Omilleen muuttaminen.

et oo valmis niin älä muuttaa

Minusta tuntuu samalta, etten olisi valmis.

Kaikki kuitenkin kokoajan painostavat lähtemään pois ja kertovat minulle mikä on parastani sekä tuomitsevat kotona asumistani. Ehkä sen johdolla olen kuvitellut, että minun on oltava juuri nyt valmis tai pahimmassa tapauksessa että minun olisi jo ajat sitten pitänyt olla valmis tähän kaikkeen. Vaikka minusta tämä on uusi elämänvaihe kuitenkin, jonka tulen ottamaan erittäin vakavasti laskelmoiden sekä pitkälle miettien. En vain lähde pois ja sinisilmäisenä kuvittele kaiken klikkaavan oikein.

Kokoajan kaikki vihjailevat perheessäni, etten ole tervetullut ja että kulutan liikaa. Sekä siskon kaverit jotka käyvät meillä kylässä, kyselevät että: '' Koska muutat pois kotoa? ''

Sekä meillä käyvät sosiaalityöntekijät tulevat puhumaan porukoilleni: '' No onhan hän todellakin jo aikuinen.. Ollut jo jonkin aikaa.. Joskus niistä lapsista on luovuttava.. '' Olin vieressä ja ajattelin vain, että mitäköhän vittua tuo ämmä mahtoi puhua? Koska sillä mitä tuossa lainaamassa virikkeessäni ilmeni, ei ole mitään merkitystä koska ketään ei ole niin tyhmä etteikö ymmärtäisi asioita.

Minkä ikäinen olet?

Itse pärjään omillani, koska se ei ole oikeastaan sen kummempaa verrattuna siihen, kun asuin vielä porukoilla. Sitä osaa hoitaa asiat kun on aina joutunut ne hoitamaan. Ja kantapää on hyvä opettaja :) Google on myös monessa asioissa ystävä, jos ei ole sukulaisia tai muita läheisiä, joilta kysyä.

Kirppareilla kannattaa pyöriä, niiltä minäkin opiskelijana löysin huonekaluni. Eikä aluksi sitä niin paljon tarvitsekaan, hankkii pikku hiljaa. Lisäksi säästin todella kauan ennen kuin muutin, jolloin rahat riittivät. Vaatimattomuus kunniaan! Etkä saa vanhemmiltasi tai mahd. sisaruksiltasi kantoapua? Tai kysy noilta sosiaaliviranomaisilta vaikke jelppiä, jos vaikka jotain vapaaehtoisapua saisit ja osaisivat varmaan neuvoa. Ja monessahan huonekalukaupassa on kuljetuspalvelu, kantavat sisälle asti.

Ota vaatimaton kämppä, tai muuta soluun tai asuntolaan. Nosta opintolainaa. Ota kaikki hanttihommatkin vastaan, mitä saat. Erilaisilta vuokratyöntekijäfirmoila löytyy ilman koulutustakin aika kivasti töitä, esim. VMP. Itse tietoisesti todella köyhästä perheestä lähtöisin olevana valitsin sellaisen alan, jolla riittää töitä ja lähdin sitten opiskelemaan lisää. Kesätöistä ei ole puutetta. Älä osta mitään turhaa. Esim. siivoustakin voi tehdä vaikka osa-aikatyönä pitkin vuotta.

Talousasiat eivät ole kovin vaikeita. Kelalla on erilaisia laskureita sivuillaan, jossa voit laskea kuinka paljon saat tukia opiskeluaikanasi. Asumislisää, opintotukea, opintolainaa... Et tuhlaa rahojasi shoppailuun, matkustelemiseen tms. niin kyllä ne riittää. Itse ainakin pystyn elämään, vuokra on 500 e/kk ja siihen kaikki muut asumismenot päälle. Tietenkin riippuu, kuinka hyvätuloisia vanhempasi ovat jos olet alle 20v. Netistä ja pankistakin saa neuvoja. Itse vuokrasin asuntoni opiskelijavuokranvälittäjän kautta, antoivat paljon neuvoja talousasioihin.

Ei kukaan sun puolesta sitä tee, se täytyy tehdä itse. Onneksi nykyään netisät saa paljon asioita selville, vaikka ei ole ketään jolta kysyä.

Itse olen kärsinyt pienestä pitäen masennuksesta. Minulle yksin asuminen ja kodin ahdistavasta ilmapiiristä pois pääseminen on tehnyt ainoastaan hyvää. Koulun, töiden, harrastusten ja "taloudenpidon" kanssa on sen verran kiirettä, että ei sitä omaa pahaa olo edes aina ehdi miettiä saatikka muista tai jaksa.

Mutta luultavasti et ole vielä valmis muuttamaan pois kotoa. Mutta jos kuitenkin haluat, kysy neuvoa sosiaalityöntekijöiltä, kerran ne teille käyvät. Ja sano niille perheenjäsenille, että auttakaahan sitten sen muuton kanssa, niin fyysisesti auttaen muuttokuorman yms. ostojen kanssa, henkisesti kuin rahallisestikin kerran hoputtavat pois.

Kaikkea tsemppiä sulle vaan!

Itse uskalsin pois vasta kun oli vakityö sovittuna. Alku oli silti hankala kun ei käsitystä yhtään mistään.ei edes pankkikorttia.

Kyllä se on linnunpoikasilla ihan sama. Itse on vain hypättävä turvallisesta pesästä outoon maailmaan omilla siivillä. Suurin osa selviää siitä kunnialla.

Itsenäistyminen on aikuistumisen perusehto mielestäni. Vaikeaa mutta suosittelen silti.

Mulla on niiiiin samanlainen tunne että oikeasti pelottaa ja hirvittää ihan helvetisti mitä tulee tapahtumaan.

Mulla on onneks perhe ja ystäviä tukena, mutta silti pelottaa. Mulla on ollu masennusta ja lievää paniikkihäiriötä (erityisesti miespuolisia kohtaan) ni se ei yhtään helpota asiaa. Mua pelottaa, että ne palaa takaisin entistä voimakkaampana..

Kaikki muut on innoissaan, et me valmistutaan ja koulu loppuu ja mää oon aina vaan enemmän stressaantunut, että se omilleen muutto lähenee ja vaihdan paikkakuntaa, jos saan uuden opiskelupaikan. Välillä toivon että en sais sitä opiskelupaikkaa ja jäisin tänne vanhempien nurkkiin,mut sitten aattelen et se on pakko tehdä nyt tai sit en ikinä pääse pois täältä ja ei tänne jäis ketään kavereitakaan kun kaikki lähtee veks täältä pikkukaupungista...

Et ole ainoa tän, sanotaanko nyt, paniikin kanssa... Pelottaa.

Onneksi en ole ainoa. Itsekin odottelen valmistumista ja olen korvannut opintoja. Siltikin ahdistaa koska laitosmaiset kerrostaloasunnot eivät ole se mun juttu. Sosiaalinen verkostokin kussut suoraansanottuna aika hardcoresti, mutjoo tiedän etten saa tiputtaa itseäni kaivoon sen takia, mun on oltava rodissa.

Ihan hyvin olen pärjäillyt kiitos kysymästä. Sohvan kantoon tarvitsin naapurin apua mutta auttoi kyllä ilmeisen mielellään. Rahat riittää kun ei matkusta eikä dokaa, syö halpaa ruokaa eikä hirveesti.