Jäin miettimään ovatko saman hallitsijaplaneetan alaiset keskenään kavereita.
Kaikkea muuta! Näiden saman hallitsijan alaisuudessa olevien merkkien välillähän on varsin epäharmonisia kulmia.
Merkurius: Kaksoset ja Neitsyt - 90 astetta
Venus: Härkä ja Vaaka - 150 astetta
Mars: Oinas ja Skorpioni - 150 astetta
Jupiter: Jousimies ja Kalat - 90 astetta
Saturnus: Kauris ja Vesimies - 30 astetta
(Huomattakoon että em. Skorpioni, Kalat ja Vesimies on nyt tässä esitetty ns. vanhoilla hallitsijoillaan.)
Tähteeksi jäävät sitten Rapu Kuunsa ja Leijona Aurinkonsa kanssa, ja jos nämäkin nyt sitten parittaisi, niin niiden kulma on 30 astetta.
Vierekkäiset (30 astetta) merkit suhtautuvat joskus toisiinsa kiusaantuneesti, koska toinen on niin lähellä omaa ajatuskenttää että häntä melkein ymmärtää, mutta jokin pieni ero kuitenkin on...
Neliössä olevat merkit (90 astetta) hyvin usein omaavat niin poikkeavan ajatusmaailman että tällaisesta suhteesta muodostuu vähintäänkin mielenkiintoinen, ellei peräti haasteellinen.
150 astettakaan ei aina ole paras mahdollinen yhdistelmä, sillä siihen tulee jotain pientä kitkaa aina väistämättä mukaan.
(Erinomaisena en pitäisi myöskään 180 astetta eli oppositiota, joskin usein kumppaniksi suositellaan vastakkaismerkkiä.)
- Ajatellaan nyt sitten vaikka Härkää ja Vaakaa kun mietitään saman hallitsijan alla syntyneiden samanlaisuuksia ja eroavaisuuksia. Itse uskon että aurinkomerkit voi periaatteessa tunnistaa jopa ulkomuodosta, jos omaa silmää sellaiselle. Koska omistan Vaaka-miehen, olen oppinut katsomaan miehiä sillä silmällä että kuka voisi olla Vaaka. Joskus olen erehtynyt luulemaan Härkää Vaa'aksi (esim. Tim Roth). Näyttäisi siltä että nuori Härkä on yhtä sutjakka ja poikamainen kuin Vaaka, mutta vanhemmiten Härkä juntturoituu eli vantteroituu (esim. Jack Nicholson).
Härkä voisi olla ikäänkuin Venuksen aistillinen ja fyysispainotteisempi edustaja, kun taas Vaaka on hieman eteerisempi ja herkkäviritteisempi. No, Härkähän on maamerkki ja Vaaka ilmamerkki.
Jotta näin. Laitoin tämän Horoskooppeihin koska mielestäni aurinkomerkkien kanssa näpertely sopii tänne paremmin kuin Astrologia-osastolle.
- Mutta sitten tarkemmin ajatellen katsoin parhaaksi laittaa TÄNNEKIN, koska alkoi niin pänniä että Horoskoopeissa söhlin nimen ja otsikon kanssa... &%¤/&%¤(&% Poisto-ominaisuus olisi helvetin kiva.
Kaikkea muuta! Näiden saman hallitsijan alaisuudessa olevien merkkien välillähän on varsin epäharmonisia kulmia.
Merkurius: Kaksoset ja Neitsyt - 90 astetta
Venus: Härkä ja Vaaka - 150 astetta
Mars: Oinas ja Skorpioni - 150 astetta
Jupiter: Jousimies ja Kalat - 90 astetta
Saturnus: Kauris ja Vesimies - 30 astetta
(Huomattakoon että em. Skorpioni, Kalat ja Vesimies on nyt tässä esitetty ns. vanhoilla hallitsijoillaan.)
Tähteeksi jäävät sitten Rapu Kuunsa ja Leijona Aurinkonsa kanssa, ja jos nämäkin nyt sitten parittaisi, niin niiden kulma on 30 astetta.
Vierekkäiset (30 astetta) merkit suhtautuvat joskus toisiinsa kiusaantuneesti, koska toinen on niin lähellä omaa ajatuskenttää että häntä melkein ymmärtää, mutta jokin pieni ero kuitenkin on...
Neliössä olevat merkit (90 astetta) hyvin usein omaavat niin poikkeavan ajatusmaailman että tällaisesta suhteesta muodostuu vähintäänkin mielenkiintoinen, ellei peräti haasteellinen.
150 astettakaan ei aina ole paras mahdollinen yhdistelmä, sillä siihen tulee jotain pientä kitkaa aina väistämättä mukaan.
(Erinomaisena en pitäisi myöskään 180 astetta eli oppositiota, joskin usein kumppaniksi suositellaan vastakkaismerkkiä.)
- Ajatellaan nyt sitten vaikka Härkää ja Vaakaa kun mietitään saman hallitsijan alla syntyneiden samanlaisuuksia ja eroavaisuuksia. Itse uskon että aurinkomerkit voi periaatteessa tunnistaa jopa ulkomuodosta, jos omaa silmää sellaiselle. Koska omistan Vaaka-miehen, olen oppinut katsomaan miehiä sillä silmällä että kuka voisi olla Vaaka. Joskus olen erehtynyt luulemaan Härkää Vaa'aksi (esim. Tim Roth). Näyttäisi siltä että nuori Härkä on yhtä sutjakka ja poikamainen kuin Vaaka, mutta vanhemmiten Härkä juntturoituu eli vantteroituu (esim. Jack Nicholson).
Härkä voisi olla ikäänkuin Venuksen aistillinen ja fyysispainotteisempi edustaja, kun taas Vaaka on hieman eteerisempi ja herkkäviritteisempi. No, Härkähän on maamerkki ja Vaaka ilmamerkki.
Jotta näin. Laitoin tämän Horoskooppeihin koska mielestäni aurinkomerkkien kanssa näpertely sopii tänne paremmin kuin Astrologia-osastolle.
- Mutta sitten tarkemmin ajatellen katsoin parhaaksi laittaa TÄNNEKIN, koska alkoi niin pänniä että Horoskoopeissa söhlin nimen ja otsikon kanssa... &%¤/&%¤(&% Poisto-ominaisuus olisi helvetin kiva.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lopeta nyt jo hyvä ihiminen tollasen roskan miettiminen ja hanki ihan oikea elämä.
Fiksu ihminen vois miettii jotain ihan oikeetakin ja varmasti sata kertaa mielenkiintoisempaa.
Jotkut nuoret vois ihan oikeestikin uskoo sua ja ruveta matkiin ja taas olis yks potilas lisää.
Sinun esimerkkisi mukaisesti hankin elämän ja alan jäkättää netissä ihmisille jotka harrastavat jotakin asiaa.
Mitenkähän elämästä jäkättäminen vähentää potilaita?
(Mistä näitä marisijoita aina löytyy. Ei tällä palstalla ole kenenkään pakko olla...)
Älä nyt hyvä Telluni heti ota asiaa noin kielteisesti, olin hieman karkea ilmaisussani. Pakko ei täällä ole tosiaan kenenkään roikkua tai mäkättää.
Miksi muuten itse sitten roikut täällä ja olet nähtävästi roikkunut jo pitemmänkin aikaa kommentoimassa kaikkea mikä liikkuu ? Minä olen vain mielenkiinnosta käymässä ja sattumalta huomasin hauskat ajatusleikkisi, joita varovasti kyseenalaistin. Rumasti tehty, myönnän.
Jos koko astrologia olisikin ihan vaan viihdettä ja tyttöjen omaa hassuttelua niin mikäs sen parempaa, ihan hyvä että on yhteistä jännää ja hauskaa. Olen jotenkin huomannut että näin ei taida aina olla, vaan että usein puhutaan aika vakavastikin todellisista maailmakuvan ja minäkäsityksen peruspuista, jotka hajotessaan voivat viedä mukanaan.
Selitys siitä että tämä olisi vain harrastus ei aina oikein ole uskottava. Olen sen verran potilastyössäni kohdannut myös teitä "harrastajia" että tiedän miten asia hyvin usein pohjimmiltaan on. Kyseessä voi olla eräänlainen turvariepu, jota peukku suussa pyöritellään edes takaisin, kun todellisuudesta ei oikein saada kunnon otetta. Taustalla onkin usein ratkomattomia ongelmia ja traumoja kuten isän alkoholiongelmat tai omat parisuhdekysymykset. Ne pitäisi kuitenkin kohdata aidosti eikä yrittää paeta ja epätoivoisesti selitellä niitä itselle ja muille kaiken maailman laskumerkeillä, aspekteilla, kulmilla, hallitsijoilla tai muulla vastaavalla, joilla ei tietenkään ole mitään tekemistä koko ihmissuhdekentän todellisuuden kanssa. Strutsin tai pupujussin tasoinen ajattelu, pää pensaassa, ei ole se ratkaisu elämän kysymyksiin.
Tähän soppaan halutaan sitten myös houkutella muitakin, yleensä uteliaan naiveja (nuoria) ihmisiä, joita kaikki uusi ja jännä kiinnostaa ja jotka uskovat saavansa näin kiehtovaa tietoa itsestään, salaista tietoa muista ihmisistä ja vaikkapa Ville Valostakin, iiiik.
Eli en siis halua mäkättää käynnilläni vaan auttaa. Voi tietysti kysyä, että mitä se sulle kuuluu. No, universumissahan me kaikki olemme samaa energiakenttää ja näin vastuussa toisistamme, koska ajan laatu on sama. Kyllähän tällainen oikeastikin huolestuttaa, yhteiskunnan resurssit ovat kuitenkin rajalliset, eikä niitä pitäisi tuhlata tai turhaa kuormittaa, eihän ?
Jos tässä onkin sen sijaan mukana oman business-idean levittämistä ja ideologian
markkinointia herkkäuskoisille niin sittenhän juttu on tietysti toinen. Money talks, myös täälläkin ?
Sitäpaitsi, kuka väitti,että mulla itselläni olis muka elämä ?
