En ymmärrä miksi lupaudun näkemään ihmisiä. Ei huvita.
Kenelläkään muulla ei ole minulle mitään merkitystä...turhauttaa aina vääntäytyä pakosta jonkun seuraan roikkumaan. Pitää vissiin sanoutua oikeasti irti ihmissuhteistaan, niin saavat "kaveritkin" oikeita ystäviä seurakseen eikä tämmöistä zombia, joka ei tosissaan välitä.
Kenelläkään muulla ei ole minulle mitään merkitystä...turhauttaa aina vääntäytyä pakosta jonkun seuraan roikkumaan. Pitää vissiin sanoutua oikeasti irti ihmissuhteistaan, niin saavat "kaveritkin" oikeita ystäviä seurakseen eikä tämmöistä zombia, joka ei tosissaan välitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei tää kuule ole helppoa, mutta niin tervehdyttävää. Tulee mietittyä pohjamutia myöten asioita..minitauko vai lopullinen suunnan muutos, sen näkee sitten, päivä kerrallaan itseään kädestä kiinni pitäen, ei jaksa joutavaa sanahelinää.
Kuka on se muu jonka seurassa haluaisit olla?