Hei!
Tiedustelisin, onko kellään muulla koskaan sattunut vastaavaa - ja tarkoitan teitä, jotka ette minun tavoin vielä ole löytäneet omaa tyyliänne:
Aloitat kirjan lukemisen, joka sattumoisin on ehkä klassikkoainesta, ehkä 100 suositellun kirjan listalla. Ihastut kirjailijan tyyliin, ja mietit, voisitko itsekin kirjoittaa samalla tyylillä. Suunnittelet jo esikoistasi tai mitä vain tekstiä, miten mukailisit lukemaasi tyyliä.
mutta...
Tartut seuraavaan klassikkoon, ja lukiessasi varsin erilaista tekstiä kuin aikaisemmassa kirjassa oli, tajuat taas, että hei, tämäkin tyyli on todella menevää - voisin kokeilla tätäkin!
Ja samahan voi jatkua ikuisuuksiin...
Eli summaan kaiken kysymykseen: kuuluuko omaa tyyliä etsittäessä asiaan se, että alkaa ihannoida melkeinpä kenen tahansa muun kirjoittajan tyyliä? Johtaako kyseinen menetelmä mihinkään? Vai olenko yksin asian kanssa, ja kierränkö kehää ihastelemalla vain muiden tekstiä? Ensisijainen tavoitteeni on lukea kaikki 100 maailmankirjallisuuden klassikkoa, mutta luulen, että 70 prosenttia ajasta menee oman tyylin vaihtamisesta haaveiluun...
:D
Tiedustelisin, onko kellään muulla koskaan sattunut vastaavaa - ja tarkoitan teitä, jotka ette minun tavoin vielä ole löytäneet omaa tyyliänne:
Aloitat kirjan lukemisen, joka sattumoisin on ehkä klassikkoainesta, ehkä 100 suositellun kirjan listalla. Ihastut kirjailijan tyyliin, ja mietit, voisitko itsekin kirjoittaa samalla tyylillä. Suunnittelet jo esikoistasi tai mitä vain tekstiä, miten mukailisit lukemaasi tyyliä.
mutta...
Tartut seuraavaan klassikkoon, ja lukiessasi varsin erilaista tekstiä kuin aikaisemmassa kirjassa oli, tajuat taas, että hei, tämäkin tyyli on todella menevää - voisin kokeilla tätäkin!
Ja samahan voi jatkua ikuisuuksiin...
Eli summaan kaiken kysymykseen: kuuluuko omaa tyyliä etsittäessä asiaan se, että alkaa ihannoida melkeinpä kenen tahansa muun kirjoittajan tyyliä? Johtaako kyseinen menetelmä mihinkään? Vai olenko yksin asian kanssa, ja kierränkö kehää ihastelemalla vain muiden tekstiä? Ensisijainen tavoitteeni on lukea kaikki 100 maailmankirjallisuuden klassikkoa, mutta luulen, että 70 prosenttia ajasta menee oman tyylin vaihtamisesta haaveiluun...
:D
Vastaukset 20
Vanhimmat
Tuttu juttu. Siksipä onkin yleinen ohje kirjoittavalle, että juuri ennen kirjoittamisen aloittamista ja sen aikana ei saisi lukea kirjoja.
Ja tuo ohje on syvältä. Kirjoittajan tärkein opintie on lukeminen. Lukeminen, lukeminen ja lukeminen. Paljon erilaisia juttuja, hyviä ja huonoja.
Lukemisella ei ole mitään tekemistä sen kanssa missä vaiheessa on omaa kirjoitusprosessiaan. AINA kannattaa lukea. Kaikki kirjoittajat eivät pysty lukemaan kesken oman luomisprosessin. Sekin on ok ja yksilöllistä. Mutta jos VOI lukea, niin LUE.
Tyyli muodostuu omaksesi automaattisesti ja kaikista lukemistasi tyyleistä muodostat oman ainutlaatuisen sekoituksesi.
Mutta älä KOSKAAN unohda lukemista.
Tässä neuvossa on ideaa, sillä mielestäni vahva kirjoittaja säilyttää tyylinsä kaikesta huolimatta. Heikko taas ryhtyy plagioimaan. Ajatus "omasta ainutlaatuisesta sekoituksesta" on myös hauska ja erittäin totta ja asia, mihin kaikkien pitäisi pyrkiä...
Lukekaa hyvät ihmiset. Kirjoittaja ei voi olla lukematta. Sinun pitää varastaa ja lainata muiden tyylejä ja ajatuksia, jotta voit löytää omasi. Lue mitä erilaisempia tekstejä ja tyylejä ja löydä niiden joukosta se omasi.
