Onko uskottomuutta ja petos ajatella ja rakastaa jotakuta muuta kuin omaa puolisoaan? Ikävöidä sitä toista täällä? Voiko sellaiseen ihmiseen kukaan luottaa? Mielipiteitä?
Ja viimeiseksi, miltä sinusta tuntuisi jos oma puolisosi rakastaisi jotain toista? Mitä tekisit?
Ja viimeiseksi, miltä sinusta tuntuisi jos oma puolisosi rakastaisi jotain toista? Mitä tekisit?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Tekee joku sitten niin kun kysyt
Lähtisin pois, pitäis itsekin tehdä niin.
rakastaa toista siis miksi olla jos rakastaa toista.ei se ole terve suhde mielestäni ja tänne kirjoittaminen ei mielestäni liity siihen mitenkään.uskottomuus niin lopulta onko sinänsä väliä tarkoittaen että joskus joillain päättyy siihen tai johonkin muuhun ei oikeasti ketään kiinnosta , aina löytyy sitten joku jolla on joku helv"tin tärkeä mielipide asiaan kun asiaan prkl!
siitä kuinka kauan on toista kaipaillut, jos aidot tunteet on kyseessä niin uskon että toiselle pitää antaa vapaus jatkaa eteenpäin sydämmen viitoittamalla tiellä.
Rakkaus on myös luopumista.
Entäs jos puoliso tietää kaiken tämän.
selvitellä meneekö tilanne ohi, loppujenlopuksi se on kuitenkin uskoakseni rasite kummallekin jos tietää että toinen kärsii ja kaipaa muuta.
Ehkä niin. Mut kuka sitä on sanomaan kenenkä onni on tärkeintä tässä maailmassa. Ei pysty olemaan itsekäs. Nauttii sitten muista asioista. Ja siinä yhden rakkaus kuitenkin jatkuu...
Ehkä haluu ensin selvitellä asioita niinkun olis hyväkin ettei suinpäin rynnätä minnekään.
No se oli lopulta yksipuolista, joten.. ja puoliso tietää että oli tunteita toista kohtaan. Eihän tuo ole helppoa ollut, mutta ei se silti mitätöi sitä kaikkea mitä on yhdessä koettu.
Ihmisiä tässä vain ollaan. Tuo joku Suurempi on antanut meille rakkauden, rakastamisen taidon. Myös tuo Suuri on antanut meille mahdollisuuden rakastua useamman kerran elämässä. Miksi siis tuntea syyllisyyttä siitä, että rakastuu johonkin toiseen elämänsä aikana? Elä elämäsi siten, että voit vanhana sanoa eläneesi. Kuuntele sydäntäsi.
Turha vedota siihen että "joku suurempi" on antanut mahdollisuuden
rakastua useamman kerran. Ei oikeaa rakkautta selitellä huonoilla perusteilla.
"Se suurempi" on antanut myös vastuun ja arvokkaan rakkauden, ei itsekästä rakastumista yhteen jos toiseen. Oikea rakkaus on epäitsekästä! Se kestää myös vastoinkäymisissä ja tekee ratkaisuja jotka vahvistaa keskinäistä rakkautta, ei riko sitä! Siihen kuuluu myös TAHTO rakastaa.
Sydän sanoo että pistä kaikki vanha pirstaleiksi ja muuta elämäsi täysin. Mutta järki sanoo että mitästä hullua, tyhjän takia ei kannata.
Joskus vaan suhteet tulee tiensä päähän, ja se rakkaus muuttuu pakoksi elää yhdessä taloudellisista syistä. Yhteinen kämppälaina, lapset... En minä ainakaan pysty ykin hoitamaa noita ed:ttä, joten ollaan miehen kanssa yhdessä, kunnes löytyy uusi, jos löytyy koskaan. Että kumpi tässä sitten kärsii minä, vai se joka roikkuu minussa tietäen totuuden.
Jaa'a totanoin totanoi. Onhan se väärin naista tai miestä kohtaan ajatella toista.