>universumissahan me kaikki olemme samaa energiakenttää ja näin vastuussa toisistamme
Onko sinulla siis kuitenkin kiinnostusta jonkinlaista New Age -ajattelua kohtaan?
Ymmärtänet että minua alkaa toisinaan ärsyttää ihmisten ihmeellinen tarve hyökätä nimenomaan astrologiaa kohtaan. Kaikkea muuta saisi harrastaa, mutta ei sitä. Sellaisen vaikutelman a:n vastaisilta ihmisiltä saa. Luonnollista tietysti on että ihminen sitten alkaa puolustaa oman mielenkiintonsa kohdetta, vaikka periaatteessa pyrkisikin ajattelemaan että antaa kaikkien kukkien kukkia, niidenkin jotka pyrkivät tukahduttamaan muut kukat (sori jos menee turhan veemäiseksi).
Olen kyllä havainnut että esim. kristinuskolla päänsä sekoittaneet ihmiset kovin herkästi ovat huonolla tolalla, ja ovat mahdollisesti olleet jo ennenkuin uskonharrastukseensa haksahtivat. On hyvä että pidät niiden ihmisten puolta jotka ovat hieman kaltevalla pinnalla elämässä, mutta olisi myös hyvä ettet yritä ajatella KAIKKIEN ihmisten puolesta.
Minulla on myös kiinnostusta psykologiaa ja itsensä kehittämistä kohtaan, ja voi olla ettei astrologia ole erityisen kehittävää. Minulle se on harrastus. Olen siitä kovasti innostunut toisinaan, mutta ei se minulle koko elämä voi olla. Pidän edelleenkin ratkaisevana rajana sitä etten koko ajan ole selvittämässä jokaista tapahtumaa päivittäisessä elämässä että mikähän transiitti tämänkin aiheutti!
Kirjoitan erittäin paljon nettiin monelle eri palstalle, joskaan en käytä samaa nimimerkkiä kaikkialla koska olen havainnut että hieman kärkevänä tai provokatiivisena (tai miten sen nyt kuvailisi) kirjoittajana saan helposti ihmiset suutahtamaan, enkä halua että joku juoksisi minun perässäni foorumilta toiselle haastamassa riitaa. Riittää kullekin foorumille omat kärhämänsä.
Ottanet huomioon että ihminen voi toimia monellakin taholla samaan aikaan, joten yksi kiinnostuksenkohde elämässä ei välttämättä vielä kerro kaikkea jostakusta ihmisestä. Ei tulisi mieleenkään väittää kenellekään että astrologia on vastaus kaikkeen, eihän se ole sitä edes minulle.
Toivottavasti et jättäydy sille linjalle että pyrit esittämään kaikki astrologiasta vähänkin kiinnostuneet jotenkin arveluttavassa valossa.
Määrällisesti arvelisin että tuo em. kristinusko on ollut osallisena paljon useamman lantun sekoamisessa kuin astrologia tai muukaan New Age -tyyppinen askare. Mutta en minä sitä todellakaan sano etteikö millä tahansa voisi päänsä sekaisin saada. Harmillista mielestäni on, mikäli jokin yksi ja tietty asia aletaan laajassa mitassa leimata erittäin arveluttavaksi ja haitalliseksi.
Moniko heikko ja värjyvä mieli sitten sekoaa sen vuoksi että hänelle on väitetty päin naamaa että se mistä hän on kiinnostunut on mielenterveydellisesti vaarallista tai itsestään perkeleestä?
Aiemmin uskonto hoiti kerettiläisrovioiden sytyttämisen, tekeekö sen nyt psykologia tai psykiatria? Toivottavasti ei.
(Kärjistetty kirjoitus mutta menköön.)
Hyvä vastaus, bravo ! Arvasin että olet todella älykäs ja ajatteleva ihminen sekä kirjallisesti hyvä (ja tämä ei ole varmasti mitään piruilua tai sarkasmia vaikka siihenkin voisin kyllä ryhtyä, take my word).
Tässä on juuri se juttu, johon näillä kärjistyksillä joutuu tai ehkä tähtääkin vaikka ei mitään erityistä linjaa vedäkään. Miten sun kaltainen ihminen menee heittelemään jotain Hallitsijajuttuja tai esim. se tarina Jack Nicholsonin vantteruudesta vanhana Härkänä tms.
Eihän sen astrologian nyt tietenkään tarvitse koko elämä olla mutta miten siihen voi niinkun suhtautua edes jollain tasolla vakavasti. Mikä on se juttu siinä ? Tämä pitää nyt tulkita aivan neutraalina uteliaisuutena, jossa on mukana myös kunnioittavaakin asennetta.
Vaikeahan se on selittää että mikä se a:ssa on Se Juttu. Voin oikeastaan vain kuvailla miten kiinnostuin siitä itse.
Nuorena olin vain sellainen tyypillinen horoskooppikirjojen plaraaja; luin että Kalat sitä ja se ja se tätä (olen siis Kala). Ihastuin kuitenkin vimmatusti suht' vanhoilla päivilläni yhteen tyyppiin (Kauriiseen) joka sattumalta oli astrologian harrastaja, ja osasi selittää kaikenlaista jänskää ko. asiasta ymmärrettävästi. Itse en ole kovin lahjakas sellaisessa ymmärrettävästi selittämisessä, joka tietysti harmittaa...
