Katso! lehdessä oli amerikanpitbull, kertokaa mistä semmoisen saa koska mistään ei löydy niistä tietoa, olisin ehkä kiinostunut. Olen hankkimassa koiraa. Vaihtoehtoja on staffi tai lappis, pitbulliin haluaisin tutustua lisää koska olisi kiva omistaa joku erikoinen koira :-)
Amerikanpitbull
Niko
161350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Amerikan pitti on kovaluontoinen ja vaativa rotu. Jos et ole omistanut ja koulutellut mitään vartioivaa suurta rotua niin aivan varmasti tulee ongelmia. En halua peloitella, mutta tunnen rotua jonkin verran. Se on myös hyvin voimakas joten ulkoiluttaminen ei onnistu keneltä tahansa. Jos se saa päähänsä mennä johonkin niin ei ainakaan lapset eikä moni nainen eikä heikko mieskään sitä pidättele. Oikealla ihmisellä ja oikein koulutettuna se on hyvä koira. Jos olet kokenut koiraihminen niin ota selvää enemmän rodusta. Siinnä nimittäin voi saada äkkiä erikoisuuden mukana ongelmat. Sillä on myös melkoinen taistelunhalu. Varsinkaan urokset ei tahdo sietää toisia uroksia. Nartuilla on juoksuaikana myös vaikeuksia sietää toisia narttuja.
Viimeksi kun tuota meidän 3v. pittiä katsoin niin eipä tuo kovin suuri ollut, painoa on n. 21kg. Vartiokoirana pitit ovat täysiä nollia!
Ei saa kertoa vääriä asioita jos joku on rodusta kiinostunut. Se on kyllä totta, että toisia koiria eivät kaikki pitbullit siedä. Ja kyllä sitä tietoa netistä löytää!
Sinulla on aika pienikokoinen pitti. On ilmeisesti narttu. Amstaffitkin on yleensä jo tuon kokoisia ( monet nartutkin ). Pittihän on isompi kaikkien rotumääritelmien mukaan. Luonne-erot ovat niissä kyllä suuret. Olen asunut ja ollut töissä tuolla "rapakon takana" aika kauan ja siellä kyllä oli niitä pittejä etenkin etelässä ja maaseudulla ihan kohtuullisesti. Kyllä niillä oli yhteinen ominaisuus voimakas vartiomisvietti. Jos isäntäväki ei ollut kotona ei vieraalla ollut mitään asiaa pihaan. Siellä ne on aika kovan ja vahvaluontoisen koiran maineessa. Suomeen on varmaan tuotu lempeämpiä linjoja. Meillä on pittejä varsin vähän. Olen edelleenkin sitä mieltä ettei sovi kuin kokeneelle koiraihmiselle. Vain pari ongelmayksilöä on tullut tietooni.
Mietin vaan tuota, kun sanoit yhdeksi vaihtoehdoksi labbiksen. Labbis, jos tarkoitit labradorinnoutajaa, on luonteeltaan suunnilleen pitbullin vastakohta. Kehotan harkitsemaan moneen kertaan varsinkin, jos ei ole kokemusta vahvaluonteisista koirista.
sitä samaa, mitä suunnilleen edellisetkin kirjoittajat. Kannattaa tosiaankin harkita ko. koiran ottamista vähintään 100 kertaa ja vielä toiset 100 päälle!
Koiraa ei koskaan pidä ottaa heppoisin perustein varsinkaan syystä, että "olisi kiva omistaa joku erikoinen koira". Tutustu ensin rotuun esim. netin välityksellä oikein kunnolla ja sitten mieti ihan rauhassa asiaa. Jos olet ensikoiran hankkija ja ehkä vielä nuorehko sellainen, niin suosittelen mielummin sitä labbista, sen jälkeen ehkä staffia ja sitten vasta sitä pitbullia.
Olen ajatellut koiran hankkimista jo jonkin aikaa, mutta en ole vielä uskaltanut tehdä päätöstä. Bullmastiffi on ajatuksena, mutta olen kuullut että se ei ole suositeltavaa ensimmäiseksi koiraksi.
Mitenkä se asian laita on? Uskaltaako sellaista vahvaa ja voimakasluontoista(kuulemma) koiraa ottaa ekaksi koiraksi? Lisäksi haluaisin tietää saako kyseisestä rodusta kirjallisuutta jostakin?
Osaisiko joku täällä kertoa minulle neuvoja?
Kokemuksia koirista on hieman jo kaveripiiristä, sekä lapsuuden ajoilta, mutta ikiomaa koiraa ei ole ollut. Lisäksi kerronn vielä itsestäni sen verran, että olen aikuinen mies, joten auktoriteettiä kyllä löytyy.
että jos on aikuinen mies, niin automaattisesti löytyy auktoriteettia.
Aikuisuus ja miehisyys ei ole automaattisesti sama kun auktoriteetti.
Esimerkkinä, minun mieheni joka tosiaan on aikuinen, ei saa dobermanniani (siis minun harrastuskoira) tottelemaan ja toimimaan.
Kun taas 15 vuotias pikkusiskoni saa koiran toimimaan lähes yhtä hyvin kun minä.
Että se siitä, eipä ole iällä ja sukupuolella suoranaisesti väliä koiranhankkimiselle.
Mieheni ei ikipäivänä selviäisi koirani kanssa yksin pidempää aikaa kun taas pikkusiskoni pärjää.
Se on se ihmisen luonne mikä tämän määrää. Pitää olla periksiantamaton, määrätietoinen.
en tarkoittanutkaan että näin olisi, mutta halusin korostaa ettei kyseessä ole mikään lapsukainen, joka haluaa hauvan leikkikaveriksi.
Ja mitä siihen auktoriteettiin tulee, niin kyllä uskoisin sitä olevan aikuisella enemmän. Ei tietysti aina.
enkä ole mielestäni mitenkään määrätiedoton..
Eikä ikä tee miehestä "miestä", meillä ainakin käyttäytyy välillä kuin pikkupoika (33v) ja tosiaan koirat on enemmän minun koiriani, mitä tuohon tottelevaisuuteen ym. tulee.
Se on tosiaankin se ihmisen luonne, mikä vaikuttaa noissa koirajutuissa.
mutta saisiko nyt niitä aiheeseen liittyviä kommentteja..
minäkin etsin sopivaa koirarotua ja olen ottanut sähköpostin välityksellä kasvattajiin yhteyttä ja pommittanut kysymyksillä. sen kasvattajanhan ei tarvitse olla juuri se keneltä pennun ottaisit, kannattaa mieluummin kysellä omakohtaista näkemystä useammalta kuin vain yhdeltä.
olen minä. Meillä 53-vuotias pikkupoika (ainakin joka toinen päivä) ;(). Minä olen meillä koirille pomo, jota pitää totella, eli on siis pakko totella. Ei siis munkaan mielestä ole iästä kiinni vaan määrätietoisuudesta mm.
kaikki kasvattajat eivät välttämättä vastaa sähköpostitiedusteluihin, mieluummin suosittelen puhelinsoittoa. Kasvattajalle satamukavampi yhteydenottotapa se kyllä!
nimenomaan kiinnostaa, niin siitä saat jotain tietoa esim. www.sathy.fi osoitteesta. Staffien kasvattajien yhteystiedot löytyy staffiyhdistyksen sivuilta jne. jne. eli nettiä vaan surffailemaan.
Ja pahoittelen jos rinnastin sinut nuoreen ihmiseen, tuli vain sellainen fiilis tuosta viestistäsi.
Jos koet, että omaat riittävästi auktoriteettia, sinulla on todistetusti "lehmänhermot", et välitä jos hieno sohvasi menee hieman epäkuntoon, haluat todellisen ystävän ja sopivasti "liikunnallisen" sohvaperunan, niin silloin staffi saattaisi olla ihan hyvä kaveri sinullekin. Tuostoa pitbullista en kommentoi juuta tai jaata, kun ei ole kokemuksia...ilmeisesti ihan mukava koira sekin (varmastikin aavistuksen vaativampi). Labbis on sitten varmastikin jokaisen mukava kaveri, ei ehkä ihan niin sinnikäs sohvaperuna vaan enemmän liikuntaa kaipaava.
Kuitenkin edelleenkin suosittelen, ettet ota sitä koiraa vain pelkän erikoisuuden takia. Erikoinen koira saattaa nääs jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää ja sitten ollaankin ilmoittamassa koiraa apulaan tms. Eli mieti millaiseen "käyttöön" koiran haluat eli reippaaksi lenkkikaveriksi, metsästyskoiraksi, kodin murtohälyttimeksi jne. ja sen jälkeen mietit asiaa taas uudelleen. Kasvattajille soittelemalla tulee (yleensä) kertaheitolla asiasta viisaammaksi. Tsemppiä.