Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta voi pahoin. Siitä on tullut aito 5H-pihatto, jonka arvomaailmaa leimaavat kansalaisten holhoaminen, heitteillejättö, ongelmien hyssyttely, hämäyspolitiikka ja kaikkinainen hyväksikäyttö. Tätä toteuttaa nyt vuorollaan Kataisen ”luuvitoshallitus” kovalla kädellä. Järjestelmän hyväksikäyttöön osallistuvat kaikki kansankerrokset, niin poliittiset päättäjät ja kovapalkkaiset yritysjohtajat kuin työtä vieroksuvat ja lusmuilijatkin.
Perussyynä yhteiskunnassa vallitsevaan pahoinvointiin on hyvinvointivaltion toteutuksen virheellinen lähtökohta: kaiken keskiössä on raha eikä suinkaan ihminen. Alunperinhän lienee kyllä ollut tarkoitus pitää huolta heikompiosaista. Näin ei ole enää, vaan merkittävä osa yhteiskunnan – suuryhteisömme – jäsenistä on pantu heitteille. Siitä on osoituksena erityisesti vanhusten, mieleltään järkkyneiden, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömien sekä huume- ja päihderiippuvaisten karu elämäntilanne. Heidäthän vallanpitäjät ovat epäonnistuneilla rakennemuutoksilla ja leikkauksilla ”säästäneet” marginaaliin. Tätäkö on nykysuomalainen versio demokratiasta ja kansalaisten tasa-arvoista?
Keitä meidän on nykytilanteesta kiittäminen? Keitäpä muita kuin maan hallituksia ja kulloistakin eduskuntaa, erityisesti 1990-luvulta alkaen. Pahoinvointi ja kurjistuminen on saatu aikaan lainsäädännöllä, yhteiskunnan keskeisellä ohjaus- ja sääntelymekanismilla. On irvokasta, että demokraattisesti valitussa eduskunnassa puoluekuri sekä oman edun ja ryhmäedun tavoittelu ovat johtaneet siihen, että erilaiset kuppikunnat ovat rapauttaneet päätöksenteon lumedemokratian tasolle. Lainsäädäntö suosii, paitsi itsekkäitä ja ahneita, myös siipeilijöitä. Yhteisöllisyys on näin saatu lakisääteisesti tuhotuksi ja mottona on vanhaa rallia mukaillen: ”Heikot sortuu elon tiellä, meikäjätkät sen kun porskuttaa.” Todella fantastista!”
Tulos ns. valtaeliitin ”visionäärisestä” toiminnasta voidaan kiteyttää sodanaikaisen jenkan sanoin: kusessa ollaan! Valtiontalouden velkakierre syvenee, kuntia kyykytetään leikkauksin ja lisävelvoittein. Näin myös vähäväkisiä kaltoin kohteleva tuloerojen tasaamisvaje pahenee entisestään. Tällä tavoin ihmisarvoisen elämän, arvokkaan vanhuuden ja lasten toivorikkaan tulevaisuuden edellytykset on tuhottu yhä suuremmalta joukolta ihmisiä. Siitä todistavat yhteiskuntailmastomme leimalliset piirteet kuten turhautuneisuus, epätoivo, syrjäytyminen, itsetuho ja rikollisuuden kasvu.
Miten tästä eteenpäin, jatketaanko jääräpäisesti samaa rataa kuin tähänkin saakka? Senkin uhalla, että se vääjäämättä kasvattaa hädänalaisten määrää ja suistaa heidät entistä syvemmälle henkiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen suohon. Kun merkittävä osa työikäisestä väestöstä on saatu ajetuksi ulos työelämästä, on tuloksena mittava inhimillinen tragedia. Sen myötä sekä valtiontalous että kansantalous ovat kuralla. Ei siis ihme, että maamme teollinen kilpailukyky on hiipumistaan hiipunut. Samalla myös puute osaavasta työvoimasta on lisääntynyt eikä tämän puutteen korvaaminen ulkomaisilla osaajilla korjaa kokonaistilannetta, vaikka asiantuntijat ja ns. valtaeliitti sitä kuinka toitottaisivat ja todistelisivat.
Tarvitaan todella järeitä keinoja, jotta edellä kuvattu syöksykierre saataisiin oikaistuksi ja koko yhteiskunta henkisesti ja sosiaalisesti, fyysisesti ja taloudellisesti tervehtymään. Lääkkeeksi suosittelen vallankumousta. Sen ensitavoitteena on asettaa ihminen eikä raha valtiovallan ja kuntapäättäjien toiminnan lähtökohdaksi. Sitten on talousjärjestelmän uudistamisen vuoro PROUTin periaatteiden pohjalta – googleta niin tiedät, mitä se käytännössä tarkoittaa! Vallankumouksen onnistumiseksi liikkeelle on saatava koko kansa. Kun ihmiset voivat henkisesti ja fyysisesti hyvin, niin myös heidän taloutensa ja samalla koko maan talous kohenee.
Vallankumousmalleja on ainakin kaksi: vallankumous korvien välissä ja vallankumous perinteiseen tapaan. Kummassakin tulee tavoitteena olla nykykurssin kääntäminen täydet 180 astetta. Vaikka ensin mainittu on henkisesti vaativampi, tulee se asettaa etusijalle väkivallan välttämiseksi. Päättäjien on opittava käyttämään kansan heille antamaa valtaa ihmislähtöisesti koko kansakunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kansalaisten tulee puolestaan sitoutua yhteiskunnan rakentamiseen parhaan kykynsä mukaan.
Kansallinen asennemuutos on syytä aloittaa heti eikä vasta 15. päivä! Käytännössä sen voi osoittaa vaikuttamalla puolueiden vaaliohjelmiin ja ehdokasasetteluun sekä käyttämällä äänioikeuttaan. Eduskuntavaalithan ovat aivan nurkan takana, keväällä 2015. Harjoitella voi toki jo toukokuun EU-vaaleissa!
Perussyynä yhteiskunnassa vallitsevaan pahoinvointiin on hyvinvointivaltion toteutuksen virheellinen lähtökohta: kaiken keskiössä on raha eikä suinkaan ihminen. Alunperinhän lienee kyllä ollut tarkoitus pitää huolta heikompiosaista. Näin ei ole enää, vaan merkittävä osa yhteiskunnan – suuryhteisömme – jäsenistä on pantu heitteille. Siitä on osoituksena erityisesti vanhusten, mieleltään järkkyneiden, nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömien sekä huume- ja päihderiippuvaisten karu elämäntilanne. Heidäthän vallanpitäjät ovat epäonnistuneilla rakennemuutoksilla ja leikkauksilla ”säästäneet” marginaaliin. Tätäkö on nykysuomalainen versio demokratiasta ja kansalaisten tasa-arvoista?
Keitä meidän on nykytilanteesta kiittäminen? Keitäpä muita kuin maan hallituksia ja kulloistakin eduskuntaa, erityisesti 1990-luvulta alkaen. Pahoinvointi ja kurjistuminen on saatu aikaan lainsäädännöllä, yhteiskunnan keskeisellä ohjaus- ja sääntelymekanismilla. On irvokasta, että demokraattisesti valitussa eduskunnassa puoluekuri sekä oman edun ja ryhmäedun tavoittelu ovat johtaneet siihen, että erilaiset kuppikunnat ovat rapauttaneet päätöksenteon lumedemokratian tasolle. Lainsäädäntö suosii, paitsi itsekkäitä ja ahneita, myös siipeilijöitä. Yhteisöllisyys on näin saatu lakisääteisesti tuhotuksi ja mottona on vanhaa rallia mukaillen: ”Heikot sortuu elon tiellä, meikäjätkät sen kun porskuttaa.” Todella fantastista!”
Tulos ns. valtaeliitin ”visionäärisestä” toiminnasta voidaan kiteyttää sodanaikaisen jenkan sanoin: kusessa ollaan! Valtiontalouden velkakierre syvenee, kuntia kyykytetään leikkauksin ja lisävelvoittein. Näin myös vähäväkisiä kaltoin kohteleva tuloerojen tasaamisvaje pahenee entisestään. Tällä tavoin ihmisarvoisen elämän, arvokkaan vanhuuden ja lasten toivorikkaan tulevaisuuden edellytykset on tuhottu yhä suuremmalta joukolta ihmisiä. Siitä todistavat yhteiskuntailmastomme leimalliset piirteet kuten turhautuneisuus, epätoivo, syrjäytyminen, itsetuho ja rikollisuuden kasvu.
Miten tästä eteenpäin, jatketaanko jääräpäisesti samaa rataa kuin tähänkin saakka? Senkin uhalla, että se vääjäämättä kasvattaa hädänalaisten määrää ja suistaa heidät entistä syvemmälle henkiseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen suohon. Kun merkittävä osa työikäisestä väestöstä on saatu ajetuksi ulos työelämästä, on tuloksena mittava inhimillinen tragedia. Sen myötä sekä valtiontalous että kansantalous ovat kuralla. Ei siis ihme, että maamme teollinen kilpailukyky on hiipumistaan hiipunut. Samalla myös puute osaavasta työvoimasta on lisääntynyt eikä tämän puutteen korvaaminen ulkomaisilla osaajilla korjaa kokonaistilannetta, vaikka asiantuntijat ja ns. valtaeliitti sitä kuinka toitottaisivat ja todistelisivat.
Tarvitaan todella järeitä keinoja, jotta edellä kuvattu syöksykierre saataisiin oikaistuksi ja koko yhteiskunta henkisesti ja sosiaalisesti, fyysisesti ja taloudellisesti tervehtymään. Lääkkeeksi suosittelen vallankumousta. Sen ensitavoitteena on asettaa ihminen eikä raha valtiovallan ja kuntapäättäjien toiminnan lähtökohdaksi. Sitten on talousjärjestelmän uudistamisen vuoro PROUTin periaatteiden pohjalta – googleta niin tiedät, mitä se käytännössä tarkoittaa! Vallankumouksen onnistumiseksi liikkeelle on saatava koko kansa. Kun ihmiset voivat henkisesti ja fyysisesti hyvin, niin myös heidän taloutensa ja samalla koko maan talous kohenee.
Vallankumousmalleja on ainakin kaksi: vallankumous korvien välissä ja vallankumous perinteiseen tapaan. Kummassakin tulee tavoitteena olla nykykurssin kääntäminen täydet 180 astetta. Vaikka ensin mainittu on henkisesti vaativampi, tulee se asettaa etusijalle väkivallan välttämiseksi. Päättäjien on opittava käyttämään kansan heille antamaa valtaa ihmislähtöisesti koko kansakunnan hyvinvoinnin turvaamiseksi. Kansalaisten tulee puolestaan sitoutua yhteiskunnan rakentamiseen parhaan kykynsä mukaan.
Kansallinen asennemuutos on syytä aloittaa heti eikä vasta 15. päivä! Käytännössä sen voi osoittaa vaikuttamalla puolueiden vaaliohjelmiin ja ehdokasasetteluun sekä käyttämällä äänioikeuttaan. Eduskuntavaalithan ovat aivan nurkan takana, keväällä 2015. Harjoitella voi toki jo toukokuun EU-vaaleissa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
puhut vähän mutta asiaa. historia toistaa itseään ja 1918 tulee taas mutta tällä kertaa sakut ei ole auttamassa kokkareloisia