Jos joku toinen on mielessä niin kannattaa erota...
ja noin olen tehnytkin, muttei mun suhteet koskaan näihin palstoihin ole mitenkään liittyneet. Mikä sun ap tilanne on? Miksi kysyt? Miten nämä palstat tuohon liittyy? Miten täällä voi tietää kuka ketäkin kaipailee ja mikä kenen suhdetilanne on?
Joku sanoi oikein. Tahto. Siitä siinä on kyse. Joka päivä pitää sanoa itselleen että minä tahdon rakastaa häntä. Väkisinkin suhteissa tulee ongelmia, toisiin ihastumisi ym.. Se on normaalia elämää.
Mitä siitä tulisi jos aina erottaisiin kun ihastuu ulkopuoliseen. Siinähän joutuisi eroamaan vähän väliä. Mielenkiintoisia ihmisiä kun on maailma pullollaan. Jokaisen pitää ottaa ja kantaa vastuu siitä suhteesta ja siitä että rakkaus kantaa.
Eri asia on väkivaltainen suhde ja joissa puoliso on alkoholisti. Niistä pitää juosta karkuun jos tilanne pitkittyy.
Järjellä ajateltuna se voikin mennä noin, mutta entä sitten kun tunteet on loppu siihen omaan ja ei enää ole läheisyyttä, eikä seksiä, ei puhumista, eikä yhtään mitään, niin ajatteletko silloin samoin että se vaan on normaalia elämää?
Kun toisen tunteet menee toiselle, niin siinä ei yhdessäolosta enää tule mitään, ei vaikka miten tahtoasiana sitä pitäisit. Ero on väistämättä edessä, koska niitä tunteita ei enää takaisin puolisoon saa. Uusi rakastuminen vie aina vanhan mennessään,.niin se ikävä kyllä vaan on.
Ero on paras ja järkevin ratkaisu, koska tuollainen suhde ei tule toimimaan ja siinä vain tuhlataan molempien aikaa ja kylmillä tunteilla satutetaan yhä lisää.
mutta eihän tuo edellinen puhunut siitä mistä sinä. Eiköhän jokainen omalla kohdallaan tiedä haluaako ja onko syytä erota vai ei.
Itsekkyyden huippu on jos tietää puolison rakastavan toista mutta haluaa silti jatkaa avioliittoa. Tällainen ihminen ei suo onnea toiselle, haluaa vain pitää itsekkäästi saavutetuista eduista kiinni vaikka tekisi kaksi muuta ihmistä onnettomiksi.
Kukaan ei voi yksin jatkaa avioliittoa. Niitä tapauksia toki tiedän, missä exä yrittää pitää kiinni ja yrittää estää toisen mahdollisen uuden suhteen, mutta kyllä nekin aika mahdottomia yrityksiä on. Ei kahta toisiaan rakastavaa kukaan voi pitää erossa, jos yhdessä haluavat olla.
Joskus on niinkin, että se toista rakastava (a) on jo saanut pakit siltä ulkopuoliselta (c). Tällöin kumppani (b) tietää kumppaninsa (a) rakastavan toista. (b) ei halua jatkaa liittoa itsekkäistä syistä vaan päin vastoin ihmettelee, mitä tekee enää (a):n kanssa, joka kuitenkin jostain syystä haluaa jatkaa (b)n kanssa. Kukahan tässä tapauksessa on itsekäs ja kuka onneton?
Ok, en ole koskaan ollut tilanteessa jossa kumppani ois kaivannut tai rakastanut toista. Jos itse rakastuisin toiseen eroaisin, kuten tuolla yllä vastasinkin jo joskus tehneeni. Jokainen päättää itse kenen kanssa on, kuten senkin eroaako, joten en nyt tiedä kuka tuossa itsekäs olisi. Ei mikään estä eroamasta riippumatta siitä, mitä joku toinen ajattelee.
Ei ajatteleminen ole petturuutta teko on.
Mielestäni toinen on vapaa lähtemään, jos haluaa.
Jos ajattelee koko ajan jotain toista niin on varmaan parempi erota. Mutta silloin tällöin jos käy mielessä, voi kai se olla normaalia? Mutta jos jatkuvasti ja samaa ihmistä ajattelee, niin kyllä minä ainakin eroaisin..
Näin on. Mutta toivottavasti ei lapset kärsi ellei ole niin hyvä.