Olen vain kokoajan sängynpohjalla päivästä toiseen.enkä edes syö mitään.vakavaksi on mennyt jo.onko muilla ollut vastaavaa?
sängyn pohjalla
prkl
61132
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikä edes kiinnosta katsoa edes telkkaria..makaan vaan päivästä toiseen.mahtavaa...
monella on ja siitä ei pääse mihinkään, siellä maataa kymmenet vuodet, kunnes loppu tulee
Voisin makoilla Tässä ja joku voisi tuoda pistoolin tuohon.pääsisi pois.
Ei kukaan tuo mitään pistoolia siihen, maat siinä kymmenet vuodet, usko nyt. Vai olenko väärässä? En, ainoastaan vajaat luulee toisin. Ei masentunut jaksa edes itse hakea pistoolia, sen verran vaikeasti niitä saa suomesta.
Ei se ole kuin siirtyminen ikuiseen itkuun ja loputtomaan toivottomuuteen.
http://www.tv7.fi/vod/series/?series=314
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=30448
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=34789
Itselläni oli sama vaihe elämässä tässä vuosi sitten. Makasin ja makasin, en päässyt ylös helvetilläkään ja ei kiinnostanut edes nousta. Yöt itkin, päivällä olin jonkunaikaa hereillä.
Se meni siihen, etten melkein uskaltanut käydä edes lähikaupassa.
Kaupungilla en käynyt yksin ylitse vuoteen.
En voinut lähteä ovesta ulos, koska vihasin itseäni ja kaikkia 'läskejäni' joita kannoin ja osittain tunnen kantavani vieläkin. Painoindeksi 20.5 ja lihastakin on. Silti tunnen itseni läskiksi.
Kumosin ihmisten pyynnöt olla kanssani. Siitä se lähti, jäin omiin oloihini koska olin ylikunnossa sekä psykoottisesti epävakaa.
Nyt kun en enään sosialisoi erään ihmisen kanssa, olen nousemassa jaloilleni. Olen harkitsemassa tupakanpolton lopettamista. Olen nuori nainen ja luulisi olevan suht helppoa saada parempi terveys.
Erinäiset asiat ovat minulle vieläkin vaikeita jaksaa: Siivous, uusiin paikkoihin meneminen, itseään peiliin katsominen, virheidensä hyväksyntä, mielialan kohotus, sosiaaliset tilanteet.