Ahdistaa ja masentaa. Toimintakyky paranee vain tuskallisen hitaasti ja aloitekyky on mitätön. Olen ollut yksin ilman seurustelukumppania kohta viisi vuotta. Olen syrjäytynyt. Tuntuu ettei elämältä ole odotettavissa mitään. Olen niin väsynyt olemaan sairas.
Mikä saa teidät muut jaksamaan ja ylläpitää toivoa paremmasta?
Mikä saa teidät muut jaksamaan ja ylläpitää toivoa paremmasta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luin oman tekstini ja totesin kärsiväni selvästi negatiivista oireista. Onko kenelläkään keinoja miten saisi niitä lievitettyä vai onko se ylipäätään mahdollista?
Vähän samaa menoo paitsi seurustelua ei oo tullu kokeiltua, jotain viis vuotta taaksepäin ei tullu tehtyä parin vuoden pätkänä muuta kun makoiltua sipsien ja tuoremehun voimin, ai että kyrsi jälkeen päi minkä laisen tikin teki omaan terveyteen, vieläkin on jotain ylimäärästä fiilistä sisukaluissa vaikkakin luita on alkanu saamaa pikkuhiljaa piiloon syömättömyyden jäliltä, silti olo on kaukana terveestä.
Vinkkiä on paha antaa oma homma oli aika randomia mitä en vieläkään ymmärrä, yksi päivä tipahdin polvilleni minkä lie tunne ryöpyn seurauksena, jotain ihanaa, pelottavaa ja kaikkea mitä voi kuvitella, aivan kuin kaikki mahdolliset tunteet tulee hirveänä syöksynä pihalle, ei tiedä nauraako huutaako vai itkeekö, tämä toistui noin pari kertaa enkä edes myöhemmin tajunnut ajatella mitä oikein tapahtui mutta siitä asti alkanut elämään edes masentunutta elämää, ennemmin kun odottelis kuolemaa.