Alla on laajemmin aiheesta:
http://kirjailijankellarissa.blogspot.fi/2014/02/kirjoittamisesta-miksi-kirjoittajan.html
vmn, nyt täytyy kiitellä mahtavasta blogistasi! Hassua, mutta vaikka olen lukenut postauksiasi vasta sellaiset 5 kuukautta, olen huomannut tyylissäsi huimaa paranemista mm. oikeinkirjoituksen suhteen! Tekstisi ovat hyviä ja pakottavat olemaan itselleen kriittisempi ja hyvässä mielessä. Suosittelen!
Ja tuosta lukemisesta: ällistyttävää, miten monta vuotta olen pakoillut klassikkojen lukemista! Potterien jälkeen en ole silkkaa suppeakatseisuuttani tarttunut muihin mestariteoksiin, ja nyt en voi kuin ihmetellä, miten niin moni tyylilaji voi olla vielä 2000-luvulla niin tuoretta ja mukaansatempaavaa. Potter saa jäädä nyt ihan muualle.
Kannattaa todellakin plagioida, kuten nimim. "Lue!" sanoi, oma ainutlaatuinen sekoitus on kaiken vaivan väärti - vaikka olen jo maininnut asiasta, mutta käytän nyt toistoa tehokeinona!
Kiitos kannustavasta palautteesta! Jep, itsekin opettelen vielä sitä, miten blogia tulisi kirjoittaa ja saman olen huomannut - suunta on jatkuvasti parempaan päin. Rimaa kokoajan korkeammalle ja aina kehittyen! Ajatuksia saa jakaa ja aiheita ehdottaa, tämä on muun muassa ollut mielessäni jo pidemmän aikaa: miten löydetään omaa tyyli.
Lyhyesti sanottuna, olen sitä mieltä, että se ehdottomasti vaati tyylien "varastamista". Lue sitä, mistä pidät ja kirjoita, enemmän tai vähemmän sitä kopioiden. Ei sitä kannata tietoisesti etsiä ja tehdä suosikkisi kaltaista, mutta varsinkin kirjoittajan alkutaipaleella niin vain käy, halusi tai ei. Itsekään en tajunnu kirjoittavani ensimmäisiä tekstejäni George R. R. Martinin tyylillä, mutta niin siinä vain kävi. Kun huomasin tämän, lähdin mukailemaan sitä erilaiseksi. Hiljalleen se kehittyy juuri omanlaiseksi, uniikiksi ääneksi. Ilman esikuvia sitä on vaikea löytää.
Tyylin muodostumisessa kestää oma aikansa, mutta siitä ei kannata stressata. Lainailut ovat osa äänen löytämistä ja kokeilut kehittävät kirjoittamista. Omaa tuotantoa kannattaa tutkia ja analysoida ja tekstejä luetuttaa muilla. Lukijat osaavat auttaa äänen hahmottamisessa, etenkin jos lukevat useamman tekstin.
Olen samaa Lue! nimimerkin kanssa: lukemista ei missään nimessä pitäisi vältellä lainailujen pelossa. Ei toisen äänen matkiminen mikään rikos ole, eikä kammottava virhekään. Moni kirjoittaja käy lainailuvaiheita läpi useammankin, ennen kuin löytää sen oman juttunsa.
Kokeile uusia juttuja ihan vapaasti, kunhan et liian tietoisesti takerru hienoon tyyliin, vaan annat itsellesi myös luvan kirjoittaa tavalla, joka tuntuu sinulle luonnollisimmalta.
Ovatko mielettömät evakkojätökset kehitelleet itsestään sellaisia sankaritaruja, että ovat Väinämäisen tekemiä ja avaruusolioiden kiillottamia ja pyhää vettä juoneita kartanonomistajia Viipurista?
Samaa mieltä tuosta lukemisesta. Oman tyylin ja äänen löytäminen vie aikaa eikä harhapoluilla kuljeskelu ole vaarallista. Valmistakin tekstiä voi jälkikäteen muokkailla rankalla kädellä jos tuntuu siltä, että se muistuttaa liikaa jotakin tuttua.
Itse tunnustan yleensä jälkikäteen vaikutteet teksteissäni. Parin viimeisen käsikirjoituksen aikana on alkanut tulla sellainen tunne että oma ääni on löytynyt eikä teksti ole enää hapuilua sinne tänne. Paljon on kyllä tullut naputeltua sanoja ja luettua ennen kuin oma ääni on alkanut löytyä. Uskon, että toisilla kirjoittajilla se löytyy nopeammin mutta tekstin ongelmat ovat ehkä jossain muualla. Omien ongelmakohtien tiedostaminen on auttanut ainakin minua, tässä luottolukijoilla ja myöhemmin kustannustoimittajalla on ollut merkittävä rooli.
Asian sivusta: mielenkiintoista, miten positiivisena ja rakentavana tämän yksittäisen viestiketjun henki on säilynyt! Vai onko niin että asiallinen postaus=asialliset vastaukset? Vaiko sittenkin näin: neutraali postaus=tästä ei yksinkertaisesti voi keksiä pahaa sanottavaa?
