikeuksia jne.
Ihmettelen näitä ´mikä laji on paras´ vertailuja jotka eivät mielestäni perustu yhtään mihinkään.
Yhtä kuuluisa vertailu on myös se kumpi voittaa, koripalloilija vai lentopalloilija.
En itse pidä karatea, kung fua tai muita joita en ole vielä kokeillut yhtään sen huonompina kuin kokeilemiani lajeja.
Mihin perustuu myös täällä paljon arvioitu ettei potkutekniikoilla pärjää kommentit ja käsitekniikka on kaikki kaikessa? Sen mukaanhan judo, paini ja kaikkimuutkin lajit joissa ei lyödä/potkita on täynnä tumpeloita.
Mielestäni tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisellä tosipaikan ollessa kyseessä:
- olla mieleltään rauhallinen ja hallita itsensä ettei tee harkitsemattomia hyökkäyksiä, jotka johtaa omaan tuhoon
- ihan sama minkä lajin tekniikoita käyttää jos mieli on avoin ja yllätyksellinen eli pystyy tekeen hyökkäyksen mikä murtaa vastustajan
- oma puolustus antaa parhaan mahdollisuuden omaan hyökkäykseen (eli avaa vastustajan hyökkäyksen)
- luottaa itseensä ja tekee tekniikat loppuun asti eikä peräänny puolivälissä
- ei lähde mukaan sanallisiin mittelöihin jotka johtaa tositoimiin. Jos toinen solvaa ei ole pakko yrittää pahempaa solvausta. Voi kysyä mikä jurppii ja olla itse rauhallinen.
- edellinen ei tarkoita sitä toisen posken kääntöa ja hymyilemistä
En pidä itseänä tavallista pulliaista kummempana, jotain on kuitenkin tarttunut hihaan vuosien varrella ja toivottavasti en tarvitse näitä taitoja koskaan.
Jos kuitenkin tulee tilanne, olen luottavainen siihen että YRITÄN parhaani enkä syytä mitään lajia omasta harjoittelulaiskuudestani mikäli häviän. En myöskään voittaessani ylpeile sillä että olen vahingoittanut ihmistä joka on ollut henkisesti niin heikko ettei ole pystynyt hallitsemaan tunteitaan.
Kaikille kannustusta harjoitteluun varsinkin silloin kun on tympeän tuntuiset treenit tai itsellä muuten heikko hetki.
Olen 15 v sta asti kokeillut vaihtelevasti nyrkkeilyä, judoa, punttisalia, aikidoa ja tällä hetkellä on hyvällä mallilla taekwondo menossa.
Jokainen näistä on auttanut minua ymmärtämään itseäni ja kehoni mahdollisuuksia, hyviä puolia, vaikeuksia jne.
Ihmettelen näitä ´mikä laji on paras´ vertailuja jotka eivät mielestäni perustu yhtään mihinkään.
Yhtä kuuluisa vertailu on myös se kumpi voittaa, koripalloilija vai lentopalloilija.
En itse pidä karatea, kung fua tai muita joita en ole vielä kokeillut yhtään sen huonompina kuin kokeilemiani lajeja.
Mihin perustuu myös täällä paljon arvioitu ettei potkutekniikoilla pärjää kommentit ja käsitekniikka on kaikki kaikessa? Sen mukaanhan judo, paini ja kaikkimuutkin lajit joissa ei lyödä/potkita on täynnä tumpeloita.
Mielestäni tärkeimpiä ominaisuuksia ihmisellä tosipaikan ollessa kyseessä:
- olla mieleltään rauhallinen ja hallita itsensä ettei tee harkitsemattomia hyökkäyksiä, jotka johtaa omaan tuhoon
- ihan sama minkä lajin tekniikoita käyttää jos mieli on avoin ja yllätyksellinen eli pystyy tekeen hyökkäyksen mikä murtaa vastustajan
- oma puolustus antaa parhaan mahdollisuuden omaan hyökkäykseen (eli avaa vastustajan hyökkäyksen)
- luottaa itseensä ja tekee tekniikat loppuun asti eikä peräänny puolivälissä
- ei lähde mukaan sanallisiin mittelöihin jotka johtaa tositoimiin. Jos toinen solvaa ei ole pakko yrittää pahempaa solvausta. Voi kysyä mikä jurppii ja olla itse rauhallinen.
