Firmamme pomo on ns. oppikirjanarsisti eli kaikki narsismin piirteet osuvat häneen kuin nakutettu. Vuosien mittaan tämä ihminen on alkanut käydä niin pahasti hermoilleni, että olen alkanut toimia aina päinvastoin kuin hän toivoisi. Tiedän, ei kovin aikuismaista käytöstä minultakaan.
Mietin tässä eräänä päivänä, kuinka pitkälle pomo mahtaisi mennä saadakseen huomiota. Hän saapuu aina kahvipöytään kauhean tohinan ja kolistelun kanssa, jotta saa heti huomion kääntymään itseensä. Usein hän heittää jonkin tavaran, paperin tms. keskelle pöytää kesken toisten keskustelun saadakseen jonkun kysymään siitä jotain.
Hän ei juuri koskaan jaksa kuunnella toisten kuulumisia tai kertomuksia, joten yhtenä päivänä jatkoin pomon näyttävästä saapumisesta piittaamatta juttuani eräälle työkaverille. Yleensä pomo aloittaa toisen juttujen päälle tutut "Mikä oli, kuka teki, koska?" -kysymyksensä päästäkseen mukaan keskusteluun (ja kääntääkseen sen sitten itseensä), mutta nyt jostain syystä turvauduttiin muihin keinoihin.
Ensin hirveää huokailua ja kahvikupin kolistelua, sitten yskimistä. Sen jälkeen hän liu'utti yhtäkkiä kesken juttumme erään tätä työkaveriani koskevan paperin pöydän toiselta puolelta työkaverini eteen. Sitten hän hyrisi kylmissään kovaan ääneen ja hankasi olkavarsiaan. Tässä vaiheessa sortui työkaverini ja kysyi, onko pomolla kylmä. Harmi, olisin halunnut seurata, kaataako se koko pöydän lopulta.
Huvitti, kun luin eräästä narsismia käsittelevästä kirjasta, että eniten narsisteja on yksityisyrittäjissä ja toimitusjohtajissa. Tämä leidi on molempia. En kyllä uskokaan, että olisi tullut päivääkään toimeen kenenkään palkollisena.
Mietin tässä eräänä päivänä, kuinka pitkälle pomo mahtaisi mennä saadakseen huomiota. Hän saapuu aina kahvipöytään kauhean tohinan ja kolistelun kanssa, jotta saa heti huomion kääntymään itseensä. Usein hän heittää jonkin tavaran, paperin tms. keskelle pöytää kesken toisten keskustelun saadakseen jonkun kysymään siitä jotain.
Hän ei juuri koskaan jaksa kuunnella toisten kuulumisia tai kertomuksia, joten yhtenä päivänä jatkoin pomon näyttävästä saapumisesta piittaamatta juttuani eräälle työkaverille. Yleensä pomo aloittaa toisen juttujen päälle tutut "Mikä oli, kuka teki, koska?" -kysymyksensä päästäkseen mukaan keskusteluun (ja kääntääkseen sen sitten itseensä), mutta nyt jostain syystä turvauduttiin muihin keinoihin.
Ensin hirveää huokailua ja kahvikupin kolistelua, sitten yskimistä. Sen jälkeen hän liu'utti yhtäkkiä kesken juttumme erään tätä työkaveriani koskevan paperin pöydän toiselta puolelta työkaverini eteen. Sitten hän hyrisi kylmissään kovaan ääneen ja hankasi olkavarsiaan. Tässä vaiheessa sortui työkaverini ja kysyi, onko pomolla kylmä. Harmi, olisin halunnut seurata, kaataako se koko pöydän lopulta.
Huvitti, kun luin eräästä narsismia käsittelevästä kirjasta, että eniten narsisteja on yksityisyrittäjissä ja toimitusjohtajissa. Tämä leidi on molempia. En kyllä uskokaan, että olisi tullut päivääkään toimeen kenenkään palkollisena.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tuo kuvattu käytös mielestäni mitenkään osoita muuta kuin huomionkipeyttä. Ei ole välttämättä narsisti tuo eukko.
En minä sentään tuon pelkän huomionhaun vuoksi ole päätelmääni tehnyt. Kertonee paljon se, että meitä on muutama ihminen firmassa töissä ja silti viiden vuoden työrupeamani aikana firmassa on ollut jo parikymmentä ihmistä käymässä.
Tämän ihmisen käyttövoimana toimii aina kateus. Meillä ei firmassa ideoida juuri mitään ja jos joku sattuu ideoimaan, vastauksena on aina, että pitää katsoa mitä muilla on. Kaikki kopioidaan ja plagioidaan muilta ja koetetaan pistää siinä paremmaksi. Tuntuu, että tavoitteena kaikessa on saada muut kateelliseksi ilman että edes mietitään mikä on järkevää tai tuloksellista.
Tämä henkilö ei myöskään noudata sääntöjä, vaan olettaa aina että juuri hänen kohdallaan niissä joustetaan. Ajaa aina ylinopeutta, mutta puhuu kortin pysymään itsellään valehtelemalla, että firma on hänen ajamisistaan riippuvainen ja hän joutuu sulkemaan yrityksen jos kortti lähtee. Hänen ajamisiaan ei todellisuudessa tarvita mihinkään. Hän käyttää vanhan isänsä inva-korttia pysäköidäkseen mihin haluaa. Muiden ihmisten hän kyllä odottaa noudattavan sääntöjä.
Hän menee myöhässä joka paikkaan, jopa lentokentän lähtöselvitykseen ja nostaa siellä hirveän haloon, jos pääsy koneeseen meinataan estää. Hän ei yleensäkään jonota, vaan keksii aina jonkin verukkeen, jolla ohittaa jonoissa. Jos sen sijaan joku on tulossa myöhässä tapaamiseen hänen luokseen, hän kiukkuaa, että ihmeellistä, kun ei kunnioiteta toisen ihmisen aikaa. Itse hän saattaa odotuttaa toista tunninkin eikä edes ole häpeissään.
Hän on avoimesti tunnustanut (ilmeisesti koska olettaa kaikkien toimivan niin) pelaavansa ihmisten kanssa saadakseen mitä haluaa. Hänen kaikki siviilielämän ihmissuhteensa ovat jollain tavalla hyötysuhteita. Hän ei juuri kuuntele muiden juttuja näiden siviilielämästä, mutta odotapa, kun joku mainitsee tuntevansa jonkun erikoisosaajan, josta voisi olla tälle pomollemme hyötyä - jo herää kiinnostus ja alkaa nuoleskelu.
En jaksa jatkaa, näitä piirteitä riittäisi vaikka romaaniksi.