Domino ja muuta

Myyjättäreltä kysyin: "Lady, domino siis missä, kiitos?"
Hän vastaa: " Keksitkö? Täällä, seuraa."
Hän kumartui ottamaan.
"Paljonko maksaa?" kysyn.
Hän katsoo minua sillä silmällä, että onpa mulla suhuvika. Hymyili.
"Poika, eikö äitisi antanut sinulle rahaa?" hän jatkoi.
Hän kumartui tutkiakseen lisää.
"Toi vasemmalla on hyvä, punaisessa paketissa, jossa on vimpu päällä", osasin neuvoa.
"Edestä vai takaa?" häntä arvelutti.
Tartuin paketista kahden käsin, enkä antanut periksi vaikka kuinka vähän rahaa minulla oli. Minä rakastin niitä pikkupaheita yli kaiken. Voisin vaikka koko illan nautiskella ja imeskellä. Kun ladyllä dominoa ollut, niin löysimme muuta.
"Minä tunnen äitisi", hän kehui. "Jos sinulla ei ole riittävästi, voin antaa omasta pussista."
"Onko täti aina näin kiva, vai joskus?" itkin.
"Tule uudestaan niin näet".
"Jos äiti antaa luvan".
"Toi vaaleanpunainen meloni, maista" yleisömaistiaiset oli siroteltu pöydälle.
"Suussa sulavaa".
"Terveellistä ulkoisesti ja sisäisesti".