Olen 20v tyttö ja olen käynyt psykologin luona juttelemassa noin puolen vuoden ajan mun ahdistuksen takia, joka johtuu toisesta (fyysisestä) sairaudesta. Tuntuu että kaikki ahdistaa, koulussa on vaikeaa käydä enkä kavereita uskalla nähdä.
Luulin että psykologilla käyminen voisi auttaa, nyt ei kuitenkaan siltä tunnu. Psykologi vähättelee ongelmaani ja tuntuu ettei minun hänen mielestään pitäisi käydä siellä, aina kun aletaan katsomaan uutta aikaa niin hän sanoo tyyliin "no tarvitsetko sä vielä uuden ajan". Ja uusi aika menee aina mun mielestä hirveen kauas, viimeksikin 3 viikon päähän. Ennen seuraavaa kertaa mulla on aika lääkärillä ja sitäkin psykologi sanoi että jos siitä sitten olisi apua. Musta taas tuntuu ettei mistään fyysisestä hoidosta ole apua, ennenkuin tämä ahdistus vähenee.
Mun on tosi vaikea jutella hänelle mistään mistä haluaisin keskustella. Olen tosi huono alkamaan puhua mua askarruttavista asioista, mutta ei psykologikaan ikinä kysy mistä haluaisin puhua.
Viimeksi kun tulin psykologilta itkin kaksi päivää, kun tuntui niin pahalta se vähättely, alkaa tuntua että olen ihan tyhmä ja surkea kun käyn siellä, että kai mun pitäsi pärjätä muutenkin.
Nyt en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, pitäisikö vaan perua seuraava aika ja koittaa pärjätä ihan itsekseni, pelkään kuitenkin että tilanne pahenee ja lopetan koulussa käymisenkin. Ennenkuin menin tälle psykologille, kävin toisella, joka kuitenkin hoitaa ihmisiä vain hetken ja siksi minut siirrettiin tälle toiselle psykologille. Pidin tästä ensimmäisestä psykologista enemmän ja mietin hänelle soittamista, jotta edes jollekulle voisin puhua.
Eli mitä minun teidän mielestä pitäisi tehdä. Tuntuu etten jaksa tälläista enää, kaikki ahdistaa ja masentaa.
Tulipa pitkä teksi, mutta toivottavasti edes joku jaksaisi lukea ja vastata.
Luulin että psykologilla käyminen voisi auttaa, nyt ei kuitenkaan siltä tunnu. Psykologi vähättelee ongelmaani ja tuntuu ettei minun hänen mielestään pitäisi käydä siellä, aina kun aletaan katsomaan uutta aikaa niin hän sanoo tyyliin "no tarvitsetko sä vielä uuden ajan". Ja uusi aika menee aina mun mielestä hirveen kauas, viimeksikin 3 viikon päähän. Ennen seuraavaa kertaa mulla on aika lääkärillä ja sitäkin psykologi sanoi että jos siitä sitten olisi apua. Musta taas tuntuu ettei mistään fyysisestä hoidosta ole apua, ennenkuin tämä ahdistus vähenee.
Mun on tosi vaikea jutella hänelle mistään mistä haluaisin keskustella. Olen tosi huono alkamaan puhua mua askarruttavista asioista, mutta ei psykologikaan ikinä kysy mistä haluaisin puhua.
Viimeksi kun tulin psykologilta itkin kaksi päivää, kun tuntui niin pahalta se vähättely, alkaa tuntua että olen ihan tyhmä ja surkea kun käyn siellä, että kai mun pitäsi pärjätä muutenkin.
Nyt en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, pitäisikö vaan perua seuraava aika ja koittaa pärjätä ihan itsekseni, pelkään kuitenkin että tilanne pahenee ja lopetan koulussa käymisenkin. Ennenkuin menin tälle psykologille, kävin toisella, joka kuitenkin hoitaa ihmisiä vain hetken ja siksi minut siirrettiin tälle toiselle psykologille. Pidin tästä ensimmäisestä psykologista enemmän ja mietin hänelle soittamista, jotta edes jollekulle voisin puhua.
Eli mitä minun teidän mielestä pitäisi tehdä. Tuntuu etten jaksa tälläista enää, kaikki ahdistaa ja masentaa.
Tulipa pitkä teksi, mutta toivottavasti edes joku jaksaisi lukea ja vastata.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Psykologi vähättelee ongelmaani ja tuntuu ettei minun hänen mielestään pitäisi käydä siellä, aina kun aletaan katsomaan uutta aikaa niin hän sanoo tyyliin "no tarvitsetko sä vielä uuden ajan"
Tiedätkö jo tästä, että psykologisi ei ota sinua tosissaan eikä ole siten kyvykäs tai osaava auttamaan. Hakeudu ehdottamasti toiselle. Psykologillasi ei ole riittävää ammattitaitoa hoitaa tuonkaltaisten ongelmien kanssa painivaa ihmistä.
Lääkäristä, eli varmastikin psykologis tarkoitti psykiatria, ei ole mitään apua. Saat ainosatan kouraasi reseptin, jonka jos lunastat ja otat käyttöön vie sinut todella syvälle potentiaalisesti pysyvästi. En suosittele.
"ei psykologikaan ikinä kysy mistä haluaisin puhua."
Kuten sanoin hänelle ei varmistikaan ole riittävää osaamista tai taitoa toimia psykologina ainakaan sinunlaistesi ongelmien kanssa. Hakeudu toiselle.
"Viimeksi kun tulin psykologilta itkin kaksi päivää, kun tuntui niin pahalta se vähättely"
Tunteesi puhuvat puolestaan. Voit yrittää puhua kokemuksistasi psykologillesi, mutta aina he eivät kyllä ota neuvosta vaaria, joten ei auta muu kuin mennä seuraavalle.
Soita ensimmäiselle psykologillesi joka oli parempi ja kysy mitä voisit tehdä, jos luotat häneen ja tuntuu välittävän sinusta. Tärkeintä on löytää ihminen, joka aidosti välittää sinusta ja haluaa auttaa. Ei sellaista, joka tekee sitä "työkseen", koska psyykkisissä ongelmissa ratkaisevassa osassa on henkilökemia ja aito tuki ja välittäminen.
Tsemppiä!
Mielestäni tässä nyt ehkä hieman turhan herkästi kyseenalaistetaan toisen ammattitaito tai halu auttaa..
Tosiasia on kuitenkin se, että terapiassa on aika pitkälti kyse myös henkilökemioista. Eli muodollinen pätevyys tai edes ihan käytännön taidotkaan eivät välttämättä auta, jos terapeutti on vain "vääränlainen" juuri sinulle.
En silti sano, etteikö alalla varmasti häärisi sellaistakin porukkaa joka ei todellakaan alalle kuulu, mutta tuntematta tapausta on kuitenkin vaikea sanoa. Toki, vähättely kuulostaa pahalta, ja viitteitä jonkintasoiseen väärään asenteeseen on.. Mutta, oli niin tai näin... Lopulta suositukseni on kuitenkin sama, eli yritä löytää itsellesi sopivampi hoitokontakti.
Oletko puhunut tästä psykologillesi? Saman tekstin voit lähettää hänelle sähköpostilla. Soita myös ensimmäiselle psykologille ja keskustele tilanteestasi.
Sinulla on oikeus vaatia sellainen Auttaja jonka sinä tunnet parhaiten osaavan auttaa sinua!!!! Vaadi oikeuksiasi, sillä se kannattaa! Ei tuollainen vähätellyksi tulemisen koekmus auta sinua, vaan päinvastoin!