kerroppa ajatuksesi

mun äiti ei tykkää musta

häntä, tuskaa... Nähdäänköhän edes ikinä niin, että saan olla hänen lähellään.

Yhtä naista.

Kaikenlaista. En ala tähän niitä tarkemmin erottelemaan, kuitenkin tähän liittyvää, tilanteisiin ja hetkiin, minuun ja häneen, menneitä ja tulevaa. Mikä johtuu kenties minusta, mikä hänestä. Jotain mikä liittyi aivan muuhun vaikka luulin kenties toisin.

Ajattelen ett mun täytyy olla tosi huono ja vikoja täynnä oleva ihminen, kun ei ole edes yhtä ystävää. Miten mun elämä menikin näin pieleen, ettei mistään tullut mitään, epäonnistuin kaikessa aivan totaalisesti. Sitten sitäkin mietin miten joskus muka kuvittelin löytäväni jonkun, miten sekaisin olinkaan silloin. Ei oikeasti kukaan voinut mun näköisestä kiinnostua millään tavalla. Hävettää ne kuvittelut ja naurattaakin ne mun yksipuoliset ihastumiset...onneton tyttöressu joka luuli jonkun voivan joskus pitää hänestä...noin ajattelen nykyisin itsestäni. Onneks ne tyypit eivät edes huomanneet mun olevan kiinnostunut heistä tai ainakin haluan toivoa niin. Ja nykyään on murheita ja huoliakin mielen päässä.

Opin muutaman asian tässä kaupungissa asuessani.. Yksi niistä on se ettei optimistisuus ehkä kannata. Toinen asia on joidenkin ihmisten suoranainen pahuus.. Mihin on kadonnut se inhimmillisyys, toisten ihmisten huomioonottaminen ja hyvyys joistakin ihmisistä? Sitä olen ihmetellyt.. En ole pinnallinen ihminen joten minulle tärkeitä asioita ovat juuri nuo edellä mainitsemani asiat.. Ystävät ja läheiset ihmiset. Sen takia täällä oleminen (tässä kaupungissa) oli minulle tosi vaikeaa. En tunne kuuluvani tänne ollenkaan. Onneksi minulla on edelleen pari ystävää joista tärkein on satojen kilometrien päässä. Tähän kaupunkiin minulla ei liity oikein mitään. Siis mitään sellaista jota jäisin kaipaamaan kun lähden muualle.
Sellaista..
t. sinkkunainen (ehkä ikuisesti ihan omasta tahdosta.. Suhteeseen minusta ei taida olla enää)

Sun täytyy luottaa ,en koskaan kirjoita mitään nekatiivista sinusta.
Odotan myös että hän toimiisi samoin.

....minä vaan rakastan...rakastan ja RAKASTAN....sitä naista!!!!!
tunne ei ole vauhkoontunut ollenkaan, vaan rauhallinen ja luottavainen.
Vaikka tunteesta onkin kysymys olen sen järjelläkin ymmärtänyt....rakastan