säikkyminen säikkymättä.

Oletko varma että nukut riittävästi? Mullakin on aina joskus tuollaista säpsähtelyä kun olen todella väsynyt, mutta aivot käyvät ylikierroksilla ja "luulen" olevani ihan virkeä, vaikken olekaan. Silloin vähänkin isommat äänet ym. säpsähdyttävät inhottavasti ja tulee kamala olokin.

Minulla on tämäntapaiseen asiaan mielipide.
Olen samantapaisessa asiassa väärinymmärretty, mutta mielestäni tiedän itse mistä on kyse ja aion sen vielä joskus varmaan jossakin kunnolla selittää.
Säpsähtelen, tärisen jne. MUTTA se on hermostollinen fyysinen ominaisuus, aistijärjestelmästä jne. lähtöisin, EI luonteenpiirre.
Henkilöllä voi olla miten rohkea luonne vaan, mutta silti keho voi täristä tai säpsähdellä aistimuksista tai vaikkapa nälästä, kylmästä, väsymyksestä tai mistä vain.
Sellaista häiriötä on erityisen vaikea parantaa, jota ei edes ole.
Vaikka kävisi terapiassa juttelemassa lopun elämäänsä tms., niin ei se jostakin fyysisestä ominaisuudesta johtuen tärisevää tai säpsähtelevää kehoa mihinkään todennäköisesti mitenkään muuta. Psyyke ja keho ovat usein aika yhtä, mutta eivät ne aina ole aivan yhtä. Voi omata vahvan luonteen ja tärisevän kehon. Mikä tuntuu olevan monelle aika ihmetysilmiö.

Minulla on taipumus, että teen jotain keskittyneesti (tai vaikka kadulla kulkiessanikin olen ajatuksissani), en silloin kiinnitä ympäristöön huomiota. Hätkähdän, kun joku on tullut huomaamatta lähelle sanoo jotain tai koskettaa yllättäen.

Kissankin ponkaisee jaloilleen vaikkapa aivastuksestani tai säpsähtää yllättävää kosketusta. Se on varmaankin jokin luontainen pakoreaktio, vaistot sanovat että yllätys voi olla vaarallinen :(.

Mutta kuka on keksinyt, ettei yllätyksistä saa sätkyillä ?
Miksi luonnollisiin reaktioihin suhtaudutaan niin negatiivisesti ?
Minusta se on lähinnä se negatiivinen asenne, joka ne reaktiot tekee ongelmallisiksi sillätavoin, että ne koituvat kärsimykseksi.
Sätkyily tuskin on laitonta.