pahaksi ja arvottomaksi. Mieleni on aika rikkoutunut. Elämä menettänyt merkityksensä. En saa henkisesti "yheyttä" kehenkään. En välitä mistään.
tunnen itseni
....................
27307
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Voihan nenä.
Et ole arvoton etkä pahakaan, emme me ole mitään täydellisyyksiä kukaan.
Miksi tunnet itsesi pahaksi. Mitä olet tehnyt. Satuttanut rakastasi..
siksi kun en välitä mistään. En välitä kuunnella kun joku puhuu minulle en välitä yhtään mistään.
Sun pitää hakea apua. Sitä on monenlaista. pelkkä juttelukin ammattlaisen kanssa auttaa. Lupaathan.
en usko,että pystyn.
Itsestään epäkohdat paljastaminen oni pahinta myrkkyä naisten kanssa. Ne odottaa aina miehen olevan vahva ja roheka.
Ujous ja epävarmuus, kun eivät ole seksikästä.
Aitous on seksikästä, jos on ujo ja epävarma se ei haittaa.
Ei jaksa miettiä mikä naisista on seksikästä ja mikä ei.
Sama. Jotenkin viime aikoina tämä tyhjyyden tunne on kasvanut kolossaalisiin mittoihin. En jaksa enää edes yrittää mitään. Näen ihmisiä ilman, että sillä olisi mitään merkitystä. Teen ruokaa, siivoan, ulkoilen, käyn töissä...enkä edes ymmärrä miksi. Kai siksi, että ihmiset tekee niin elääkseen.
Ainoa asia, joka saa minut nousemaan pohjalta hetkeksi pintaan, on ikäväni kohde. Tuskin hän edes huomaa minun tunteitani. Tiedän, että hän välittää jollain tasolla...hänen sanomisistaan olen tämän tulkinnut. Haluaisin pystyä vielä joku päivä sanomaan hänelle, miten tärkeiltä ne hänen mukavat sanomisensa ja muut pienet teot tuntuvat. Kukaan ei ole vuosikausiin kohdellut minua niin kauniisti.
Kasatkaa itsenne! Kevät ja kesä tulee ja löytyy taas paljon ilon aiheita! Jos on aitoa masennusta,pitää hakea apua!
Apua voi hakea,mutta saattaa olla aivan sama onko ja kun auttaja on tuntematon.
Kasvokkain puhuminen ja kaiken paskatunteen ulospuhuminen auttaa, vaikka auttaja oliskin tuntematon. Ei kukaan suoraa ratkaisua mihinkään anna, mut kun puhut ja puhut ja puhut ja saat jotain kommenttia tunteillesi, niin et huomaakaan, kun alat ratkomaan itse asioita. Usko pois!
Sivusta sanon: Ei auta aina.
Itse kävin viikottain, kahdeksan vuoden ajan juttelemassa tuntemattomalle masennuksestani. Ei auttanut. Edelleen yhtä pas*at fiilikset ellei pahemmatkin. Lääkkeet auttaa jonkin verran, mutta niihinkin alkaa olla kehittynyt jo aikamoinen toleranssi.
Sellaista se rakkaudettomuus teettää.
Rakkaudettomuus ei saa ketään masentumaan, ainakaan aikuista. Hevonpaskat. On ihmisiä joille on tapahtunut paljon pahaa, eivätkä he ole masentuneet. Lakkaa rypemästä itsesäälissä.
Hevonpaskat! Sä mitään mistään tiedä! On olemassa geeniperimä/tempperamentti sekä lapsuuuden kasvuympäristö jotka herkistää ihmisen helpommin sairastuuun masennukseen.
Jos suvussa on masennusta ja ihminen perii taipumuksen siihen niin on jo yksi iso rasite olemassa. Jos ihminen on vielä luonteeltaan herkkä ja sissänpäinkääntynyt itsekseen murheitaan miettivä niin on lisä rasite. Se ei vielä kuitenkaan yksin pakosti vaikuta mitenkään. Mutta sitten jos vielä lapsuus on ollut turvaton ja täynnä traumaattisia kokemuksia varhaislapsuudessa. sanotaan että 0-4 vuotiaana jota sanotaan perustaksi joka vaikuttaa lapsen koko loppu elämään eniten. Sitten on jo vaarallinen paketti koossa.
Tuollaisen paketin omaava masentuu helpommin kun myöhemmin elämässä tapahtuu jokin traumaattinen tapahtuma tai ihminen ajautuu johonkin kriisiin. Esim: avioero.
