Ehtoollinen

Oikeastaan se mitä 33 11 kirjoittaa pätee nimenomaan luterilaiseen käsitykseen. Pyhän Hengen vaikutus on samalla tavalla kuin Jumalan sana Pyhän Hengen voimasta luettuna muuttuu eläväksi sanaksi, samalla tavalla luterilaisen opetuksen mukaan leipä ja viini sisältävät Kristuksen, mutta ovat samalla ominaisuuksiltaan leipää ja viiniä.

Minä itse ajattelen nykyfysiikan tietämyksen mukaan tätä luterilaista Kristuksen sisältymisen mysteeriä aineen todellisen olemuksen kautta. Aine ei ole kiinteää vaan aina vaan pienempien osasten aikaansaamaa ja pohjimmiltaan energiaa. Tässä maailmassa Jumalan sisältyminen gravitaation ja tyhjyydessä olevan energian maailmaan on minusta luterilaisen opetuksen kannalta hyvin paikkansa pitävää. Raamatun ajan maailmassa ja Lutherin aikana kuvaus ehtoollisesta on hämmästyttävänkin hieno kuvaus Jumalan syömisestä ja siitä, että Kristus on meissä syödyssä leivässä.

Yksimielisyyden ohje:
Kristuksen ja pyhän Paavalin sanoista ovat peräisin sanonnat: ehtoollisleipä on "Kristuksen ruumis" ja (Matt. 26:26) "osallisuus Kristuksen ruumiiseen". Näiden ohella käytetään (1 Kor. 11:24;1 Kor. 10:16) sanontoja "leipään sisältyvänä", "leivän myötä", "leivässä". Näin torjutaan paavilainen transsubstantiaatio-oppi ja tehdään selväksi, että leivän muuttumaton olemus ja Kristuksen ruumis ovat sakramentaalisesti yhdistyneet. Samaan tapaanhan lause verbum caro factum est, "Sana tuli lihaksi", saa selvennyksensä, (Joh. 1:14) kun se toistetaan käyttämällä samaa merkitseviä ilmaisuja: (Kol. 2:9) "Sana asuu meissä", "Kristuksessa Jumalan koko täyteys asuu ruumiillisesti", (Ap.t. 10:38) "Jumala oli hänen kanssaan", "Jumala oli Kristuksessa" (2 Kor. 5:19) jne. Näin ilmaistaan, että jumalallinen olemus ei muuttunut ihmisluonnoksi, vaan kumpikin luonto pysyi muuttumattomana mutta yhdistyi persoonallisessa yhtymyksessä. Monet etevät vanhat opettajat, sellaiset kuin Justinus, Cyprianus, Augustinus, Leo, Gelasius ja Khrysostomos, valaisevat Kristuksen testamentin sanoja "tämä on minun ruumiini" seuraavalla vertauksella: Samoin kuin Kristuksessa kaksi erillistä, muuttumatonta luontoa on yhdistynyt erottamattomasti, samoin ovat täällä maan päällä vietettävässä pyhässä ehtoollisessa molemmat olemukset, tavallinen leipä ja Kristuksen todellinen, luonnollinen ruumis, yhdessä läsnä sakramentin säädetyssä toimituksessa. Tosin Kristuksen ruumiin ja veren yhtyminen leipään ja viiniin ei ole persoonallista yhtymistä niin kuin kummankin luonnon yhtymys Kristuksessa, vaan kyseessä on sakramentaalinen yhtymys (sacramentalis unio), kuten tohtori Luther ja muut opettajamme nimittävät sitä mainitussa yksimielisyyden ohjeessa vuodelta 1536 ja muulloinkin. Siten he tahtovat tehdä selväksi, että käyttäessään monia eri sanontoja kuten "leivässä", "leipään sisältyvänä", "leivän myötä" (in pane, sub pane, cum pane) he silti ymmärtävät Kristuksen sanat juuri sellaisina kuin ne on lausuttu. He eivät siis ole ymmärtäneet Kristuksen testamentin sanoja Hoc est corpus neum, "tämä on minun ruumiini" kuvaannolliseksi, tulkinnanvaraiseksi puheeksi; ne eivät ole figurata praedicatio vaan inusitata. He liittyvät Justinuksen sanoihin: 69 "Tätä emme nauti tavallisena leipänä ja juomana. Niin kuin Vapahtajamme Jeesus Kristus Jumalan sanan voimasta tuli lihaksi ja niin kuin hänellä oli liha ja veri meidän pelastuksemme tähden, niin me uskomme, että se ruoka, jonka hän on sanalla ja rukouksella pyhittänyt, on Herran Jeesuksen Kristuksen lihaa ja verta."


Tässä on ehtoollisoppiin lyhyt katsaus yliopiston sivuilta
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/syste/02_sakramentit.shtml