Peitätkö/tukahdutatko ikäväsi vihalla?
Kysymys
kyselijä
16203
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
tunne vihaa laisinkaan häntä kohtaan.
En. Yritän olla neutraali ja asiallinen. Ettei kaikki rakkaushömppä vaan karkaisi suusta.
Viha on hirvittävä asia. Eikä sitä saisi käyttää liian kevyesti. Viha on vahingoittamisen halua mielestäni. Minä en pidä kaikista ihmisistä, minä en pidä kaikkien ihmisten toiminnasta. Jos en pidä jostakin ihmisestä, en sanoisi että vihaan häntä. Sanoisin että en pidä hänestä tai tuollaisesta toiminnasta. Sitä ei voi rinnastaa vihaan. Vihapuhe leimaa puhujansa mielestäni vihaajaksi, negatiivisella energialla.
olen todella surullinen ja mieli maassa ja paha olla
En taivas sentään. Tyhmää Se olisi ja vahingollista.
Viha on voimakas sana ja tunne, sitä käytetään liikaa ja turhaan.Vihankohteena olemista jokainen voi miettiä itse, ennen kuin alkaa vihata ketään.Pahuuden vihan jotrenkin ymmärtää.Mutta pahuutakaan ei voiteta, eikä poisteta vihalla.
Koitin ajatella häneStä kaikkea negatiivista, että pääsisin eroon. Nyt kyyneleet valuvat taas poskilla, niin kuin hänelläkin usein. Tunteellinen kun on. Aina ne kyyneleet eivät ole valuneet minun takia.
En vihalla vaan pettymyksellä
Miksi ihmeessä..ei ole mitään syytä tuntea vihaa.
Elämä on muutenkin aivan liian lyhyt joten vihaaminen on turhaa.
Ihmisten pitäisi muutenkin kohdistaa enemmän elämäänsä sellaista positiivista energiaa.
Sääliminen on myös turhaa kun se ei ketään auta. On parempi olla ihminen ihmiselle, tukea hädässä tai muulla tavoin auttaa.
Joskus ne ihmisten säälipuheet on vain typeryyttä ilkeily tarkoituksessa..
En kun järjellä. Toimi hyvin siihen asti kunnes hän otti taas yhteyttä. God damn it! Mitäs soppaa sitä nyt keitetään. Taidan polttaa sormeni taas!
En vihaa vaikka suutuspäissäni saatan joskus niin sanoa. Toivottavasti hän ymmärtää sen!
Toivottavasti hän saa tietää sen.Kun on niitäkin, jotka ei koskaan saa tietää, ettei toinen tarkoittanut ihan sitä mitä sanoi.
Oikeastaan en tunne hirveesti mitään. Kun viha ja katkeruus on mennyt, en tunne hirveesti mitään. Ehkä joku päivä tulee ajatuksia.
En.
Kun alkuun kaan päässyt niin ikävä kuulostaa erikoiselta kyllä. Lähinnä alkoholilla
istun vain hiljaa, tai nukun.
Joo, totta puhuen joskus tukahdutin. Yritin saada kait itseni oikeastikkin vihaamaan häntä, vihasin myös itseäni kun silti tunsin tunteita häntä kohtaan. Halusin lopettaa hänen ajattelemisen ja luulin että jos vihaisin häntä, ehkä myös ajattelisin häntä vähemmän, mutta se suunnitelma meni oikeastaan päinvastoin. Ajattelin häntä entistä enemmän ja tunsin voimakasta tarvetta käydä läpi mielessäni menneitä ja miettiä millä tavalla hän oli siinä ja siinä tilanteessa "syyllinen"... Järjetöntä ehkä, mutta en ole täydellinen, enkä tosiaan ollut kaikista selvä järkisin hänen lähtönsä jälkeen.
Tajusin lopulta että parempi vaan hyväksyä, että hän on nyt jossain tavoittamattomissani.. Voin silti toivoa hänen parastaan vaikken näekkään häntä ja vaikkei hän minua haluakkaan, se ei ole hänen vikansa. Pikku hiljaa tunteet ovat arjen keskellä väistyneet taka-alalle, mutta jos näkisin hänet sydämmeni hakkaisi taas hallitsemattomasti, punastumiseni näkyisi kilometrien päähän ja ajattelisin häntä jatkuvasti..