Onko tämä enemmän, kuin masennus?

Olet yhtä arvokas kuin kuka tahansa meistä. Usko se. Se on vain oivaltamisesta kiinni. Älä juo alkoholia kun se saa sinut melankoliseksi.

Uskoisin, että päivä päivältä olen noussut sekä tulen tulevaisuudessa nousemaankin. Kiitos viestistäsi.

Tuo alkoholin juominen oli virhe, koska krapula. En tosin mokannut mitään, onneksi siitä voin olla kiitollinen. Vietin vain hauskan illan karismaattisten tyyppien seurassa. Kai sellainen pohjimmiltaan itsekin olen. :)

Pitäisi opetella olemaan enemmän ihmisten ilmoilla, jotta voisi tuntea itsensä elinvoimaisemmaksi sekä avarakatseisemmaksi.

Jälleen pitäisi tehdä muutama asia, jotta edistyisin.. Siivota ja pestä pyykkiä, uskokaa tai älkää, se tuntuu vievän voimia. :/

Olet hyvin huomannut itsekkin,että juomisen jälkitila ei hyväksi sinulle.
Kuulostat ainakin alakuloiselta.Olisi ehkä hyvä selvitellä oletko masentunut.Siihen on erilaisia testejä,niin netisssä kuin terv.hoidon ammattilaisilla.
Itse sairastaneena voin kertoa,että kaikki arjen askareet voivat tuntua ylivoimaisilta eikä saa aikaisaksi sellaista mitä pitäisi.Ei vaan pysty.Silloin kun sairaus painaa päälle.
JOS sinulla todettaisiin masennus,saat siihen apua.Ei se sairastuminenkaan ole maailmaanloppu.On lääkkeitä ja keskusteluterapiaa ym ym.Mutta hyvin todennäköisesti kaltaisesi fiksu nuori osaa tarvittaessa hakeutua avun piiriin.Katsele nyt rauhassa tätä kevättä ja kuulostele tuntojasi,olosi saattaa kohentua ihan elämällä .Mutta jos ei,käythän vaikka lääkärissä / hoitajalla ?!

Olen jotenkin pelännyt mennä vastaanotolle.

En tiedä mikä siinä on, kun kaikki sanovat että olen kunnossa ja ettei minua vaivaa mikään ja että olen päässyt jo kaiken yli ja ettei minulla ole mitään syytä tuntea näin/näyttää alakuloiselta, tai että haen huomiota. Vaikkeivät he tiedä mitään olostani, toisaalta en osaa sanoa kutsuako tätä enään oloksi koska se on minulle pikkuhiljaa arkipäivää.

Olen lohduttunut ajatuksella, että kaikki on kunnossa ja minulla on perhe ympärillä. Olen kuitenkin saanut viimeksi ahdistuskohtauksen 29.3.2014, päivämäärän muistan koska olen kirjoittanut palstalle-ahdistus tällöin viestin koska olo oli jokseenkin nostattava.

Olen kai kokenut olevani yksi ihminen kaiken tämän kaaoksen keskellä jota kutsutaan nimellä elämä, että kaikilla on elämä ja kaikki on elämä ja olen vain yksi muiden joukossa.

Noista testeistä sen verran, että koen olevani ikäänkuin immuuni niille. Eli, kuin tiedostaisin mikä on masentuneen tai terveen ihmisen merkki ja siksi mieleni sekoittuu keskittymään tiettyyn tulokseen jotenkin hämäävällä tasolla. Testit joita olen ennempää tehnyt, ovat osoittantuneet masennukseksi sekä vaikeaksi masennukseksi.

Vaikeaa tässä on se, että en oikeastaan enään tiedä mikä minua vaivaa. En voi testin perusteella sanoa olevani masentunut, kuitenkin tunnen kuin päiväni olisivat psykoottisessa masennuksessa. Kuin olisin kasvanut kaikesta normaalien ihmisten sosialisoinnista sekä tunteiden näyttämisestä että toisen kanssa olemisesta ylitse, kuin olisin kasvanut ylitse elämästä ja itselleni avunsaannin tarpeesta, vaikken tosiasiassa tiedä minkä kanssa kamppailen tai kamppailenko edes ja jos kamppailisinkin on se mahdottomuus kertoa mikä minua vaivaa.

Olen joissakin tilanteissa erittäin sisäänpäin vetäytyvä, se on alkanut mennä siihen etten tunne enään toisen läsnäoloa samalla tavalla. Vaikka ihminen seisoisi vieressäni ja puhuisi, koen että hän olisi aikeissa kuitenkin lähteä ja että en pysty olemaan siinä koska häpeän itseäni. Sen varmasti näkee minusta mutta peitän sen kuin automaattisesti, suojelumekanismina.

Joissakin tilanteissa olen taas sosiaalinen, kunnes kaiken sen fiiliksen tappaa ne piikit jotka iskeytyvät rintaani ja mieleeni alta sekunnin ja tappavat kaiken jättäen rauniot jäljelle -Kyseenalaistan miksi puhun tai teen näin ja mitä järkeä tässä on, tunnen kuin haluaisin kadota, etten vakuuttaisi ketään.

Ei kannata ottaa liian suurta kakkua kerralla. Jos saa tehtyä vaikka jotain pientä itsensä ja asioidensa eteen, niin se kannustaa ja tuo fiilistä, vaikka saa pestyksi pyykkiä. Jos epäonnistuu, niin pitää olla itselleen armollinen ja antaa anteeksi. Mistä ei seuraa hyvää, niin jättää ja viisastuu ... niin kuin tuo alkoholijuttu sinulla.

