Sähköasentajan itku

Heips vaan!

Takana neljä vuotta sähkömiehenä. Taustalla kolmivuotinen aikuiskoulutus iltalinjalla alalle, ammattitutkinto, jännitetyökoulutus, asennusten mittauskoulutus ja kondensaattoriparistojen käyttöönottokurssi.

Kateus ja huono johtaminen. Siinäpä ne.
Niistä haluan kirjoittaa tässä purkauksesaani.

Ensimmäinen työpaikkani oli opiskeluaikana kerrostalotyömaalla. Sähköistin yhfen miehen firmassa omistajan kanssa neljä kerrostaloa. Noi me tehtiin vuodessa ja raha oli sen mukainen. Homma toimi, mutta lama vei firmasta työt ja etsin koulun jälkeen muualta hommaa.

Sitten menin harjoittelijaksi nykyiseen työpaikkaani. Siellä firman kokeneimman saneeraajan opastukseen.

Tää mies on tehny mekkein kaiken alalla ja oli koulutukseltaan insinööri.
Sai yllättäviä raivareita koko ajan, unohteli vetää/vedättää mulla kaapeleita ja sai niistä raivareita. Haukku jatkuvasti kaikkia rakentajia tylmaakka ja siksi välit muihin työntekijöihin oli tosi kireet.

Muakin se haukkui selän takana, mutta en ottanut nokkiini, koska sanoi mun olevan kokematon mitä silloin olinkin.

Eniten häiritsi se, etten saanut katsoa kuvia ja piirustuksia. En edes oyynnlstä, kun se kuulemma ei ollut mun homma vaan kaapelinveto ja kaikki muut työt. Nokka sit suuttuikin muhun melko pian ja halus kokeneemman kaverin.
Mun tilalle tuli toinen oman ikäiseni sälli ja mä lähdin toiselle työmaalle.

Toinen työmaa oli uudiskohde ja erikoisrakennus. Todella monimutkaisia järjestelmiä ja kiire oli aivan järjetön.
Sähkärit, mukava viiskymppinen nokkamies ja juuri valmistunut teini, olivat jääneet pahasti jälkeen.

Mitään kaapelointia ei oltu aloitettu ja valmista piti olla kolmen kuukauden päästä!
Näin sen jo sillä kokemuksella, että tää ei tuu onnistuun.
No mulle lyötiin kuva käteen ja sanottiin et ala tekeen.

Vedin parhaimmillaan, yksin, kolme kilometriä kaapelia päivässä ja nää ei ollu mitään suoria vetoja hallin poikki. Vedin sellasia parinkymmenen kaapelin nippuja monelta kelalta. Ja jaikkien järjestelmien kaapeleita samaan aikaan. Toi oli toimiva taktiikka kun rakennus oli monessa kerroksessa.
Nokka oli ekan viikon jälkeen onnesta sekasin, kun sain paljon aikaan. Mainosti sitä pomolle ja työkavereille. Sain liikanimen kaapelimestari...

Aikanaan koitti tuon rakennuksen viime hetket ja silloin rupattelija nokkamies ja saamaton teinisähkäri päättivät livistää. Nokka jäi surutta lomalle ja teini poika otti omaa lomaa. Jäin yksin yliajalle menevälle raksalle olemattoamalla kokemuksella, S-ryhmän palkalla ja tuohon aikaan vielä vuokrafirman kautta palkattuna.
Ihme kyllä selvisin pari viikkoa yksin ja sain talon valmiiksi. Tein sen eteen jopa jännitetyötä pomon käskystä. Vaihdoin yksin, koko talossa ei ollut muita, pääsulakkeen pohjat. Ja eihän mulla tohon mitään koulutusta ollut. Nyt ku aattelen, niin hyvä että oon hengissä.

Ton jälkeen mut passitettiin toiselle työmaalle tekeen yksin automaatiourakka. Halusin lisää palkkaa ja sanoivat ettei kukaan oo seppä syntyessään. Ei tippunut mutta sain firmasta vakipaikan.

Seuraavaksi tein yksin automaatiourakan jossa olin yksin lirissä. Kuvat oli puutteelliset ja mulle yritettiin esoanjasta käsin selitellä puhelimessa muten kaikki pitää tehdä. Rakennusliike hoputti ja koko homma oli fiasko. Mulle lähetettiin väärät kalusteet ja taajuusmuutajat ja moottorit. Kaikki kusi ja stressas. Neljässä kuukaudessa homma valmistui ja ajallaan. Urakasta jäi käteen haukut siitä, että tein järjestelmän maadoituksetkin ja niitä ei oltu tilattu. Ne ei kuulunu kellekään.