Kokemukseni astrologiasta oli siis alkuunsa positiivinen ja kiihkeisiin tunteisiin sitoutunut. Vaikka en tuota ihmistä sitten elämässäni saanutkaan pitää, jäi kuitenkin kiinnostus astrologiaan.
Erityisen tieteellisenä tältä kantilta katsoen kiinnostukseni siis ei todellakaan ole, ja eihän kai koko a:ta voi tieteellisenä pitääkään. Sitä pitää tutkia melko syvällisesti jotta löytää siitä sen jonkin jujun, ja arvaan että tämä kuulostaa tosi ärsyttävältä monelle ihmiselle! Kuulostaa kuin kyseessä olisi uskonto:
"anna meidän aivopestä sinut niin sitten uskot mitä vaan ja näet sen mikä käskemme sinun nähdä"
elikä ymmärrän kyllä jos olet nyreä a:ta kohtaan. Saattaisin olla itsekin, mikäli elämäni olisi mennyt toisin. (Esimerkkinä voisi toimia vaikka Urantia-kirja ja sen ympärille kyhätty oppirakennelma, jota itse inhoan yli kaiken.)
Minähän kun pällistelen erinäisiä ihmisiä ja saan kuulla heidän Aurinko-merkkinsä olen havaitsevinani jotain yhtäläisyyksiä heidän habituksessaan. Esmes Vaaoilla olen näkevinäni yleisimmin pitkänomaisen pään, ja tapaavat he melko sirorakenteisia yleensä olla. Kalat taas ovat sellaisia pallinaamoja (esimerkkinä vaikkapa Drew Barrymore). Mutta näkeekö joku toinen näitä olettamiani yhtäläisyyksiä, niin se onkin sitten eri juttu.
Linkki koskien aihetta:
http://www.astrofaces.com/astrofaces/
Jopa astrologiasta kiinnostuneet ovat suhtautuneet tämän sivun perusteella epäuskoisesti samankaltaisuuksiin, joten kai se on katsojan silmässä mitä näkee tai on näkevinään...
Mutta nuo hallitsijaplaneetat ovat kyllä ihan astrologian perusjuttuja, se mitä tuumailin niistä oli omaa pähkäilyäni asian tiimoilta eikä näemmä kiinnostanut oikein hittojakaan ketään. Ammattiastrologien kanssa epäröin lähteä keskustelemaan, koska en ole niin tosissani a:sta kiinnostunut että joka nippelin ja noppelin olisin selvittänyt, joten pahoin pelkään että en ehkä tajuaisi heidän kaikkia juttujaan. Siksi mölisen tälläkin saitilla omiani aikaa tappaakseni.
Ja onhan se kirjoittaminen tosiaan helvetin hauskaa. Oikea intohimoni, koko elämäni melkein, on KIRJOITTAMINEN. Mutta kun luovuuden impotenssi vaivaa, ei ole fiktion väsäämisestä tullut oikein mitään ja olen jäänyt kiikkiin nettifoorumeille lämpimiä lässyttämään.
Ja kuulema "jokainen on kirjailja", joten tiedä sitten häntä että tuleeko siitä ikinä mitään omalla kohdallani...
Hm... Miten voi suhtautua vakavasti kukkien sidontaan, koiranpitoon, postimerkkeilyyn, elokuvien keräämiseen ja mitä sitä onkaan. Jos ei suhtaudu vakavasti, ei harrasta. Toisaalta ei niin vakavasti pidä mitään ottaa, etteikö sietäisi vastakkaisia näkemyksiä. Pyrin parantamaan sietokykyäni koko ajan, vaikka olenkin tellumainen tosikko ja innostun joskus vähän liikaa. Kaikki eivät myöskään ymmärrä aina miten rattoisaa minusta on kirjoittaa, joten he luulevat että hampaat kirskuen apinan raivolla taon näppäimiä kiihkoten milloin minkin asian puolesta... No jaa...
Eihän kaikkea tietysti tarvitse ymmärtää, eikä kaikesta pitää.
Minua tuossa aiemmin päivällä huvitti ajatus että minä olen noita-akka joka houkuttaa pikkulapsukaisia karlmean astrologian pariin menettääkseen kaiken toivon monipuolisen ja sisältörikkaan elämän elämisestä... Hih hih... Mikä on todella mitäkin, ja mikä elämässä on vain pelkkien mielikuvien suma?
Jep. Ihan lyhyt tarkennus, ehkä myöhemmin lisää.
