Kevät on masentuneille vaikeinta aikaa. On sanonta että " huhtikuu on kuukausista julmin"
Jaksamisia kaikille...
Jaksamisia kaikille...
Nyt on vaikeinta aikaa masentuneille
proppurape
17322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kiitos vaan, todellakin vaikein aika ja vielä syöpäepäily siihen päälle ni huh huh
Olen selvinnyt pahanlaatuisesta syövästä. Todennäköisyyden mukaan minun ei pitänyt selvitä hoidoista. Selvisin ja sairastuin masennukseen, mistä ei tunnu paranevan vaikka kuinka yrittäisi.
Jaksamista syöpäepäilyn kanssa.
Menee ehkä aiheesta sivuun... mutta tosta syövästä. Mulla ollut kaksi kertaa syöpä, joka hoidettu leikkaamalla se pois. Niiden ilmaantumisen välissä oli 14 v. Olivat molemmat siinä parhaassa asteessa vasta eli leikkaus oli riittävä apu.
Jännää oli, kun kuulin tästä jälkimmäisestä, niin mua helpotti! Aloin "haaveilla" (anteeksi pyydän, jos tämä joihinkin sattuu) siitä, että aihhh, jospas jos piankin voisin päästä täältä ajasta lähtemään. Yhtään ei pelottanut. Nohh, olihan siinä kriisiä ja ruljanssia ja aika pian lekurit jo kertoivat, että kroppani varmaan kyllä korjaantuu eli että ennuste aika hyvä.
Siis syövistä selvinnyt minäkin. Eipä tuo nykyään ole muiden kenkkujen sairastelujuttujen rinnalla sen kummoisempi. Mukaan lukien tapaturmat. Elämä ON. - Mutta masennus, elämisen haluttomuus, aikamoinen kiviriippa. Eilen mietin, että tekeeköhän ssri-lääke kuitenkin sitä että ihan kaikesta katoaa mielenkiinto, mikään ei tunnu miltään, tekee mieli karsia elämästä pois ihan kaikki asiat ja valitettavasti myös ihmiset, en viihdy heidän kanssaan tai en tykkää tai he eivät oikeasti välitä minusta. - Minua suuresti auttaa elävä usko Jumalaan, sen rehellisyyden nimissä sanon. Jätän sitten tämän kaiken käsiinsä, sissä itse en ymmärrä yhtään, missä menen ja miten ja kauanko.
mikä syöpä sinulla oli?sairastuitko sen jälkee depiksee?olitko shokissa ja uupunu kun asiaa tutkittii?jos jaksasit kertoisitko mitä sinulle tapahtu?
minulla on pahanlaatuinen kasvain toisessa rinnassa ja se leikataa lääkäri vasta 14 pvä ja sit kasvain tutkitaa et mite hoidetaa, tää on nyt kuukauden jatkunu tää epävarmuus kun mammossa kävin.olen totaalisen uupunu, en yllätys kyllä masentunu.....äitini kuoli puolitoistavuotta sitten syöpää....:(
ois kiva jakaa kokemuksii, kiitos koita parantuu sait elämällesi uuden mahdollisuuden iloitse siitä, minä yritän ajatella et tää on nyt pysähdyspaikka ja saan uuden mahdollisuuden vaikka pelottavii ajatuksii tulee
Minulla oli pahanlaatuinen rintasyöpä. Alla oli ja on edelleen parantumaton perinnöllinen sairaus. En uskonut heikon kroppani kestävän rankkoja hoitoja. Olin valmistautunut kuolemaan.
Ikävää, että äitisi menehtyi syöpään. Ajattele omalla kohdallasi niin ettei sinulle käy samoin. Oma vankka positiivinen lataus auttaa paljon hoitojen kanssa taistellessa.
Syöpä ei laukaissut masennustani. Se on jonkinlaisena ollut aina olemassa. Syväksi se muuttui viime syksynä. Minkäänlaista paranemista ei ole tapahtunut. Epätoivo ja ahdistus pitää jatkuvasti otteessaan. Valoa ei näy missään.
Kaikesta huolimatta hyvää kevättä sinulle.
'Uupunut', tutkipa tätä ja kirjoittele vaikka kohtalotovereiden kanssa täällä, auttaa:
http://www.cancer.fi/keskustelut/
Kevät on mulle sikäli pahinta aikaa ,että ilma on täynnä katu- ja siitepölyä. Tulispa puhdistava sade edes joskus.
