Hei, teettekö ehkö soosin kuten on muuan ohje HK:n sivuilla:
Voissa ruskistetaan jauheliha ja kuullotetaan pussi sipulikuutioita. Mausteeksi jauheliha- ja grillimaustetta sekä 1rkl väkevää sinappia. Loraus hyvää ketchuppia vie kuravärin ja maustekerma kruunaa kaiken.
Voissa ruskistetaan jauheliha ja kuullotetaan pussi sipulikuutioita. Mausteeksi jauheliha- ja grillimaustetta sekä 1rkl väkevää sinappia. Loraus hyvää ketchuppia vie kuravärin ja maustekerma kruunaa kaiken.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Täällä muitakin konsteja:
http://www.hookoo.fi/hk-kanava/artikkeli/perinteinen-ruskea-jauhelihakastike/?gclid=CMHUrtD20b0CFSUUwwodlbIAkw
Ruskea kastike oikein syntyy vain aidoista aineista, ei pusseista ja jos siinä on jauhelihaa, se onkin sitten jo jauhelihakastike.
Katselin juuri erään ottamia kuvia omista ruoka-annoksistaan, kastike oli iljettävän väristä, maustettu kai ketsupilla, siitä väriä, huh, huh, ei ainakaan herätä ruokahaluani.
Pannulle voita, sen annetaan hiukan ruskistua,lisätään vehnäjauhot, ruskistetaan koko ajan sekoittaen kunnes jauhot ovat sipulinkuoren väriset, silloin lisätään hienoksi pilkottu sipuli, ruskistetaan, kunne sispulikin hieman ruskistuu, lisätään vesi, suoala, mauste/mustapippuri ja halutessa lihaliemi kuutio.
Jos haluaa jauhelihakastikkeen, jauhelihan voi lisätä ruskitettavan voi, jauhoseoksen joukkoon juuri ennen veden lisäämistä. Sekoitellaan kunnes jauheliha on murumainen ja sitten vesi.
Tällä ohjeella olen valmistanut kokkina kastikkeet, mitään valmistuotteita en ruskeaan kastikkeeseeni halua, useimmiten kastikkeen liemikin on keittämääni lihalientä.
Lapsena kuulin puolivitsinä kuinka jossakin syötiin nelikymmenvuotista kastiketta. Joka päivä ruskistettiin jauhot voissa, kuten tuolla ylempänä neuvotaan, ja tehtiin kastike, ja eilinen kastikkeen loppu pantiin lopuksi pannulle mukaan. Seuraavana päivänä sama, seuraavana päivänä.... jo 40 vuotta.
Maistuis varmaan sullekin.
Kai Lindroosin ohjeella saa varmasti maukasta kastiketta, ja tärkeä oivallus on tympeän harmahtavan kuravärin peittäminen, ihminenhän syö silmilläänkin.
Sinappia on ole tällaiseen meillä murukastikkeeksi kutsuttuun ruokaan lisännytkään, koska teen sen aina naudan tai hirven jauhelihasta ja sinapin yhdistän possuun.
Itse välttelen jauhoja kastikkeessa ja siksipä lisään usein tomaattimurskaa tai vielä upeamman tomaatin maun saa , kun leikkelee pieniksi aurinkokuivattuja tomaatteja sekaan . Tomaatti vaatii seurakseen ripauksen sokeria ja reilut kouralliset yrttimaan tuotteita silputtuina viimeistelevät maun sekä värin.
Herra Lindström oivalsi punajuuren ja jauhelihan liiton toimivuuden pihveissä, mutta samat maut voi yhdistää helpommin kastikkeessa. Etikkainen säilöttykin käy, mutta raa´asta punajuuresta raastettu on parempaa ja siihen vielä kruunaukseksi sinihomejuustomurua tai sillä maustettua kermaa, niin a vot !
Kyse oli ruskeasta kastikkeesta?
Tuo ripaus sokeria jäi pois. Kyllä sinappi minusta synnyttää kuin makusinfonian
En ole laittanut ruskeaa kastiketta aikoihin,
ruokailutavatkin muuttuvat elämän myötä, lapsena muistan siitä pitäneeni tosi paljon. Erään naapurin tädin muistan ruskistaneen sipulit aina liian tummiksi, sanoin siitä hänelle.
Nyt ajattelen sen olleen epäkohteliasta, mutta en muista hänen pahstuneen.
Taisin pitää kaikista ruuista, sillä äitini kertoi minun olleen alusta asti hyvä syömään ja hymyilemään.
Molemmatkin ovat edelleenkin tallella, liittynevätkö toisiinsa jollakin tavoin, sitä en mene sanomaan, mutta luulisinpa, että jotain yhteyttä niillä on.
Lapsuuden ruuat ja tunnelmatkin liittyvät yhteen, muistan takkavalkean ja vohveliraudat, joissa oli ainakin metrin pituiset varret. Ne avautuivat niitä varsia ylös ja alaspäin käännettäessä. Niihin laitettiin voita sulamaan, ja käännettiin, jotta voisula meni molempiin puolikkaisiin, sitten kuumaan
koloiseen rautaan laitettiin kauhallinen vohvelitaikinaa, suljettiin, ja työnnettiin sinne hiillokseen.
Mika ihana kullanruskea vohveli sieltä aina ponnahtikaan avattaessa, puolukkahillo ja täysmaito kruunasivat ''vohlun''.
Ruuasta puheenollen tuli tämäkin mieleen.
.
Tuo jauhelihakastike muussin tai spagetin kanssa olikin eräs lasten lempiruuista ennen. Vieläkin se maukkaudessaan saa veden kielelle näin lounasaikaan.
Kokolihaa paistaessani en ruskista vehnäjauhoja lainkaan, Tuo lihan ruskistunut paisotpinta riittää kastikkeen väriin, ja loraus kermaa juhlistaa maunkin.
Tietenkin mausteet mielen mukaan, aurajuustomurenat todella antavat täyteläisen maun lihakastikkeelle. Maizena suurustetta saatan käyttää jos sakeampaa haluan.
Kaupungille onkin lähdettävä tarvikkeita hankkimaan, talkoorippeillä olen pärjännyt, mutta nyt on jääkaappi tyhjänä,
heippa!
Ihmeellisiä keittoksia netin ohjeiden ruskeista kastikkeista saatu aikaan.
Perinteelliseen hyvän ajan ruskeaan kastikkeeseen ei kuulu mitään muuta, kuin vehnäjauhoja, rasvaa, suolaa ja vettä.
Se ei sitten enää ole ruskeaa kastiketta, jos siihen muuta ympätään.
Kyllä James nyt totuuden torvella jyräytti. Kiitos.