En ole varsinaisesti ns. nyreä, pikemminkin älyllisesti jotenkin loukkaantunut ja juuri A. on alkanut edustaa jotain itseään suurempaa tässä mielessä. Mä tajuan hyvin miten esim. sun kohdalla juttu lähti liikkeelle ja sitten imua alkoi löytyä. Pointti on vaan edelleen siinä että vaikka en itsekään koe olevani mitenkään mekaanisen maailmankuvani vanki, niin vaikea on tajuta miten sä voit sulattaa ja kestää kaiken sen informaation ja perustelut jotka täysin "kirkkaasti" näyttävät että juttu on puhdas illuusio (vai eikö sillä olekaan mitään merkitystä vaikka olisikin). Luulisi tuollaisen ristiriidan ajavan ihmisen aika kummaan olotilaan, mutta näköjään ei, ehkä todellisuudet voi tosiaan muotoutua niin eri tavoilla. Miten se tapahtuu ? Kielletäänkö kaikki kritiikki ja todisteet ja ajatellaan sen olevan tyhmien ja kateellisten panettelua ;-) No ei kai nyt sentään mutta mulle se on täysi mysteeri ja kieltämättä aika ärsyttävä sellainen. Vai onko kyseessä sittenkin vain se vanha tilanne jossa kyyninen sielu huutaa uskoa.
No mä en ole tosiaan kovin syvällä enkä varmaan ikinä menekään, mutta, mutta.
...to be continued (?)
En ole koskaan oikeastaan ajatellut että minun pitäisi perustella kenellekään miksi olen mistäkin asiasta kiinnostunut; olen varsin subjektiivinen ihminen ja tykkään mistä tykkään tai sitten en. Toisaalta minua houkuttaa myös objektivismi, koska olisihan se hienoa että kaikki ihmiset voisivat keskustella keskenään kiihtymättä, neutraalisti. Mutta kyllä se itsepetosta olisi jos alkaisin kuvitella että pystyisin itse olemaan niin hajuton ja mauton että kaikki näkökulmat ovat jatkuvasti mielessä tyyliin "voi se olla niinnii ja voi se olla näinnii".
On vaikea selittää miksi astrologia mielestäni ei ole humpuukia, vaikka yhtälailla kuin siitä olen kiinnostunut myös tieteistä, varsinkin astronomiasta. Oletan ymmärtäväni myös taiteita - ehkä a:n harrastaminen sitten on sellaisten hienonhienojen seikkojen kanssa nyhertämistä mikä menee sinne lennokkaan taiteellisuuden ja runouden yms. puolelle? (Vaikka kuitenkin siihen liittyy myös rankkaa matematiikkaa.) Mutta kun sitä potentiaalisesti luovana ihmisenä kuitenkin haahuilee jossain mikämikä-maassa suuren osan ajastaan (joku kai voisi hienosti sanoa että on INTUITIIVINEN), niin aina jokin sellainen käsin koskettelematon ja vaikeasti sanoilla selitettävä kuitenkin viekoittaa.
En ole vain a:sta viehättynyt, minua kiinnostaa monen muunkin sortin esoteria. Olen lukenut mielestäni vakavamman sorttista New Age -kirjallisuutta laidasta laitaan käytännöllisesti katsoen lapsesta lähtien. Vakavammalla tarkoitan sellaista kirjallisuutta mikä ei ole mitään kanavoitua huuhaahumppaa planeetta Ukkapukan väeltä... Enkä ole myöskään kauhean kiinnostunut kaiken maailman itsensäparantelukirjallisuudesta. Kyllä sitäkin toisinaan vähän lukee, mutta mutta... (Enimmäkseen yäk kummiskin.)
Kaiken kaikkiaan minun on mahdoton sanoa miksi olen a:sta kiinnostunut vaikka se on illuusio, koska minulle se ei ole illuusio. Toisaalta kuulostaa omahyväiseltä sanoa että ehkä minä näen jotain mitä a:sta kiinnostunut ei näe. Ei hyvä vastaus sekään! (Runsaan kirjoittamiseni vuoksi olen muutenkin aivan liian narsistisen oloinen ihminen.)
Pakko kai se vaan on myöntää että en minä osaa sanoa miksi minulle a. on mielenkiintoinen ja ennenkaikkea toimiva asia, kun se ei sitä jollekulle toiselle ole. Toisaalta kun lapsena on lukenut ufo-kirjoja ja teosofiaa, nuorena Castanedaa ja vanhempana sitä sun tätä ja enimmäkseen ns. vaihtoehtohistorian kirjoja, niin kaiketi sitä on niin pitkällä jossakin sellaisessa mikä skeptikolle ei avaudu, että ei siinä enää osaa selittää yhtään mitään vaikka haluaisikin. Aika rasittavaksi alkaa mennä jos laadin pitkän listan siitä mihin uskon ja mihin en... Ja kuitenkaan en pidä astrologiaa uskontona, vaikka se kai sitten on uskon asia. Ärsyttävää.
A:n kiihkeämpi puolestapuhuja saattaisi ehkä sanoa että se oletettu informaatio ja väitetyt todisteet a:ta vastaan kertovat vain tarkoitushakuisuudesta, siitä että on kerätty kaikki se mikä määrittelee a:n huuhaaksi. Yhtälailla voisi hakea myös puoltavia lausuntoja, mutta mikäli näitä kielteisesti a:han suhtautuva ei voi hyväksyä, koska tutkimus vaatisi tietämystä esoteriasta ynnä muusta semmoisesta, niin... Aika turhaa kissanhännän eestaas vetoa kaiketi.
