Olen 15-vuotias tyttö.
En tiedä mikä mulla on, kaikki on ihan paskamaisesti, kaikki tulee päin kasvoja, ilman syytä.
Omaa poikaystävää ei ole, jonka voisin murheisiini hukuttaa.. selvittävä yksin.
Monina iltoina on sekava, tyhjä (masentunut) olo, vaikken tiedä syytä. Nykyään, kun viikonloppu alkaa, kellahdan sänkyyn vaatteet päällä enkä jaksa liikkua minnekään. Öisin aina herään hikisenä ja hermostuneena, ilman syytä. Valvon useita tunteja, jonka takia nukun aina myöhään tai olen aivan rättiväsynyt, mikäli aikaisemmin pitää herätä esim. kouluaamuina.
Olen lähes aina jännittynyt, stressaannun kaikesta, enkä jännitystä saa millään lievitettyä ! En osaa nauttia mistään, kun jännitys asuu sisälläni.
Olen joutunut myös koulukiusaajien uhriksi. Monet haukkuvat selkäni takana. Naureskelevat, kuiskuttelevat, tuijottavat. Muutamia kavereita minulla on, mutta oloni on yksinäinen, en tiedä mitä teen.
Vanhemmilleni en voi kertoa, en osaa ! En muillekaan mahdollisille auttajille, joten haen lohdutusta täältä, maailman huonoimmasta paikasta.
Kukaan ei voi todistaa tätä, ammattiapua en pyydä, mutta epäilen itselläni jotain stressihäiriötä, masennusta, mitä kaikkea voi ollakaan.. Masennus on voinut kehkeytyä mummini kuolemasta, ajatuksistani, jotka eivät sisällä enää muuta kuin kuolemaa, en jaksa tehdä enää mitään, voimavarat vähissä..
En tiedä, mitä teen..
En tiedä mikä mulla on, kaikki on ihan paskamaisesti, kaikki tulee päin kasvoja, ilman syytä.
Omaa poikaystävää ei ole, jonka voisin murheisiini hukuttaa.. selvittävä yksin.
Monina iltoina on sekava, tyhjä (masentunut) olo, vaikken tiedä syytä. Nykyään, kun viikonloppu alkaa, kellahdan sänkyyn vaatteet päällä enkä jaksa liikkua minnekään. Öisin aina herään hikisenä ja hermostuneena, ilman syytä. Valvon useita tunteja, jonka takia nukun aina myöhään tai olen aivan rättiväsynyt, mikäli aikaisemmin pitää herätä esim. kouluaamuina.
Olen lähes aina jännittynyt, stressaannun kaikesta, enkä jännitystä saa millään lievitettyä ! En osaa nauttia mistään, kun jännitys asuu sisälläni.
Olen joutunut myös koulukiusaajien uhriksi. Monet haukkuvat selkäni takana. Naureskelevat, kuiskuttelevat, tuijottavat. Muutamia kavereita minulla on, mutta oloni on yksinäinen, en tiedä mitä teen.
Vanhemmilleni en voi kertoa, en osaa ! En muillekaan mahdollisille auttajille, joten haen lohdutusta täältä, maailman huonoimmasta paikasta.
Kukaan ei voi todistaa tätä, ammattiapua en pyydä, mutta epäilen itselläni jotain stressihäiriötä, masennusta, mitä kaikkea voi ollakaan.. Masennus on voinut kehkeytyä mummini kuolemasta, ajatuksistani, jotka eivät sisällä enää muuta kuin kuolemaa, en jaksa tehdä enää mitään, voimavarat vähissä..
En tiedä, mitä teen..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko puhunut ystävillesi ? He voisivat auttaa.
Hei hukassaainiaan
Hyvä kun kerroit että sinun on paha olla. Kaikki huolet tuntuvat yksin suurilta joten jos vain mitenkään mahdollista on niistä hyvä puhua jollekulle. Usein vaikuttaa siltä että ihmisillä on liian kiire pysähtyä kuuntelemaan mutta on silti tärkeää puhua omista huolistaan koska kukaan ei kykene ajatuksiasi lukemaan. Vaikka se tuntuukin oudolta, ovat vanhemmille hyvä kertoa jos voi pahoin vaikka ei osaisi tai tahtoisi kertoa tarkemmin.
Jos vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta voisit kirjoittaa heille vaikka kirjeen. Olet yllä tuonut hyvin esille ajatuksiasi ja uskon että jos kerrot samat asiat heille saat varmasti tukea. Myös muut auttajat, ystävät, koulukuraattori, opettaja ja terveydenhoitaja kuuntelisivat mielellään mikä sinua painaa. Ei ole häpeä hakea apua, me olemme täällä sinua varten.
Joonas/Saapas
Eli oot aina ja kaikkialla iha menkkane? Pyydä lääkitystä ja juttelee jollekki.