mitä mieltä ootte kyseisestä karaten suunnasta?
minkälaisia tekniikoita pitää sisällään?
minkälaisia tekniikoita pitää sisällään?
shukokai??
mä.
62889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Harrastin ko. tyylisuuntaa kymmenisen vuotta eli kokemuksen ääni puhuu. Shukokai -karaten liiton sivut ovat osoitteessa www.shukokai.fi. Siellä on myös linkkejä paikallisten seurojen sivuille.
Mutta kysymykseen vastaus. Shukokain perusajatuksena on kärjistettynä "jos osaat yhden asian kunnolla, muiden hallinta on helppoa". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Shukokaissa keskitytään kohtalaisen paljon takakäden lyönnin kehittämiseen (voima, nopeus, huomaamattomuus, luonnollisuus ja yllätyksellisyys ainakin).
Shukokai karatekoita on kehuttu siitä, että heillä on voimakkaat lyönnit. Mielestäni tämä pitää paikkansa. On toki Shukokain harjottelussa muutakin kuin vain yksi lyönti, mutta lähtökohtana on että se pitää osata hyvin.
Vastasiko tämä kysymykseesi?
Itse en koskaan Shukokaita harrastaneena, mutta läheltä seuranneena. Hyvin voimakasta henkilöpalvontaa opettajia kohtaan, vahva keskittyminen omaan lajiin ja ylemmyyden tunne muita lajeja kohtaan. Esimerkkinä eräs kerta sparratessani kyseisen lajin edustajan kanssa nyrkkeilykehässä... Hän oli aivan äimistynyt kun häntä toistuvasti mm. potkittiin päähän, koska ei sen pitäisi olla mahdollista kun käsi on nopeampi kuin jalka yms...
Harrastajat on tosi mukavia ja monet kyseisestä seurasta itseni hyviä ystäviä, mutta, outoa on heidän treenailut...
"Hyvin voimakasta henkilöpalvontaa opettajia kohtaan"
Olen kuullut tämän suuntaisia kommentteja aikaisemminkin ja koska en itse ole koskaa harrastanut Shukokaita, haluaisin tietää miten tämä ilmenee ?
"vahva keskittyminen omaan lajiin"
Noh, tuo ei liene mitenkään Shukokain "yksinoikeus" piirre, vastaavaa näkee muissakin tyylissä, varsinkin pitempään harrastaneiden keskuudessa.
Cheers,
Timo
Shukokai-karatea 80-luvun lopulla harrastaneena olen kohdannut tämän negatiivisen piirteen itsekin. Mitään nimiä mainitsematta sensein kunnioitus oli todella suurta ja palvovaa. Kritiikkiä ei sopinut esittää ja jos siihen erehtyi, vanhemmat oppilaat kyllä palauttivat ruotuun. Yleisin tapa oli kovat kontaktit otteluharjoituksissa. Oma laji oli se oikea ja muut tyylisuunnat heikkoja.
Moni ylempään vyöarvoon ehtinyt on eronnut ja siirtynyt muihin lajeihin juuri tämän piirteen takia. Shukokai-karatea ei suotta kutsuta uskonlahkoksi.
Rohkenen epäillä, että harjoitustyyli on muuttunut 80-luvulta tähän päivään eikä ole enää niin 'armeijan simputustyyliä' kuin silloin vanhoina pahoina aikoina.
En kyllä menisi sanomaan ihan henkilöpalvonnaksi. Eikö ole ihan luontevaa, että jos mennään harjoittelemaan mitä tahansa lajia niin silloin kunnioitetaan opettajaa. Muutoinhan opetuksesta ei tule mitään, kuten näkee nykyisin yläasteella. Kun tyylisuunnan pääasiallinen kehittäjä Sensei Kimura eli oli hänen kunnioituksensa kyllä suurta luokkaa, mutta mielestäni kunnioituksen määrä yhtä henkilöä kohtaan rapisi Kimuran kuoleman jälkeen.
Oman lajin (tai tyylisuunnan) korostaminen on voimakasta, sen myönnän. Mutta kuulemani mukaan sekin on hieman löyhtymässä. Tietenkin valmentajat haluavat kovaa sitoutumista, jotta tyylisuunta leviäisi laajalle, mutta kuitenkin vältyttäisiin 'rähinätyyppien' opettamiselta.
Kommenttiin ottelusta ylempänä: en leimaisi koko tyylisuuntaa sen perusteella, että olet otellut yhtä henkilöä vastaan. Yleensäkin otteluissa määrää kulun yleensä se (tietenkin), että kumpi on otellut enemmän ja kummalle säännöt on tutummat.
Ko. tyylistä ja henkilöistä en tiedä mitään, mutta yleiskommenttina olen sitä mieltä, että henkilöpalvonta, jota nimenomaan joidenkin karatetyylien piireissä silloin tällöin näkee, ei sovi Länsimaalaiseen meininkiin. Nöyrä saa olla, muttei tarvi nöyristellä. Budohenkeen kuuluu mielestäni terve kunnioitus omia mestareita ja valmentajia kohtaan. Tämä kunnioitus ei saa mennä palvonnantasolle ja siitä jouhevasti perseen nuolemisen tasolle. Ne ei kuulu budohenkeen ollenkaan. Tottakai lajista riippumatta omia valmentajia täytyy kunnioittaa ja heitä voi pitää esikuvana. Mutta raamattupiirit on erikseen. Asiaa sivuten. Leireillä näkee usein ihmeellisen ilmiön, kun treenit on jo ohi, niin porukka tunkee leiriä vetävän mestarin seuraan ja miten kaikki nuo ko. mestarin vitsit ja jutut jaksaa naurattaa niin mahdottomasti,(vaikka jutut olis aivan vitusta.) Tätä ilmiötä on todella huvittavaa joskus katsella. No onhan noissa mestareissa aivan huuliveikkojakin, mutta ei ne kaikki nyt aivan niin hauskoja ole, kuin sivullisesta saattaisi näyttää. Jotkut ovat mielestäni "siviilissä" täysin ääliöitä, mutta kun he ovat mestareita, niin kaikki mitä he tekevät on joidenkin mielestä aivan mahtavaa.