Muistelisin että Markku Manninen, astrologi, tutustui alunperin astrologiaan osoittaakseen sen paikkansapitämättömäksi.
Herää tietysti kysymys että jos tutustuu about mihin tahansa, vaikkapa jehovalaisuuteen, niin päätyykö tarpeeksi pitkälle edettyään ko. opin kannattajaksi väkisinkin?
Entä osaanko pohtia tällaisia sen vuoksi että olen Kala? Joku toinen merkki ei ehkä kykene ajattelemaan useammalta kantilta edes tämän vertaa... (Toisaalta omahyväisyys ei ole kalamainen piirre. Mutta olenhan myös nouseva Vaaka.)
Astrologia on minulle leikkimistä tosissaan ja tosissaan olemista leikkien. Menee minne tahansa noista uskontofoorumeista, niin moniko siellä osaa ottaa järin kepeästi ne uskot ja opit, joilla on itsensä aivopessyt/pesettänyt?
Voiko "omille jutuilleen" virnuilla?
Olen tuossa jo tovin teidän kahden sanailua seurannut, ja erityisesti täytyy Tellulle sanoa, että sanan säilä on hallussa. Siis vähintäänkin mielenkiintoista luettavaa, oli sitten samaa mieltä tai ei...
Depateista ollaan ehdottomasti samaa mieltä. Olisi tosiaankin hienoa, jos ihmiset voisivat kiihtymättä, riitelemättä vaihtaa mielipiteitä.. Vaikka omaisivatkin täysin päinvastaisia ajatuksia. Ja eipä kai kukaan inhimillinen, elävä, tunteva tientallaaja kykene AINA olemaan kaiken suhteen hyperneutraali. Mahdotitonta sano.
Siis eikö astrologia itse asiassa ole jonkin sortin tiedettä? Nyt en siis puhu IS:n päivähorospoopeista ja muusta vastaavasta roskasta. Astrologiahan minun hataran käsitykseni mukaan nimenomaan perustuu matematiikkaan, joka tietääkseni on tiedettä.
Myös minua kiinnostaa moni muukin asia kuin astrologia. Esim. taiteet. Ja enpä vielä tähän päivään mennessä ole kuullut olevani "hurahtanut", kun satunnaisesti maalailen enemmän tai vähemmän taiteellisia ja onnistuneita töherryksiä. Vielä vähemmän, kun luen jotakin opusta laajasta valikoimasta mieltymyksiäni... Vekkuli juttu sekin.
Mitä astrologian harrastajiin tulee, ottaa he asian vakavasti tai eivät, niin kaikki tuntemani ihmiset sillä saralla ovat kyllä keskovertoa älykkäämpiä. Ja ennenkuin joku taas pillastuu, niin kerron senkin, että tunnen lukuisan joukon ihmisiä, jotka ovat huippuälykkäitä, ja samanaikaisesti kuittaavat astrologian täytenä huuhaana. Mutta, mutta... alan harrastelijat eivät myöskään ole tyhmiä, vaikka kaiketi heitäkin löytyy, minä en vain ole onnistunut pongaamaan ainuutakaan.. Enpä kyllä tirppojakaan, ei sen puoleen, joten todistaneeko tuo nyt sitten yhtään mitään?
No onko astrologia sitten illuusio? vai meneekö depatiksi käsitteen käsitteestä? Se ei ollut kylläkään tarkoitus... Mutta tässä kohtaa kyllä pistäisin hieman hanttiin... Hmmm...? Ja melkoisen varmaa on, että astrologian enemmän tai vähemmän vakavat harrastajat näkevät asian taatusti eri tavalla kuin ne, jotka eivät harrasta sitä mitenkään, tyrmäävät sen suoralta kädeltä. Tässä kohtaa minun mieleeni lipsahtaa sellainen ajatus, että olisiko kyseessä pelko? Entäpä, jos se ei olekaan huuhaata? Menisikö sitten maailmankirjat sekaisin...? Eipä tietenkään ole koskaan helppoa myöntää, että on väärässä jonkin asian suhteen... siis minunkaan, aivan yhtä mahdollistahan on, että minä olen väärässä taipuvaisuuteni kanssa. ...leikin tietysti joskus ajatuksella, että onko tähtitaivaalla jokin pluton ja marsin konjunktio, kun oli niin paska päivä, mutta tähän asti en ole niitä tsekkaillut, enkä usko, että sitä tulen edes tekemään. Tässä kohtaa skeptikoille ja kieltäjille tiedoksi, että minulla on elämä, ihan hyvä sellainen.. Löytyy lapsia ja hyvä ihmissuhde, ja ainakin 80% ajastani teen jotakin muuta kuin keskityn astrologiaan.
Mitä taas ufoihin tulee.. Niille ihmiselle, jotka aina sanovat: "Todista, että niitä on, niin uskon..", niin minä sanon: "Todista, että ei ole...".
Tellu.. Olet kaiketi tavaillut myös kirjaa, jonka Nostredamus (oikeinkirjoituksesta en nyt ole kyllä ihan varma..) on kirjoittanut vuonna yksi ja kaksi ennen käpysotia. Siinäpä vasta mielenkiintoinen opus....
