Monella voi olla ongelma

joka on myös minulla, että en oikein tiedä mitä todellisuudessa haluan. Olen ollut pitkään yksin ja aina välillä mielikuvitus saa aikaan, kaikenlaista. Ihminen alkaa etsiä ihmisten katseista merkkejä, jotka todistaisivat heidän kiinnostuneen juuri sinusta. Mieleen nousee kuvia unelmista niiden ihmisten kanssa; ystävyyttä, parisuhdetta, pieniä onnen hetkiä. Niitä ihmisiä ei edes tunne kunnolla ja sitten kun voisi tutustua ei haluakaan tehdä sitä. Syy on se, että pelko ja häpeä estävät ihmistä päästämästä toista läheleen. Ihminen ei salli sitä itselleen, koska pelkää että ne ihmiset satuttaisivat häntä. Pelkää vaikka se on ristiriidassa kaikkien niiden unelmien kanssa, joita hän mielessään yksin elättelee. Näin ihminen itse estää unelmiensa toteutumisen ja purkaa turhautumistaan erilaisin keinoin. Joillekin se on tämä palsta ja joillekin se on viinapullo. Todellinen muutos voisi syntyä jos ihmisellä olisi jotain johon hän voisi keskittyä asian, ei ihmisten, vuoksi. Silloin ihminen voisi löytää itselleen samanhenkistä seuraa, mutta vain jos löytyisi uskallus toisten ihmisten kohtaamiseen. Kuitenkaan ihminen ei tiedä mitä hän haluaa, eikä hänellä ole harrastuksia. Aikansa hän kuluttaa negatiivisessa mielialassa rypemiseen tai sen tukahduttamiseen jollain ulkoisella verukkeella. Näin ihminen myös estää itseään saamasta sitä tietoa, jonka hän tarvitsisi löytääkseen itselleen mielenkiinnon kohteita. Yksinäisyydestä on tullut itseään ruokkiva kierre, josta ei ole poispääsyä. Elämästä katoaa mielekkyys, koska mikään ei kiinnosta, ja vaikka kiinnostaisi, ei ole ketään jonka kanssa sen voisi jakaa. Ystävien puute myös aikaansaa sen, että mielenkiinto kaikkeen, jopa elämiseen, kuolee pikkuhiljaa pois. Jäljelle jää katkera ihminen joka syyttää muita ongelmistaan, vaikka vän voisi itse muuttaa kaiken, kunhan vain riittävästi rohkeutta ja tahtoa muutokseen löytyisi. Ihminen jää kyhjöttämään itsensä rakentamaan vankilaan, josta hän ei enää pääse ulos, koska hänestä on tullut liian heikko kaltereiden murtamiseen. Lopulta ihminen ei edes tiedä mitä hänellä on ikävä. Itseäänkö?
393
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Olipa tekstiä. Hyviä pointteja.

Äänestä

Tämä oli hieno kirjoitus.Ajatuksella kirjoitettu.Toisin kuin monet muut höpöviestit täällä.

Äänestä
  • Miksi moinen minun/sinun kirjoitus?

    Joillekkin riittää palsta, opiskelu, työkaverit jne. Ei kaikkien tarvitse olla super sosiaalisia.

    Itse olen valinnut osittaisen yksinäisyyden sen sijaan, että tulisi joka kohdassa kaltoin kohdelluksi. On sentään yksi ystävä jolle kertoilen kaikkea. Taustalta löytyy koulukiusaamista, parisuhteissa tullutta fyysistä ja henkistä pahoinpitelyä jne. Molemmat miehet täysiä narsisteja. Siksi olen päätänyt , että olen loppu elämäni yksin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


oman elämän filosofi kirjoitti:

joka on myös minulla, että en oikein tiedä mitä todellisuudessa haluan. Olen ollut pitkään yksin ja aina välillä mielikuvitus saa aikaan, kaikenlaista. Ihminen alkaa etsiä ihmisten katseista merkkejä, jotka todistaisivat heidän kiinnostuneen juuri sinusta. Mieleen nousee kuvia unelmista niiden ihmisten kanssa; ystävyyttä, parisuhdetta, pieniä onnen hetkiä. Niitä ihmisiä ei edes tunne kunnolla ja sitten kun voisi tutustua ei haluakaan tehdä sitä. Syy on se, että pelko ja häpeä estävät ihmistä päästämästä toista läheleen. Ihminen ei salli sitä itselleen, koska pelkää että ne ihmiset satuttaisivat häntä. Pelkää vaikka se on ristiriidassa kaikkien niiden unelmien kanssa, joita hän mielessään yksin elättelee. Näin ihminen itse estää unelmiensa toteutumisen ja purkaa turhautumistaan erilaisin keinoin. Joillekin se on tämä palsta ja joillekin se on viinapullo. Todellinen muutos voisi syntyä jos ihmisellä olisi jotain johon hän voisi keskittyä asian, ei ihmisten, vuoksi. Silloin ihminen voisi löytää itselleen samanhenkistä seuraa, mutta vain jos löytyisi uskallus toisten ihmisten kohtaamiseen. Kuitenkaan ihminen ei tiedä mitä hän haluaa, eikä hänellä ole harrastuksia. Aikansa hän kuluttaa negatiivisessa mielialassa rypemiseen tai sen tukahduttamiseen jollain ulkoisella verukkeella. Näin ihminen myös estää itseään saamasta sitä tietoa, jonka hän tarvitsisi löytääkseen itselleen mielenkiinnon kohteita. Yksinäisyydestä on tullut itseään ruokkiva kierre, josta ei ole poispääsyä. Elämästä katoaa mielekkyys, koska mikään ei kiinnosta, ja vaikka kiinnostaisi, ei ole ketään jonka kanssa sen voisi jakaa. Ystävien puute myös aikaansaa sen, että mielenkiinto kaikkeen, jopa elämiseen, kuolee pikkuhiljaa pois. Jäljelle jää katkera ihminen joka syyttää muita ongelmistaan, vaikka vän voisi itse muuttaa kaiken, kunhan vain riittävästi rohkeutta ja tahtoa muutokseen löytyisi. Ihminen jää kyhjöttämään itsensä rakentamaan vankilaan, josta hän ei enää pääse ulos, koska hänestä on tullut liian heikko kaltereiden murtamiseen. Lopulta ihminen ei edes tiedä mitä hänellä on ikävä. Itseäänkö?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu