SOSSU JA LASTENSUOJELU PIINAA JA KYTTÄÄ ESIKOIS PERHEITÄ

No, kyllä sun tekstistä huomaa, että ongelmia on. Ei yhtään pistettä, ei pilkkua tai isoja alkukirjaimia. Ikävä tällaisesta tietysti huomauttaa, mutta monesti vanhemman henkiset ongelmat näkyvät juurikin kirjoituksessa.

Ottakaa apu ja tuki vastaan, jos sellaista kerran saatte; parempi sekin kuin huostaanotto, vai mitä?

Ajatelkaa vaikka lasten parasta, silloinkin kun itseä harmittaa ja joudutte menemään oman mukavuusalueenne ulkopuolelle.
Ehkäpä ajan kanssa, jos ja kun kaikki menee hyvin, ette tarvitsisikaan perhetyöntekijää?
Oletteko varmasti myös kypsiä vanhemmiksi? Ehkä on huomattu, että tarvitsette vielä apua lasten kanssa. Kypsyydestä kertoo myös se, että pystyy toimimaan viranomaisten kanssa yhteistyössä, vaikka tunteet olisivat pinnassa.

Arki voi myös olla yllättävän haastavaa kahden lapsen kanssa, oletteko TÄYSIN varmoja, että jos teidät jätettäisiin avun ukopuolelle, niin pärjäisitte?

Niin tai näin, olette ne lapset tehneet, ja joudutte nyt elämään näillä ehdoilla, ainakin toistaiseksi.

Mun mielestä on äärimmäisen hyvä, että "kytätään". Eikä tuo aloittajankaan kyttääminen ikuisuutta jatku, kun huomataan, että kaikki on (toivottavasti) ok.

Ongelmia selvästi on ollut, kun kerta ulkopuolisen apua on tarvittu asunnon, raha-asioiden ja suhteen vuoksi. Hieno juttu, että apua on saatu!

Kyllä se, että teillä molemmilla on asperger suuresti vaikuttaa siihen miten lapsenne kasvaa ja kehittyy.

SIinä vaiheessa kun parisuhde tarvitsee ulkopuolisen apua niin lapsenkin teko kannattaisi jättää väliin!!! Jos nyt on pakko tehdä lapsi huonoon suhteeseen niin sitten kannattaa olla ihan vaan tyytyväinen että joku teitä tukee ja auttaa. Lapsi kun ei koskaan paranna suhdetta, vaan pahimmillaan rikkoo sen hyvänkin suhteen

Tsemppiä! Olen itse aspergervanhempi ja meillä on suurperhe (6 lasta), puoliso ok. Meilläkin on käynyt soskun väkeä yllin kyllin, välillä jopa päivittäin. Mutta omillamme ollaan oltu, vaikka isovanhemmatkin ovat kaukana. Joskus arki lipsuu, mutta kenelläpä ei. Joskus pitää tosin viranomaisille sanoa, että kyllä me pärjätään oikeasti vähemmällä "kyttäämiselläkin", emme vaadi yhtään enempää kuin normiperhekään, ja haluamme oikeasti olla omillamme, niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin. Ajan myötä olemme pystyneet vakuuttamaan että näin se menee, ja uskon että tekin voitte tehdä niin. Se vaatii aikaa ja hermoja, meillekin on tullut uhkailuja ja muuta viranomaisilta, mutta kun asiat on olleet ok, niin mitäpä ne voivat tehdä...

Juu tästä se lähtölaskenta alkaa. Nauttikaa lapsesta vielä kun se on teidän kanssa eikä sijaihoidossa.

Heh, meillä sossut kävi kans!
Olin silloin 20-vuotias, kun sain esikoiseni. Nämä tunkeilijat vetosi, mun vähäiseen elämänkokemukseen, koulut kesken, riski masentua...WTF
ÄLKÄÄ VÄLITTÄKÖ! tää on mun neuvo.

Uskon että ahdistaa, mua ahdisti jo kun neuvolantäti kävi perus kotikäynnillä. Siivosin ja hinkkasin asuntoa varmaan 5 tuntia, kylppärit oikein hammasharjalla ja pelit yms.. Ollaan molemmat terveitä työssäkäyviä ihmisiä, meillä on semisiistiä ja hyvä suhde, raskausaika meni loistavasti ja vauva on ollut terve jne... Silti jo tuo yksi käynti stressasi ihan hirveästi. En voi kuvitellakaan miltä tuntuisi jos meillä kävisi joka viikko joku ulkopuolinen.

Helppo täältä tietenkin huudella että ottakaa apu vastaan, mutta niin teidän kannattaa tehdä. Sossun ihmisillä on paljon asiakkaita, joten varmasti kun huomaavat että pärjäätte niin lakkaavat kyttäämästä. Tuo ihan pikkuisen vauvan hoitaminen voi olla joillekin niin vaikeaa.. Ja paljon myös nuoria terveitä ihmisiä kytätään, joten ette ole ainoita. Tällähän halutaan vaan varmistaa, että jokaisella lapsella on puhdas ja rakastava koti, ja hyvä ravinto yms :)

Olen saanut lapseni ja hän on nyt kuukauden ikäinen alkoi perhetyöntekiät pyörimään aloin antaa luottamusta heihin mut sossut tekee hallaa tiedän omassa kokemuksesta jos yksi asian sanon väärin tai jää tekemättä olen silmä tikku on itse kokenut huostaan oton olen aivan räjähtämäisillään sosut pyörii tässä koko ajan tarkkailee vaikka meillä on kaikki hyvin lapsella myös on kaksi vanhempaa jotka huolehtii nyt he uhkailee tai miettii vaihto ehtoja lapseni huostaan ottamisesta koska olen itse huostaan otettu vanhemmiltani 5-6 vuotiaana pienikin virhe he tarkkailevat olen aivan vihainen ja toltani että edes harkitsee asiasta tai soitaa tuntemattomasta numerosta tai joku muu ylempi soittaa miten saisin rauhan ilman sossua tai perhe työntekijästä tuntuu palan koko ajan sinne takas omaa lapsuuteen miten vaikea oli kasvaa ihmisenä oli hajotettu perheni mitä loppu pelissä jouduin kokea paljon pahaa tuskaa kipua koko nuoruuden ajan enkä ikinä halua mun oman lapsen käyvän sen läpi mitä mä kävin miten tää kaikki sais vaan pois oisin myös helpompi itseni kanssa olla ?