...löytää ihminen, jota oikeasti ymmärtää..ja, joka ymmärtää myös sinua.
Elämää suurempaa
ei jokaisen kohdalle
10837
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Totta, niin totta!
Siitä saa olla kiitollinen, ihmisiä tulee ja menee ,joku kaunis päivä tulee
ihminen suurella sydämmellä vastaan ,ja sen jälkeen et koskaan ole entisesi.
Ihana aloitus ja miten tärkeästä aiheesta. Niin pienestä se on kiinni. Yksi ihminen kohtalon tiellä muuttaa kaiken. Hän korjaa entisen repaleisen elämäsi ja tuo mukanaan tuulahduksen viriiliyttä tuoksuineen (nuoruuttakin - perhaps). Häntä odotellessa...
kyllä ja sitten joidenkin ymmärtämyksellä on rajansa, ihmiset mysö "ymmärtävät" toisiaan uskollisuudesta tai hyödyn vuoksi
Olet oikeassa. Iso osa näistä ymmärtäjistä on juuri näitä "ymmärtäjiä", jotka on tavalla tai toisella ostettu ymmärtämään. Siksi juuri on todella onnekasta, jos/kun löytää ihmisen, joka oikeasti ymmärtää. Ja mikä parasta, sen ymmärryksen huomaa itse keskustelun lomassa.
Olen samaa mieltä. Jos siitä syntyy vielä suhde, sen eteen pitää tehdä töitä ja oltava valmis vaalimaan keskinäistä yhteyttä.
Minulla oli melkein suhde tällaisen ihmisen kanssa. Ymmärsimme toisiamme jollain kummallisella tasolla täysin, ja usein oli helppo olla vaan hiljaa. Mutta kuitenkin kun oli aika sopia suhteesta, ymmärrykset meni ristiin. Ellen aivan väärin ole asioita käsittänyt ja kuvitellut kaikkea, niin jätimme liikaa tuon ymmärryksen varaan. Nyt en tiedä miten selvittää tämä väärinkäsitys... jos se edes oli sellainen. Mutta jokatapauksessa... meillä lähes oli suhde... jota minä jään haikailemaan...
Töitä olisin ollut valmis tekemään vaikka kuinka tämän suhteen vuoksi.
Arvostitko melkein kumppania. Miksi erositte.
Voi, minullakin oli tällainen ihminen elämässäni. Puhuimme välillä eri kieltä, mutta sydämemme soittivat samaa säveltä... Hänen kanssaan oli hyvä olla hiljaa, tiesin syvällä sisimmässäni, että hän ymmärtää minua, että ajattelimme samalla tavoin elämästä ja maailmasta. Sanoja ei tarvittu.
Meilläkin oli suhde... Hänen mielestään. Minä puolestani pelkäsin enkä lyönyt kaikkia korttejani heti pöytään. Olisi halunnut suhteen, vain hitaammalla tahdilla...
Nyt on kuitenkin kaikki sanottu ja tehty, olen yrittänyt saada hänet takaisin. Hän ei kuitenkaan enää halua minua. Ja olen alkanut jo hyväksymään asian. Tulen kuitenkin aina muistamaan hänet, hän todella oli jotain arvokasta minulle.
On todellakin elämää suurempaa. Ei osu kaikkien kohdalle.