...Ja Manninenhan retkahti... Yksi suurista, käsittääkseni... ;)
Mitä taas tulee ajatukseesi jehovalaisuudesta, niin en kyllä usko, että tarpeeksi luettuaan päätyisi ko. opin kannattajaksi.. Varsinkin, jos sattuu olemaan hieman tahi enenevissä määrin kallellaan astrologiaan.. Toisaalta, Raamatun tulkinta on kaiketi taitolaji, ja onko täysin poissuljettua, että astrologia ei sopisi kuvaan mukaan? (Toivottavasti kukaan uskovainen tästä ei nyt hermostu, sellaiseksi se ei ollut tarkoitettu, kunhan tässä heitelen harmaiden, vähälukuisten aivosolujeni tuotteita..). Mutta. Onhan esim. väitetty, että inkarnaatioteoria on poistettu Konstantinopolin kirkolliskokouksessa noin v. 500 jKr. ...jos näin on tapahtunut, niin enpä ihmettele sitä tekoa laisinkaan. Jos tosiaan Pyhässä Kirjassa moinen teksti seisoisi, menisi kaiketi papeilta leipätyö....
Samaa mieltä ollaan siinäkin, että uskonnon (minkä tahansa) oikein todella vakavastiottavat ovat varsin huumorintajutonta joukkoa.. Siis suurin osa. Tiedoksi kaikille; minä en koskaan yleistä, vaikka se saattaisi siltä kuulostaakin. Pois se minusta, nyt ja aina. Ja se, joka todellakin osaa virnuilla omille jutuilleen, on äärimmäisen harvinainen otus vallitsevassa maailmanjärjestyksessä. Itse olen pyrkinyt ko. taitolajia kehitelemään.. Helpottaa kummasti arkielämän paineissa, kun kykenee itselleen, jutuilleen ja parhaimmillaan molemmille virnuilemaan.
T. Rapu, nouseva jousimies ja kuu leijonassa.
P.S. Kerrohan Tellu, minä kun olen tosi huono astrologiassa, mitä moinen yhdistelmä sinulle kertoo :) ...
Tuosta lonkalta vaan tempaisen että Rapu on ehkä herkkä ja suojeleva (itseään tai muita) merkki, mutta nousu-Jousimies tuo tasapainottavaa kriittisyyttä ja tehokkuutta mikä vesimerkiltä voisi ehkä uupua. Leijona-Kuu viittaa todennäköisimmin tunne-elämältään voittopuolisesti valoisaan ihmiseen, joka ei ihan mitä tahansa vikisevää hiirulaista katselisi kumppaninaan...
No joo. Joskus tuntuu että olen niin paljon pällistellyt vaan omaa karttaani, että tiedä sitten häntä onko minulla oikeutta mennä sanomaan muiden virityksistä yhtään mitään... Sen takia kai mieluummin aina rääpystelen jotain julkkua, kun se ei ainakaan siellä jossain kaukana harmistu.
Raamattu astrologia heitti mieleeni muuten vanhan eräästä astrologiakirjasta näkemäni jutun, teen siitä oman linkin...
***
Vanhemmiten olen alkanut kovastikin nautiskella kaikenlaisesta keskustelusta jossa ei tarvitse osanottajien todellakaan olla saman ismin faneja. Jos ei joukkoon osu fanaatikkoa joka on korottanut omat omituiset käsityksensä pylvään päälle palvottavakseen (ja yrittää palvotuttaa niitä muillakin), niin mitä mielenkiintoisimpia ajatuksia voi syntyä kun eriävät mielipiteet kohtaavat vailla aggressiota.
Se on minusta varsin jännä juttu että a:n harrastajana helposti ajattelen että juuri au-Kalana ja nousu-Vaakana en mielelläni lähtisi väittämään astrologiaa kivenkovaan tieteeksi tai todeksi, vaikka itse niin kokisinkin. Sitten taas toisaalta Skorpioni-Kuu ei oikein diggaa nöyristelläkään, ja tulee sanottua kaikenlaista mistä myöhemmin sitten kyllä rokotetaan. Täytyy vaan yrittää potkia sitä Kuuta loitommalle, tai sitten hyödyntää Skorpionin parasta puolta eli läpitunkevuutta: selvitän asiaa (kyllästymiseen asti) vaikka lopputulos ei olisi itselleni mieluisa. Se vaatii tietysti tinkimätöntä rehellisyyttä, mikä helposti loppuu yhdeltä jos toiseltakin kesken... Kuka uskovainen esim. voisi sanoa että "joo ehkäpä Jeesusta ei ollut olemassakaan" - paitsi aivan joku merkillinen yksilö, jolla ei sitten olekaan sananvaltaa yhteisössään?