Muuten masennukseni ei syvene keväällä , kun tiedän saavani moposkootterini kohta liikenteeseen.
voi sinua entinen syöpäläläinen:( toivon myös sinulle voimia!!!!!!! kiitos vielä......kyllä sie paranet tsemii.....minäkii sitkuttelen......välillä olen toiveikas mutta sitten iskee pelot ja uupumus ja minulla on 2 lasta ja ihana työ......
Keväthän on parasta aikaa kun on pitkästä aikaa edes joten kuten lämmin, ennemminkin masentaa odotella niin kauan että saataisiin ne 20 shortsikelit. Sitten kun ne saadaan niin menee muutama kuukausi ja alkaa taas seuraavan kesän odotus :(
Onhan se masentavaa aikaa, kun kohta pienet pääsiäisnoidat tepastelee ovilla. Tosi masentavaa eikö olekin ?
Ei minustakaan !
Ajatele :
1. Minulla on kaikki aivan hyvin ( vaikka ei olisikaan)
2. Olen onnellinen ( valita , jonka pystyt tekemään ja huomaat sen vaiktuksen)
3. Linnut laulavat ja tuovat terveisiä jostakin kaukaa
4. Aurinko lämmittää ja tulee tuhansien matkojen päästä
5. Ihmisetkin ovat onnellisia ja jopa innoissaan ympärillä.
Huomaat että elämä on aika hieno juttu !
Ei ihminen voi päättää,että olenpa onnellinen.
Hei.
Ketjun on otsikko on totta; Nyt on vaikeinta aikaa masentuneille. Kevät, joka tulee pitkän ja pimeän talven jälkeen ja yhtäkkiä valaisee päivämme ja luonto alkaa nopeasti heräämään, on masentuneille vaikeata. Siihen varmasti vaikuttaa monetkin asiat. En ole asiantuntija, mutta toki tätä asiaa miettinyt ja ihmisten kanssa jutellut. Ihminen, moni meistä on fyysisesti väsynyt pmeän talven jälkeen, väsyneenä kaikenlaiset asiat ovat painavampia. Jos on masentunut, niin "liika valo" voi tuntua rajulta, kun oma olo sellainen, ettei jaksaisi nousta sängystä. Muiden ihmisten, joidenkin, ilo ja into heräävästä luonnosta ja valosta, ei riitä nostamaan mielialaa. Tällöin "Huhtikuu on kuukausista julmin."
Syöpään liittyy usein masennusta, onhan se vakava ja paljon huolta ja pelkoakin aiheuttava sairaus. Syöpään sairastuneille on olemassa vertaistukea, suosittelen etsimään sitä ja menemään mukaan, voimien salliessa. Syöpäsairaus, masennus ja kevät, siinä on kestämistä. Mutta aina on ammattiapua saatavilla, tai ainakin pitäisi olla - sitä kannattaa hakea ja mennä rohkeasti johonkin juttelemaan ulkopuolisen kanssa.
Voimia, kärsivällisyyttä, toivoa paremmasta,
Pirkko-pappi
Myös taviksilla on keväin syksyin suuria mielialanvaihteluita. Pienetkin vastoinkäymiset voivat masentaa, mutta keväällä niistä helpommin myös palautuu. Itseasiassa auringon valon vaihtelut ovat näissä mukana.
Elämää ei voi suunnitella eteenpäin vaan että katsotaan aamulla mikä on tilanne.
Ilo, minne menit? pelko vei mennessään.
Luonto herää, minä nukun,
katselen kevään kauniita kukkia,
niissä on värit elämän,
en näe niitä nyt, huomennako pelon voittaneena......
Kevät on uusi elämän alku,
onko se minulle armoton, kuljen raskain askelin,
kyynelvirta mukanani raskas taakka harteillani,
katselen aurinko toive sydämmessäni,
ota minut valoa elämääni tuomaan.
Masennus pari suhteessa. Nais ystävälläni todettu keskivaikea masennus. Kytenyt jo pitkään,nyt todettu. Lääkkeet ja lepoa. Olen yrittänyt auttaa ja kuunnella.
Itse olen ollut hyvin pohjilla ja ei niin hyvin mene nytkään. En vaan toisen tilan huomioon ottaen uskalla puhua omasta tilanteesta mitään. Kumppani elää niin vahvasti omaa tilaansa (työ uupumista) et ei jaksa edes kiinnittää huomiota toiseen.
Tuntuu vaan et onko tähän muuta ratkaisu ku antaa periksi.
Olen kyllä hakenut apua ja saanutkin,mutta en haluiasi toista enää rasittaa omilla murheillani.
Älä muuta virka.
Onko muilla uni ongelmia keväällä? mä nukun miten sattuu......:/