Heippa,
Sellainen mietityttää, että voiko ihminen, jolla on paljon narsistisia piirteitä (kaavamaisuus, huumorittomuus, ei tippaakaan kiinnostunut muista kuin omista asioistaan, empatin puute, välinpitämättömyys muista ihmisistä, silmitön taito valehdella) toivoa esim. lastensa käyttäytyvän huomaavaisesti ja kunnolla muita ihmisiä kohtaan?
Puhun omasta ex-miehestäni, joissa nämä piirteet olivat ja vuosien myötä pahenivat. Hän on kuitenkin ollut ok isä lapsillemme, ja neuvookin heitä aina puhumaan muille kunnolla ja kunnioittamaan muita ihmisiä ja toisiaan. Valitettavasti, lapset ovat ottaneet osasta asioista mallia suoraan isältään, joten varmaan aika ristiriitaista lapsillekin.
Mahtaako olla narsistisista piirteistä kyse, vai jostain ihan muusta?
Sellainen mietityttää, että voiko ihminen, jolla on paljon narsistisia piirteitä (kaavamaisuus, huumorittomuus, ei tippaakaan kiinnostunut muista kuin omista asioistaan, empatin puute, välinpitämättömyys muista ihmisistä, silmitön taito valehdella) toivoa esim. lastensa käyttäytyvän huomaavaisesti ja kunnolla muita ihmisiä kohtaan?
Puhun omasta ex-miehestäni, joissa nämä piirteet olivat ja vuosien myötä pahenivat. Hän on kuitenkin ollut ok isä lapsillemme, ja neuvookin heitä aina puhumaan muille kunnolla ja kunnioittamaan muita ihmisiä ja toisiaan. Valitettavasti, lapset ovat ottaneet osasta asioista mallia suoraan isältään, joten varmaan aika ristiriitaista lapsillekin.
Mahtaako olla narsistisista piirteistä kyse, vai jostain ihan muusta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Narsistisia piirteitä nuo ainakin ovat, etenkin empatian puute ja välinpitämättömyys muista ihmisistä.
Toisaalta jokainen meistä on välillä hyvällä tavalla itsekäs ja se on normaalia. Epänormaaliksi se mielestäni muuttuu jos näistä on tullut luonteenpiirteitä, jotka haittaavat ja aiheuttavat kipua ympäristössä.
Tietenkään mitään narsismi-diagnoosia en voi miehellesi antaa, eikä tuskin kukaan. Narsismia on vaikea diagnosoida, enkä muista kuulleeni kuin pari tapausta sellaisesta. Paljon on kuitenkin ihmisiä, liian paljon, joilla esiintyy näitä kertomiasi piirteitä. Pahemmassa tapauksessa mukana voi olla kiristystä, manipulointia ja totaalista asioiden vääristelyä. Toivon, ettei miehesi kohdallasi tällaista ole ollut.
Narsistisia piirteitä ovat-ehdottomasti. Eivät ehkä pahimmassa mahdollisessa määrin, mutta kuitenkin.
Ajattelin, että koska kyse on entisestä miehestäsi, erositteko miehesi käytöksen vuoksi vai päättyikö suhteenne muulla tavalla? Ei ole pakko vastata tähän kysymykseen, jos et tahdo
Hei ja kiitos vastauksesta. Nämä olivat piirteitä, jotka vaikuttivat eroon merkittävästi. Lopullinen syy oli kuitenkin siinä että hän valehteli minulle merkittävästä asiasta pitkään,antoi minun ottaa syitä niskoilleni joista en ansainnut ottaa syitä. Tätä jatkui vuosia. En mielestäni saanut kunnon anteeksi pyyntöä, vaikka olin valmis antamaan anteeksi. Lisäksi merkittävä eron syy oli myös se, että hän oli poikkeuksetta huonolla tuulella aina viikonloppuisin. Lopulta koin, etten tiennyt puoliakaan mitä tämän henkilön päässä liikkuu. Se pelotti.
Vaikka mieheni on aina ollut hieman sisäänpäin kääntynyt, eikä niinkään puhu tunteistaan, muuttui hän viime vuosien aikana vielä pahempaan suuntaan.
Muistan hänen usein valitelleen, että hän saa aina olla se joka soittaa kavereille tai pitää yhteyttä vanhempiin ja tuttaviin. Hän päätti ottaa kylmemmän linjan ja vaatia itselleen arvostusta töissä ja harrastusten piirissä. Valitettavasti siinä kävi niin, että tämä kylmyys ja kovuus alkoi näkyä vähän liikaa ihan meidän kotipiirissäkin. Mm. lapsien hassuttelu tai lapsellisuus alkoivat olla piirteitä joista hän ärsyyntyi sekä minun suurpiirteisyyteni (rennompi ote asioihin)
Pitää tässä yhteydessä mainita, että hän ei ole esim. koskaan morkannut liikakilojani tai ulkonäköäni, tai muita henkkoht. ominaisuuksiani joista olisi voinut sanottavaa "keksiä".
Lisäksi hän on pääasiassa ihan hyväntuulinen, mutta todella keskittynyt omaan tekemiseen ja omaan elämäänsä, ei kovin kiinnostunut muiden kiinnostuksen kohteista. Tämä pitkän päälle aiheutti sen että myös häntä oli todella vaikea tukea hänen omissa harrastuksissaan.
Pitkään mietin, että kyse on vaan siitä että hän ei hoksaa käyttäytyvänsä itsekkäästi, mutta sitten on alkanut tulla tunne että hän ei yksinkertaisesti välitä muista kuin itsestään. Hän ei myöskään koskaan pyydä asioita suoraan, vaan kertoo mitä pitäisi tehdä ja olettaa että joku ottaa koppia "tarvitsisi toi koira viedä ulos..." Etenkin tuo valehtelu ja haluttomuus selvittää asoita vaivaavat oikein toden teolla. Jos itse olisin valehdellut jne. pyytelisin anteeksi tämän tästä.
Suhteemme pysyy ihan hyvällä tasolla niin kauan kun minä pitelen sitä pystyssä ja huomioin perheen asiat. Kun se loppuu, on äijä ymmällään ja lakkaa myös tekemästä mitään.
Nytkin hän toivoo, että muuttaisin hänen luo. Ei mitään selitystä miksi. Olisi kuulemma mukavaa taas olla yhdessä. Huh!