Tai tunnetko lähipiiristä jonkun joka on rakentanut persoonansa vanhoilla päivillään uskottelemalla itsestään muuta kuin on? On varmaan raskasta kieltää muilta ja va itseltään tapahtuneita tosiasioita. Sellainen ihminen on todella rasittava, joka esim. sanoo kaikenlaista negatiivista ja sitten kun myöhemmin muistuttaa asiasta että hei, sä muuten sanoit kerran sillä lailla, niin toinen alkaa väittää kivenkovaan, ettei ikinä ole sanonut sillä lailla.
Tuollainen käytös on toisen ihmisen väheksyntää. Väittää että toinen on keksinyt koko jutun, ja yrittää saada toisen valehtelijan rooliin, vaikka itse on valehtelija.
Mikä tällaisessa ihmisessä viiraa? Miksei voi myöntää tehneensä tai sanoneensa asioita jotka oikeasti ovat tapahtuneet? En voisi katsoa itseäni peilistä jos valehetelisin jatkuvasti. Onko se jotain itseterapiaa vai?
Kannattaisi mieluummin mennä oikealle terapeutille ja käsitellä asioita. Ja se, että syyttää ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään. Mitä sillä voittaa?
Tuollainen käytös on toisen ihmisen väheksyntää. Väittää että toinen on keksinyt koko jutun, ja yrittää saada toisen valehtelijan rooliin, vaikka itse on valehtelija.
Mikä tällaisessa ihmisessä viiraa? Miksei voi myöntää tehneensä tai sanoneensa asioita jotka oikeasti ovat tapahtuneet? En voisi katsoa itseäni peilistä jos valehetelisin jatkuvasti. Onko se jotain itseterapiaa vai?
Kannattaisi mieluummin mennä oikealle terapeutille ja käsitellä asioita. Ja se, että syyttää ongelmistaan kaikkia muita kuin itseään. Mitä sillä voittaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihmisen psyyke ja persoonallisuus on monisyinen asia. Narsisimiin liittyy piirteitä että ihminen on itselleekin sokea, on myös niitä jotka kiihtyneessä tai euforisessa mielentilassa kuvittelevat ja kekisvät selityksiä itselleen ja toisilleen. Tunnen erään hekilön, joka vippailee toisilta ja sitten kiven kovan väittää, että ei ole vipannut, on jo maksanut, tai oli aikeissa vipata, mutta ei sitten pyytänytkään ym.
Jos ihminen ei itse halua muuttua tai ymmärrä muutoksen tarvetta, niin on vain pidettävä varansa, ettei suostu narrin uhriksi. Kyllähän pienissä piireissä tällainen tulee tietoon ja jokainen osaa jättää omaan arvoonsa tällaisen. Ja ihminen on usein sokea omille piirteilleen.
Kukapa meistä on ihan spyykeltään täysin terve ja iän myötä alkava dementia, erikosiesti Alzheimer voi kummitella aivoissa jopa vuosia ennen kuin sairaus diagnosoidaan.
Kirjoituksesi osoittaa, olet itse epäilijän roolissa, joten olisiko syytä katsoa oman paitansa sisälle, hakeutua keskusteluun kysymällä, miten pääsen eroon epäilijän roolista.
Patologisia itselleen ja muille vsalehtelijoita täynnä koko palsta.
Edellä sanotut pitävät tavallaan paikkansa.
Nuo on kuitenkin pieniä juttuja, rasittavia silti. Entäs, kun joku saa perinnön. Hän on käyvinään täissä ja ottaakin velkaa perintöään vastaan? Ajan kanssa tulee se pää vetäjän käteen, kun pankit ei annakaan lainaa. Kaikki on kiinnitetty. Ja jo myytykin. Tämä tyyppi on omaisiaan hyväksi käyttänyt asumalla vanhemmillaan ja elänyt siivellä. Muilta lainannut, kunnes sekin loppui.
Tai toinen tyyppi, leikkii sijoittajaa. Rahat hävinneet erilaisiin pyramidihuijauksiin, joita ei itse tunnista. Hetkittäin aavistaa totuuden, mutta kieltää sen. Velkaa on ja koron maksamista. Töitä onnekseen voi tehdä. Jäljellä oleva omaisuus vielä häviää velan kuittamiseksi ja se aika lähestyy. Hän ei hyomaa elättävänsä pankkia... Ja huijareita.
Ainoa hyvä puoli on, ettei heillä ole omaa perhettä.
Narsisti on siloiteltu ja kohtelias, kunnes naamio putoaa ja itsekkeskeinen käytös valtaa mielen ja kielen. Naisten kannattaa katsoa, ettei joudu katumaan.
Hampaankolot kannattaisi varmaan (yrittää) puhdistaa perusteellisesti aina iltapesun yhteydessä. ;)
Jos joku on joskus sanonut pahasti, siihen voi olla monenlaisia syitä: oma stressi, harmistuminen jostain keskustelukumppanin sanomisesta, kiivastuminen syystä tai toisesta tms. Pahat sanat ovat voineet unohtua ja vaikka koko keskustelu, jolla ei ehkä ollut kummoistakaan merkitystä toisen elämässä. - Toinen voi muistaa asiat sanatarkasti ja kantaa niitä kaunaisena mielessään lopun ikää.
Jos itse kiivastuisin jostain ja sanoisin rumasti, katuisin varmasti ja pyytäisin luultavasti anteeksi. Ellei asia tuntuisi kovin merkitykselliseltä, unohtaisin sen jälkeen koko episodin. Vaikken muistaisi asiaa myöhemmin, en todellakaan kokisi "rakentaneeni omaa persoonaani valheelle".
Haluan katsoa eteenpäin ja jätän monia asioita taakseni. Hyviä muistoja vaalin, mutta vähemmän mukavat unohdan mielelläni. ;)
alottajalla taitaa nyt viirata pahasti,
kannatas katsoa peiliin suurennuslasin kanssa,
siellä taitaa olla melkonen mielikuvitus,
Hahahaa, kalahtiko kalikka?!;DDDDDDDDD
Tais kalahtaa, ja pahasti....