Kannattaa kuunnella ennen kaikkea itseään. Ei toiset voi sanoa, että on kunnossa ja ei tarvitse apua. Kyllähän itsensä tuntemisessa haastetta riittää. Itseäni on auttanut valtavasti terapeuttien Seppo Jokisen ja Yommy Hellstenin kirjallisuus. Ja onhan niitä apljon muitakin kantapään kautta oppineita.

Olen päättänyt mennä psykologille. Tämä ei voi jatkua näin, että elän puolikkaana ja olen vastaanottavaisempi muiden negativialle sekä henkiselle hyväksikäytölle.
Nyt minun on otettava vastuu ja ymmärrän sen ja se tuntuu vapauttavalta sanoa että koko maailma on auki tässä vaiheessa, kun olen nuori ja rankalla menneisyydellä varustettu sellainen.

Minun on löydettävä elämäni tarkoitus sekä oltava vastuussa siitä, 95% ei riitä, johon en usko juuri nytkään pystyväni ennen mielenterveyteni korjausta.

Se ei vain toimi niin, että uskottelen itselleni asioita joka päivä. Asiat joko ovat niin tai eivät, pitää saada realistisempi pohja jotta voisin elää elämääni aitona omana itsenäni ja parhaimmassa tapauksessa rakastaa itseäni.

Kaikki negativia ei johdu minusta, niinkuin olen pitkään luullut. On aika ottaa se pois sekä jättää ihmiset, keiden kanssa minä annan itsestäni liikaa.

On aika tuntea itsensä arvokkaaksi sekä lopettaa itsensä tuhoaminen, sille ei ole perusteita. Koska henkisyys ei saa liittyä fyysisiin toimiin tällä tavoin.

On aika hankkia arvostusta sekä mennä eteenpäin jättämällä nämä tunteet pois, on aika tehdä muutos.

"olen syrjäytynyt"

Erittäin ymmärrettävä syy voida pahoin. Olet ihminen ja ihminen usein kaipaa muiden seuraa ja arvostusta. Tälle asialle on onneksesi paljon tehtävissä, mutta se vaatii kuitenkin sinun siirtojasi. Joudut/pääset lähtemään liikkeelle. Itse suosittelen yksinäisiä tai muutoin syrjäytyneitä hankkimaan harrastuksia, joissa voi sosiaalisoida muiden ihmisten kanssa. Esimerkiksi joukkuelajit, kuten sähly tai lentopallo jne. on hyviä, jos olet urheiluihmisiä. Sitten taas, jos urheilu ei ole oma suosikkisi niin esimerkiksi saunakerhoihin tai tanssikerhoihin tai you name it -kerhoihin liittymisen ja osallistumisen kautta löytää uusia tuttavuuksia ja saa sisältöä ja kokemuksia elämäänsä. Tai mikset vaikka lähtisi opiskelemaan jonkun kielen alkeita, jos taas tahdot samalla sivistää itseäsi. En tiedä kuinka paljon sitä kautta tosin ehtii muihin kurssilaisiin tutustua lähemmin, mutta ajatuksena ainakin. Vaihtoehtoja on paljon enemmän kuin osaan minä keksiä.

"Tarvitsenko lääkkeet?"

Et tarvitse. Enkä suosittele. Menet ojasta allikkoon.

"En haluaisi niitä, vaan haluaisin vain selviytyä yksin ja nostaa itseni takaisin arvooni, ottaa itseäni jollain tasoa niskasta kiinni ja elää itselleni sekä muillekin.."

Sanotaan näin, että lääkkeillä et ainakaan tavoitteitasi saavuta, joten sen vaihtoehdon voi usein heivata järveen ensi töikseen. Psykiatri ja muut lääketeollisuuden kauppamiehet kyllä yrittävät kovasti vakuuttaa, että syrjäytyminen estetään pillerein ja että ainakin "tueksi" muun toiminnan kylkeen sopivat mutta ethän hatkahda helppoheikkien miinoihin.

Olet oikeassa, en ole ennen ymmärtänyt kuinka paljon toiset ihmiset sekä heidän seuransa merkitsee tai vaikuttaa minuun.

Onhan minulla muutamia harrastuksia, jota työstän, kylläkin yksin. Laulan sekä treenaan että lenkkeilen.

En muista sitten, koska viimeksi olisin ollut julkisesti ihmisten ilmoilla kun tunnen itseni vampiristiksi joka haluaa sinne pimeyteen ja olla yksin omassa olossaan. Toisaalta se antaa voimia, toisaalta ei.

Sillä en ole introvertti enkä ekstrovertti, vaan -ambivertti- Joka ymmärtää kuitenkin kaikkia näitä kategorioita ja paheena on herkkä alttius muiden ihmisten energioille sekä niiden vastaanottamiselle. Kuin elämäni energia vaihtelisi seurassa jossa olen tai ihmisten kanssa olevasta vuorovaikutuksen voimasta.

Olen opiskelija, tällähetkellä työssäoppimassa ja olisi pitänyt aloittaa nyt maanantaina, en tosin mennyt paikalle huonon oloni vuoksi. Tein pahan virheen siinäkin, ettei minulla ole lääkärintodistusta koska terveydenhoitaja ei vastannut ja en pysynyt enään hereillä pahan oloni vuoksi.