Sain itseni tänään hammaslääkäriin. Halusin sanoa sen jollekiin, joka ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Kuinka ison ponnistuksen tein. Vielä pitää mennä uudestaan, mutta peruna kerrallaan. Alku meni hyvin, mutta loppuvaiheessa meinasin ruveta ylihengittämään ja tuli tunne, että kiireesti pois tästä tuolista. Tunne ei kuitenkaan noussut suuemmaksi, kun hammaslääkäri sanoi, että alkaa olla valmista ja otti välinetä pois suusta. Sain kasattua itseni, kun tiesin pääseväni kohta pois ja hammaslääkäri teki loppu hionnat. Ensi kerralla on isompi paikkaus edessä ja pitää etukäteen jotenkin tutkia itsessäni sitä, että mikä tuo kiire pois on ja keksiä keinoja itseni rauhoittamiseksi siihen jäämään. Sama tunne voi tulla lounaalla tai kylässä tai missä vaan periaatteessa.
hammaslääkärissä
Mimmiruusu
3412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Halusin sanoa sen jollekiin, joka ymmärtää, mitä se tarkoittaa. Kuinka ison ponnistuksen tein."
Minä ymmärrän mitä se tarkoittaa.
Valmistautumisesi koitokseen alkoi jo päiviä ehkäpä jo viikkoja ennen h-hetkeä.
Paikka: Tuoli josta ei nousta ennen kuin joku toinen antaa siihen luvan. KÄÄK!
Hammaskipukin tuntuu pienemmältä kuin paniikki joka iskee moukarin lailla saaden kehon muuttumaan hallitsemattomaksi.
Silti yrität kaikkesi ettei mitään näy ulospäin.
Niin tuttua minullekkin...
Minä len päättänyt, että en jaksa aina yrittää peittää oireitani. Sukulaiset, tuttavat ja kaverit savat hyväksyä minut tärisevänä ja ahdistuneena ja muutenkin oireisena. Silti on vaikeaa lähteä kylään mihinkään. Jos joku ei kynene hyväksymään minua tällaisena, niin en loukkaannu. Osalle ihmisistä tämä voi olla pelottavaa katsoa vierestä. Tunteet ja tunnelmat tarttuvat.
Hammaslääkärissä on pakko olla paikoillaan. En kuitenkaan ruvennut siinä peittelemään mitään, vaan sanoin hammaslääkärille heti huoneeseen mennessäni, mikä on tilanne. Hän oli empaattinen ja kysyin lupaa halata. Hän antoi heti luvan ja halasimme. Luottamussuhteen rakentaminen on tärkeää. Pystyin sitten istumaan tuoliin ja sovimme sännöistä. Ensin meni tosi hyvin, mutta sitten tosiaan alkoi tulla niitä ajatuksia, että en pääse pois tästä ja mitä jos en pystykkään olemaan, mitä jos nyt harmostun totaalisesti. Oireita käynnistyi, kun rupesin epäilemään itseäni. Jotenkin pitäisi saada itseni uskomaan itseeni tai jotenkin olemaan pelkäämättä noita ajatuksia joita tulee. Niin totta, että hermoilu koitokseen alkoi jo monta päivää aikaisemmin. Ja olen vieläkin ahdistunut, vaikka tilanne on tältä erää ohi. Sinne kun pitää mennä vielä uudestaan.
Tässäpä on hyvä kirjoitus ahdistuksesta.
http://jarkilehti.fi/2012/12/ahdistus/