Ei minulla muuta. Hyvää päivänjatkoa ja viikonloppua, ihmiset! :)
Minulla on tosi vahva kirjoittajan ääni ja sen on täysin tunnistettavissa minuksi. Olen kirjoittanut sillä äänellä satoja kolumneja ja muita kirjoituksia ja tyyli on lähellä tapaa jolla puhun muutenkin. Tässä onkin sitten se ongelma että kun pitäisi kirjoittaa minä-muodossa, sitä ei usko kukaa. Minä kuulostan itseltäni en kirjan päähenkilöltä, vaikka hän olisi 30 vuotta vanhempi ja toista sukupuolta. Niinpä olen ottanut avuksi aivan häpeämättömän tyylilainailun. Kun tarina vaatii tiettyä tyyliä, etsin sellaisen ja kopioin. Tutkin lauseen rytmin, mikä siitä tekee kiinnostavan ja tsädäm: minulla on ainutlaatuinen tarina, joka ei kuulosta siltä kuin selittelisin juopuneena omia seikkailujani vaan raportoisin vilpittömästi mitä päähenkilölle sitten tapahtui.
......... no voe perskuta
Juudas,
sie out jo päässy sihin,
mihin mie oun vasta yrittelemässä............. nyt harmittaa !
Kirjoitusiloa kaikille toivotan !
:D
Mitä tyylin varastamista? Kukaan ei omista mitään "tyyliä"! Ei Gilgameskaan ole kenenkään tyyli, vaan sille kielelle pyrkimys kääntää jotenkin samaa tarkoittavaksi.
Ei Kiven tyyli ole Kiven keksintö. Suomenkieliset vain eteläisessä Hämeessä silloin puhuivat tuohon sävyyn ja muotoon. Jos Aleksis olisi ollu tsaatanan savolainen, nii täällä vejätettäjisisnja vieännettäisiin veljeksiä!
Tarkoitin nimenomaan varastamista sitaatessa, ei siis ihan kirjaimellisessa merkityksessä.
Totta, kukaan ei omista tyyliä. Muutenhan puhuminen olisi aina feikkaamista, ellei onnistuisi sitten kehittämään uutta kieltä, uutta ilmaisua tai uutta väylää kommunikointia hoitamaan. Silloin ainakaan ei tarvitsisi niin pelätä sitä oman tyylin "varastamista"!
Mielenkiintoinen aihe! Tyylillä voi kikkailla ja itse tykkään vaihdella tyyliä tekstin sisällä jos käytän eri kertojia. Tuli tuosta aloittajan kirjoituksesta mieleen, että mielenkiintoisena kirjoitusharjoituksena voisi olla kopioida tietoisesti toisten tyylejä. Kirjoita esim yksi novelli monella eri tyylilajilla ja pohdi sen jälkeen mikä niistä tuntuu kaikkein parhaimmalta itsellesi.
.......... joo tuttujuttu, minäkin olen ollut joskus aikoinaan Helsingin Työväenopiston kurssilla, jossa tehtiin ainakin yksi harjoitus sillä yhdellä kurssilla, jossa piti ottaa seuraavaksi kerraksi kahden eri kirjailijan tyyli kirjoittaa. Muistaakseni valitsin
Stephen King ja Gogol, mutta en nyt ihan tarkkaan muista olivatko nää kaks.
Hauska harjoitus! Kokeilkaa Tekin!
Juuri näin! Taitava kirjoittaja osaa asettua henkilönsä tilanne niin hyvin, että lukija pystyy jopa ajattelun perusteella tajuamaan, kenen näkökulmasta nyt asiaa tarkastellaan... tämä tosin vie aikansa, että pystyisi vähänkään avaamaan myös lukijalle henkilöiden sielunmaailmaa näinkin tarkkaan.
Kirjoitusharjoituksia on erilaisia. Kaikkea ei yksinkertasesti voi yrittää, sillä aika ei riitä, mutta tuollaiset tyyliharjoitukset, tajunnanvirta/virheettömyys/minkä tahansa tyyliset kirjoittamisniksit ovat jänniä. Samalla pystyy testaamaan omaa kärsivällisyyttä ja oman tuotoksen arvostelukykyä. Itsetutkiskelun paikka!
Ehdottomasti kannattaa kokeilla ainakin tätä nopeatempoista kertojaa, herra Päätaloa! ;-)
Kirjoitustyyli löytyy vain lukemalla ja paljon kirjoittamalla. Kirjoittaminen on minun mielestäni paras tyylin löytämiskeino ja kerronta tapa: Minä itse kerron, ulkopuolinen kertoja,monta kertojaa, näistä kaikista koostuu tuleva tapa kirjoittaa. Ei siihen voi etsiä tai kouluttaa itseään mihinkään tyyliin, vaan se muodostuu aijanmittaan aivan itsestään. Ja kun se löytyy alkaa kirjoituskin sujua helpommin, eikä tarvitse koko ajan lukea ja muuttaa lauseitaan sujuvimmiksi.