Sitä minulla on vielä. Myös tämän kaiken jälkeen. Ehkä se on muuttunut itsekunnioitukseksi. Eikä se salli enää jatkaa. Oksettaisin itseäni, jos niin tekisin. Luovuin itsekunnioituksestani vuoksesi kerran. En tee niin enää.
Ylpeys.
Jatkoa. Hyvää.
9302
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
se on kyllä yliarvostettua
Itsekunnioituksesta ei kannata koskaan luopua.
Itsekunnioitus ja ylpeys ovat eri asioita.Liika ylpeys ei hyvästä. Rohkeus plussaa ja se että tietää mitä haluaa. Myös se että selvittää asioita että tietää enemmän ja tekee johtopäätöksiä. Itsekunnioitus ei riipu toisista ihmisistä. Avoimuus elämälle hyvää...
Sanoisin paremminkin niin et niin et jouduin pahan kiusaamisen uhriksi jota on kestänyt yli 6 vuotta. Se hajotti minut ihan täysin.. Jäljellä pelkät kuoret enää. Sitä edelsi se et minut yritettiin tappaa.
Mutta.. Minulle tätä paikkaa eikä tämän paikkakunnan ihmisiä (Oulua ja oululaisia) ei ole enää olemassakaan. En ole jäämässä tänne enää, onneksi. Selviänkö noista asioista ikinä.. En tiedä.. En oikein usko.. Sen voin kyllä sanoa. Mut aika näyttää.
Olet kuka hyvänsä, toivon että selviät. Jos sen teet, niin olet jatkossa vahvempi kuin koskaan, ja jos et katkeroidu, olet vahvista vahvin :)
No eipä sillä paljon väliä enää ole. Koska niin ei tule käymään.
En sentään tappanut itseäni (vaikkei se kyllä kaukana ollut).. Niin kuin tyypit kenties toivoi.
No.. En toivottele mitään.. Kun ei tule kevättä eikä kesää. On vain se pimeä ja kylmä talvi edessä, taas. Mutta näillä mennään. Hyvästi näille palstoille.
Ylpeys saa aikaan puolustautumisen ja oikeassa olemisen tarvetta, mikä raastaa sydäntä. Nämä tarpeet syntyvät sisäisestä turvattomuudesta ja epävarmuudesta. Täydellisyyden tavoittelu ja kunnianhimo on ylpeydelle tuttua. Halu näyttää hyvältä, älykkäältä, pärjäävältä on jokapäiväistä todellisuutta. Elämä on jatkuvaa kilpailua, näyttämisen pakkoa, epäonnistumisen pelkoa yms. Ylpeys on tavallaan sitä, että ihminen ei suostu olemaan tavallinen ihminen, joka tekee virheitä ja on epätäydellinen. Sisimmässä on puristusta, ahdistusta, huolta, mutta levosta ei ole kuin unelma jäljellä.
Ylpeys on sitäkin ettei muitten takia ala olemaan heidän mielikseen ja kaltaisensa. Ihminen saa olla erilainen ja omanlaisensa. Kellään ei ole oikeutta vaatia toiselta mitään muuttumista tai nöyristelyä. Eläkää itse ja antakaa erilaisenkin elää sellaisena kuin hän itse haluaa.
Ylpeys on mun mielestä sellaista, nokka pystyssä, koppavuutta ja toisten yläpuolelle nousemista.Pitää itseään parempana kuin muita.Ei ole hyvä koskaan tällä lailla aliarvioida muita, senkään takia, vaikka he olisivat jotenkin huonommassa asemassa kuin sinä itse.
Itsearvostus on sitten taas sitä, että ei tunne alemmuuskompleksia muiden seurassa.
Tuntee itsensä ihan yhtä arvokkaaksi kuin muutkin.
Luulisin, että itseäänkunnioittavilla ihmisillä on hyvä elää.ei tarvitse haukkua, eikä arvostella ketään, eikä kauheasti rajata sitä millaisilla ihmisillä on asiaa sinun elämääsi.
Tyyliin, mulle kelpaa vain.Kauniit ja rohkeat, rikkaat ja menestyvät.Köyhät ja rumat ja lihavat ja tyhmät painukoon helkuttiin.