Jospa vaikka ajattelisimme nöyryyttä (kautta)omakohtainen usko, eikö silloin tule näin eteemme että myös yhteisissä päätöksissä joudumme tekemään uksilöinä tiliä teoistamme.
Vaikka raamattu sanookin että joka ei teitä kuule , ja avaintenvaltakin on seurakunnassa yhteisen päätöksen kanssa.
Kuitenkin voimme nähdä ettei se oikeuta epävanhurkaisiin tekoihin sekään että valtaa käytetään niinkuin ajalliset johtajamme vielä ilkkuen jos heikommalle saavat ilkeytensä osoittaa.
Vaikka raamattu sanookin että joka ei teitä kuule , ja avaintenvaltakin on seurakunnassa yhteisen päätöksen kanssa.
Kuitenkin voimme nähdä ettei se oikeuta epävanhurkaisiin tekoihin sekään että valtaa käytetään niinkuin ajalliset johtajamme vielä ilkkuen jos heikommalle saavat ilkeytensä osoittaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ylpeys kieltäytyy näkemästä tosiasioita ja toimimasta niiden edellyttämällä tavalla.
Nöyryys on vastakohta ylpeydelle, se näkee tosiasiat rehellisesti ja pyrkii myös toimimaan niiden edellyttämällä tavalla.
No tietenkin ensin pitäisi tietää tosiasiat, ennen kun niihin voi ottaa kantaa, ja ennen kun voi toimia, tai olla toimimatta niiden edellyttämällä tavalla.
Jos taas ei tiedä lainkaan tosiasioita, niin ei edes teoriassa voi toimia niiden edellyttämällä tavalla. Nyt on siis kysymys pelastumisesta taivaan kunniaan.
Ensin tietenkin tulee selvittää tosiasiat Jumalasta, josta kaikki on alkunsa saanut ja johon kaikki taas loppuu. Ja kaiken loppuessa myös paha saa ansaitun palkkansa.
Jumala yksin on Pyhä, eikä hän siedä yhtään syntiä. Siis jo paha ajatus tai haureellinen mielikuvitus riittää matkaevääksi helvettiin.
Tai jos sanoo toiselle sinä hullu ei voi pelastua helvetistä. Tämä on Jumalan sana ja Hänen Pyhä lakinsa.
No kaikille meille on näin käynyt ainakin 10000000 kertaa jokaiselle. Onko siis matkamme helvettiin? Voipi olla!
On nimittäin tasan yksi mahdollisuus pelastua helvetin tulesta. Onko se sellainen juttu, että vielä entistäkin tarkemmin alamme välttää joutumasta syntiin? Ei ole!
Synnin välttäminen ei nimittäin ole syntiselle ihmiselle edes mahdollista, koska synti asuu hänen olemuksessaan On asunut jo Aadamista asti.
Pitää siis olla jokin muu konsti, kun sellainen kerran on olemassa.
Näin Pilatus kysyi eräältä mieheltä jonka hän tuomitsi kuolemaan vasten tahtoaan, kun kansa sitä häneltä vaati.
Jumala on siis Pyhä ja me olemme syntiset, se on TOTUUS numero 1.
Jumala rakasti syntistä niin paljon, että hän uhrasi ristillä oman poikansa, jotta syntiset pelastuisivat uskomalla tuohon poikaan. Poika oli synnitön ainosyntyinen, siis vailla olemuksessaan olevaa syntiä, ja niin muodoin vailla myöskin tekosyntejä. Pyhä ei näet tee koskaan yhtään syntiä, sillä ei se voikaan.
Juuri tämän Olemuksessamme olevan synnin vuoksi me syntiset teemme myöskin jokaisen tekosyntimme. Olemme kokosyntisiä. Siivosyntistä ei ole, vaikka niin monet luulevatkin sellaisia olevansa.
Tässä on totuus numero 2. Ihmisellä ei ole oman toimintansa ja/tai tekemistensä kautta mitään mahdollisuutta päästä taivaaseen. Vain lahjaksi ilman ansioita saatava armo voi hänet pelastaa.
Apu ei tule koskaan ihmisestä eikä maasta tai maan päältä. Apu tulee meille ylhäältä Valkeuden Isältä joka on Jumala ja joka on Henki. Tämä on totuus numero 3.
Paljon on tämän totuuden hylänneitä räpeältäjiä jotka omine tekoineen ja muka oikeine valintoineen rakentavat tikapuita taivaaseen. He ovat rakentajia.
Kivi jonka nämä rakentajat hylkäsivät on Jumalan Lahja, Jumalan Poika Jeesus Kristus. Rakentajat vaihtoivat lahja- armon turvautuen omiin töihin, kovaan työhön.
Näin he ahertavat, pettyäkseen joka päivä: Ei minusta tänäänkään tullut sitä hyvää jota niin kovasti yritin.
Ehkä joku on päässyt jo vähän pidemmällekin rakennuspuuhissaan, ja on saavuttanut jo kuvitteellisen tason, joltisestikin kelvollisena "ristittynä".
Hänhän on ollut hyvin ahkera ripittäytyjä, ei ole mitään roskia tunnolla, on kilvoitellut synnin poispanijana ahkerasti, ja istunut seuroissakin lähes joka pyhä. Totta kai Jumala sen näkee! Ja lapsetkin on kaikki otettu vastaan Jumalan lahjana. Kyllä varmasti, asiat nyt ovat hyvin ja tie taivaaseen on avoin.
Ahkerat pelastuvat sanoo raamattu?
Tai hetkinen.. olikohan se sittenkin hieman toisin?
Olihan se kovastikin toisin.
Ne jotka USKOVAT, ne jotka nöytyvät ottamaan Kristuksen vanhurskauden lahjaksi vastaan, ne pelastuvat. Näin Raamattu sanoo. Tämä on jo tosiasia 4.
Vieläko sinä lukijani olet kärryillä tosiasioissa?
Kyllä on rankkaa eksytyksen saarnaa.
Ei raamattu sanonut että ahkerat pelastuvat, mutta olikohan se jotenkin niin että eivät kaikki tule autuaaksi jotka sanovat herra, herra vaan ne jotka tekevät isäni tahdon. Omavanhurskaudesta huokuu aina katkeruus.
Meinaan taivaallisen Isän tahdon? Et ole!
Sinä eksyttäjä olet, sillä et tunne Kristusta, etkä liioin omia todellisia syntejäsi.
Siis lain hengellistä puolta et tunne, vaan elät tekojen opissa, eli omassa vanhurskaudessasi.
Kateekseni ei käy, sillä olen elänyt siinä tilassa niin kauan että tiedän mitä se elämä on.
Jumala on minut siitä pelastanut ja armahtanut.
Vienyt minut virvoittavien vetten tykö Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtakuntaan. Rauhaan iloon ja vapauteen Jeesuksessa Kristuksessa.
Olkaat ahkerat ja tehkää parannus..
Silloin luulisi pelastuvan.