Olen aina tuntenut kuin olisin vain tuskan takia täällä, joka päivä tuntui siltä kun heräisin helvetistä ja et saispa jostai baarinujakasta luodin kalloon ja jäisin siihen makaamaan kipujeni kanssa, tuskani takia joka ei ole minun syytäni, musta tuntu aina että mun avunhuudot jäi seinien sisälle ja hukkui paksuihin seiniin.. ihan kuin kaikki olis mua vastaa tai jotain, joskus en tuntenu enää olevani ihminen että mulla ei ollut mitään arvoa ja et mun päältä sai kävellä koska tahansa, suorastaan ryntäsin,halusin tapella, ja olla väkivaltainen jokaselle vastaan tulijalle..Ryyppäsin paljon, joskus käytin aineita, kokeilin jne, mut ei ne auta kun hetkellisesti ja tuska tulee kaksinkertasena takasin.
mut tajusin eräänä päivänä et Jumala, on oikeesti olemassa ja autto mut pois tuosta tilanteesta eikä mun tarvi olla sielä enää kärsimässä tai jäädä tuskan juoksuhiekkaan ikuisesti..tajusin et viha oli mun ongelma. Nykyään tuntuu kuin olisin teräksestä tehty eikä kukaan pysty murtamaan mua vaikka Mike tyson tulis kehään mun kanssa. Oon selvinnyt tosta kaikesta, en käynyt, edes harkinnut käydä psykologilla.Mutta yhen kerran olin ja sanoin et tää on ihan idiooteille, et kerron miltä musta tuntuu ym. se on oma mielipiteeni, enkä suosittele samaa kellekkään muulle. Enkä ole lääkkeisiin kajonnut, tai mihinkään muuhun "apukeinoihin" . Olin itse itseni apukeino joka auttoi itseään tajuamalla tilanteen, sisäistin oman tilanteeni ja hyväksyin sen semmoisena kun se oli, mitään et voi voittaa takaisin jota menetit ellet taistele loppuun saakka vaikka kuinka tekee kipeää ja vaikka kuinka haluat luovuttaa ja antaa periksi. Ehkä jotkut mun haavoistani joita sain väkivaltaisesta lapsuudestani eivät parane koskaan, mutta tunnen että oon 100% paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten.. halusin jakaa ja kertoo et on muitaki vaihtoehtoja kuin kuolla aseenpiippu suussa tai sitten se perinteinen hirttosolmukka. Luovuttaminen se ei ainakaan ole.
mut tajusin eräänä päivänä et Jumala, on oikeesti olemassa ja autto mut pois tuosta tilanteesta eikä mun tarvi olla sielä enää kärsimässä tai jäädä tuskan juoksuhiekkaan ikuisesti..tajusin et viha oli mun ongelma. Nykyään tuntuu kuin olisin teräksestä tehty eikä kukaan pysty murtamaan mua vaikka Mike tyson tulis kehään mun kanssa. Oon selvinnyt tosta kaikesta, en käynyt, edes harkinnut käydä psykologilla.Mutta yhen kerran olin ja sanoin et tää on ihan idiooteille, et kerron miltä musta tuntuu ym. se on oma mielipiteeni, enkä suosittele samaa kellekkään muulle. Enkä ole lääkkeisiin kajonnut, tai mihinkään muuhun "apukeinoihin" . Olin itse itseni apukeino joka auttoi itseään tajuamalla tilanteen, sisäistin oman tilanteeni ja hyväksyin sen semmoisena kun se oli, mitään et voi voittaa takaisin jota menetit ellet taistele loppuun saakka vaikka kuinka tekee kipeää ja vaikka kuinka haluat luovuttaa ja antaa periksi. Ehkä jotkut mun haavoistani joita sain väkivaltaisesta lapsuudestani eivät parane koskaan, mutta tunnen että oon 100% paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten.. halusin jakaa ja kertoo et on muitaki vaihtoehtoja kuin kuolla aseenpiippu suussa tai sitten se perinteinen hirttosolmukka. Luovuttaminen se ei ainakaan ole.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olet löytänyt sen täsmälääkkeen, avun Jumalassa. Vaikka kukaan ei hyväksyis, niin Hän hyväksyy, on jo hyväksynyt aikojen alussa. Kyllä ne haavatkin himmenevät, kun saavat Pyhän Hengen palsamia.