- edellinen ei tarkoita sitä toisen posken kääntöa ja hymyilemistä
En pidä itseänä tavallista pulliaista kummempana, jotain on kuitenkin tarttunut hihaan vuosien varrella ja toivottavasti en tarvitse näitä taitoja koskaan.
Jos kuitenkin tulee tilanne, olen luottavainen siihen että YRITÄN parhaani enkä syytä mitään lajia omasta harjoittelulaiskuudestani mikäli häviän. En myöskään voittaessani ylpeile sillä että olen vahingoittanut ihmistä joka on ollut henkisesti niin heikko ettei ole pystynyt hallitsemaan tunteitaan.
Kaikille kannustusta harjoitteluun varsinkin silloin kun on tympeän tuntuiset treenit tai itsellä muuten heikko hetki.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Hyvä, että tunnet kroppasi mahdollisuudet. En tiedä missä määrin joku laji on toista parempi, ja missä? Jos puhutaan itsepuolustuksesta, niin suurin osa ihmisestä puolustaa itseään ihan luonnostaan eri keinoin. Sitten on kehitetty taistelu/kamppailulajeja ja itsepuolustuslajeja, myös kilpaurheiluun. Kaikista näistä on takuulla hyötyä JOS joutuu ikävään tilanteeseen.
Tärkeintä on välttää niitä, kuten joka erkki tajuaa. Käyttää päätään, tiedostaa missä ja milloin on suurin riski. Toinen on käyttää tilannetajuaan ja valita reitti, jolla voi kiertää todennäköiset ikävyydet. Sitten on vielä puhumisen jalo taito. JA loukkaukset ja vittuilun voi kuitata paskanjauhantana mielessään, ja jatkaa matkaansa.
Mutta JOS hyökkäys tulee äkisti tai ei voi juosta niitä "110 metrin aitoja" lapsen, vaimon, anopin tai villakoiran takia, eli pakeneminen ei onnistu, niin sitten on pakko tapella (tai alistua).
Luettelemasi ominaisuduet allekirjoitan kaikki. Erityisesti parhaana näen juuri sen, että antaa urpon tehdä aloite. Uskon, että mikään ei takaa varmempaa onnistumista kuin ylimielisen nuijan tekemä tyypillisesti ennakoitavissa ole lyönti, ote tai potku. Kun lähtee soitellen huitomaan, niin on sen sekunnin puolikkaan HYVIN suojaton. Tehdään mikä on pakko, ja lähdetään pois.
Ikäviä faktoja.
Totuus on, ettei noiden lajien paremmuutta voi paljoakaan vertailla. Lajien paremmuushan riippuu täysin siitä, mitä harrastaja lajiltaan hakee. Toinen hakee ääretöntä tappelutaitoa toinen mielenrauhaa. Voin väittää, että jokaisesta lajista löytyy joku hyvä puoli.
Olen samaa mieltä ettei lajeja ole mieltä vertailla keskenään. Itse asiassa ne palvelevat toinen toisiaan. Esim judossa, karatessa ja aikidossa on hyvin paljon toisiaan tukevia piirteitä. Karatessa oppii kaikkein lujimman asennon, aikidossa oppii löytämään keskipisteen ja käyttämään sitä hyödykseen ja judossa nämä kaikki yhdistyvät käytännössä. Olen myös samaa mieltä puolustuksen tärkeydestä. Hyvä ja monipuolinen puolustus on kaiken perusta. On aivan turha hyökätä voimalla hyvää puolustusta vastaan, silloin häviää varmasti.
Sun Tzu :n mukaan ”hyvällä hyökkääjällä on voiton mahdollisuus, mutta hyvä puolustaja on voittamaton” ja se pitää paikkansa.