Ne joilla ei masennus taipuvaisen tyypillistä luonnetta eikä geeniperimää mutta traumaattisia tapahtumia lapsuudessa eivät pakosti masennu!
ota asioista selvää! masennus on vakava sairaus josta ei parane sanomalla että "piristy ja nouse sieltä itsesäälistä" itse masennuin vaan lisää ja latasin 200 kpl pilleriä neurolepteja mahaani ajatellen että noh, enpähän enää sääli itseäni enkä ole enää tiellä ja toisten harmina ja taakkana. sillä nyt otan tilanteen haltuun minun tavallani.
Kyllähän jokaiselle ihmiselle on tärkeää kuulla ja nähdä olevan tärkeä jollekin ja sr, että joku rakastaa olet sitten millainen tahansa.
Toivotan sinulle voimia pidä neuvos. Ihmiset on erilaisia tuon jaksamisen suhteen. Täälläkin ilkeilevät eivät välttämättä ymmärrä, että kaikki eivät välttämättä kestä tätä roskaa. Jollakin voimavarat suuremmat, vaikka olisi kärsinyt koviakin iskuja elämänsä aikana. Valitettavasti nuo aivan varhuuslapsuuden 1-4 v kotiolot vaikuttaa varmaan hurjasti.
joo.. valitettavasti jotkut vanhemmat tekee niitä lapsia huonoihin olosuhteisiin. suhteeseen joka on täysi kaaos jo ennen lapsia. Sit käy vahinko tai kuvitellaan lapsen jotain suhteesta korjaavan ja lapsi synnytetään.
ei oteta huomioon että pieni lapsi on ns. lisä rasite huonosti menevälle suhteelle. yövalvomiset. seksittömyys, lapsi joka sitoo ainakin toisen vanhemman kiinni itseensä todella lujasti niin että vanhempien kahden keskinen aika vähenee. lapsi itkee ja kiukuttelee, kaikki väsyneitä ja pinnat kiristyy, Ongelmat jotka jo ennen lapsen tuloa oli vain pahenee.
Meillä perheväkivalta ja alkoholismi. Sota oli pystyssä ja vahempani tulitti toisiaan täysiä ja siinä sen kaiken keskellä oli lapsi. itkua, räiskettä, kolinaa ja ikkunalasien helinää, tavarat lenteni, veri roiskuis. puukolla iskettiin oviin, lautaset lenteli, viina kuului. sukulaiset tuli väliin ja sit soellä tappeli jo neljä aikuista yhtä kovaa. poliiseja ja sossuja kävi.
lapsikin sai kokea väkivaltaa. vanhempien pinna kireällä. lapsi ei suostu nukkuun tai syömään joten pieni alta 3 vuotias lensi seinää ja lattiaan sylistä kuin nukke, sitä riepoteltiin yhdestä kädestä. kun syöminen ei luonnistunut niin lusikka tai tuttipullo työnnettiin väkivallallla suuhun ja pidettiin siellä väkisin.
Monien parien kannattaisi pikkusen tarkemmin miettiä että koska sen lapsen tekee ja minkälaiseen suhteeseen.
En tiedä mitä sanoa "pidä neuvos". Kenenkään ei pitäisi kokea tuollaista. Voimia sinulle!
romahdatko vai räjähdätkö sie?
Jos olet petturin uhri,tilanne, vakava.Mut kyl se siitä,kun aika tulee ja aurinko paistaa.
ja nyt yritetään säälillä saada joku koukkuun...
aikamoinen tarinatäti olet.
Hän kirjoittaa
"Ei jaksa miettiä mikä naisista on seksikästä ja mikä ei."
eli on ilmeisesti mies.
Mitäs muuta naisten mustamaalaajalle tänään?
Mäkin tunnen itseni arvottomaksi ja huonoksi. En ikinä kelvannut kellekään, enkä mihinkään. Merkityksetön ihminen, kukaan ei piittaisi tai välittäisi vaikka kupsahtaisin. Olen muitten silmissä paska ja sekunda, josta ei kannata välittää, jonka tunteista ei tarvi piitata. Jos olis kanttia, niin menisin narun kanss metsään, mutt olen niin helvetin nössö etten pysty päiviäni päättämään edes.
Älkää nyt viittikö. Jo se että, te olette syntyneet tähän maailmaan on iso juttu ja Jumalan lahja. Missään ei sanota, että elämä olisi helppoa. Harva täällä kultalusikka suussa syntyy. Otakkaa elämä kouluna, jossa meidän sielua, sydäntä ja mieltä koulutetaan. Silloin elämääkin on helpompi hahmottaa. Mestari Jeesuskin puhui, että elämä ja ihminen(sielu ja sydän) kehittyy vaikeuksien kautta.Kärsimyksen kautta saa kirkkaamman kruunun.Mustimmassa mullassa ne kauneimmat kukat kasvaa.
Kultaseni! Meillä on toisemme. : )