Tähän mennessä omakohtaisesti olen kokenut parhaaksi ratkaisuksi tämän a:n kanssa ajatella että se kertakaikkiaan on esoteriaa (mitä moni astrologi ei ehkä hyväksy), ja esoterian keskeinen oppi on "niin yllä kuin alla", vastaavuuksien hermeettinen laki. "Yllä" ei ehkä tarkalleen ottaen nyt sitten a:n kanssa ole tähtitaivas, vaan jotain käsinkoskettelematonta, joka heijastuu konkreettiseen materiaan. Helpostihan se lipsahtaa taikauskon puolelle kun lähdetään niputtamaan Saturnusta, lyijyä, mustaa, kuolemaa jne. yhteen jos mennään niin pitkälle että aletaan väkertää amuletteja yms. maagista... Mutta kiinnostaisi tietää mikä on alkemistitkin johdatellut niihin puuhiin mitä he kovasti duunailivat omana aikanaan. Onko kaiken taustalla aavistus hologrammi-teoriasta, joka nykyään ihastuttaa ja vihastuttaa netinkin käyttäjiä... (Ko. teoriasta löytynee kaikenlaisia sivuja jos kiinnostaa.)
Argumentointi ja asioiden käsittelytapa kyllä tosiaan yllätti minutkin, joka lähdin liikkeelle melko ikävään sävyyn ja turhankin provosoivasti. Uskalsin tosin sen myöntää eikä juttu sitten hirttänyt kiinni mäkättäjä-stereotypioihin tms. Nämä keskustelut näyttävät menevän aika helposti aina ihan samalle ladulle ja kaikki taitaa olla jo sanottukin. Lopputuloksena usein on kyllä kaikilla hyvä mieli: "Näytinpäs sille."
Kuten ehkä tuli jo selväksi olen itse ehkä enemmän demarkaatiolinjan luonnontieteellisemmällä puolella, vaikka en sen alan ihmisiä koulutuksen ja työn puolesta olekaan. En kuitenkaan koe seuraavassa tekstissä olevani millään käännytysasialla.
En varmasti pysty noin subjektiiviseen ajatteluun jossa oma totuus, omakohtaiset kokemukset ja intuitiivinen oivaltaminen voi muodostua niin hallitsevaksi kuin annat, Tellu ymmärtää. Yhtä yhtenäistä todellisuutta ei varmasti ole mutta meidän henkilökohtaisten todellisuuksiemme pitää kyllä leikata melko paljon ja sisältää runsaasti yhteistä käsityspohjaa, ainakin minun ymmärrykseni mukaan. Mm. tästä johtuu vaatimus myös objektiivisemman asioiden tarkastelun suuntaan. Voidakseen olla subjektiivinen täytyy ensin olla objektiivinen, varsinainen neropatin lauselma, eikö.
Pointti on siinä että kovin itseriittoinen ja ulkopuolista palautetta hylkivä käsitys (minä/me oikeassa- muut väärässä) jää helposti jumiin ja muuttuu itsepetokseksi. (Tämä vaara vaanii tottakai myös tieteen puolella sillä ihminen on tosiaan mestari pettämään itseään, mikä on tietysti elämän onnellisuuden kannalta välttämätöntäkin. Ei kukaan jaksa olla koko ajan objektiivinen tai rationaalinen). Ihminen ei usko mitä näkee vaan pikemminkin näkee sen mitä uskoo. Siinä ei paljon kehitystä tapahdu, vaikka kuka toisaalta sanoo että ihmisen pitäisi muka koko ajan kehittyä. Tästä en tosin tietenkään syytä ketään nyt keskustelun asianosaosaista.
Lienee kuitenkin aika kohtuullista myöntää, että jos tiede voisi jotain Astrologia-aiheesta löytää niin kyllä se olisi jo todennäköisesti laajasti julkaistukin ja varmaan hyödynnetty teollisestikin ;-) Erilaiset salaliittoteoriat tai puheet vääristä metodeista ja hyvin holistisesta tutkimusotteesta, jossa mitään yksityiskohtaa ei voida irrottaa analysiin, ovat aika lapsellisia ja kertovat ehkä enemmän niiden esittäjistä kuin itse ilmiöistä. Kyllä uusi parempi totuus aina murtautuu esiin ennemmin tai myöhemmin ja tieteillä on siitä kyllä paljon näyttöä historiassa. Voisiko Astrologian kohdalla murtautuminen olla vasta tulossa, kuten mielellään väitetään ? Tosin etsikkoaikaa on jo kyllä kulunut todella paljon, joten usko alkaa varmaan hiipua.
Astrologia pitää itse vahvuutenaan sitä, että se on vanhaa ja pysynyt muuttumattomana iät ja ajat. Tieteen puolella tämä nähdään nimenomaan epäilyttävänä, sillä lopullisia totuuksia ei voida juurikaan keksiä tai löytää ja aina on olemassa suuri joukko kriitikoita/kollegoita jotka silmät kiiluen yrittävät löytää teoriasta heikkouksia ja osoittaa omat väitteensä todeksi (usein aika ikävistä motiiveistakin). Harmonia tai yksimielisyys ei todellakaan ole tavoite ja kriittistä itsekorjaavuutta pidetäänkin tärkeänä kehityksen lähteenä. Jopa Einsteinkin on myöntänyt olleensa väärässä, kun hänet siihen pakotettiin.
Lopulliset totuudet ovat kyllä majesteettisia ja turvallisuutta luovia; vihdonkin jotain pysyvää. Ne ovat myös aika pitkästyttäviä ja masentaviakin; joo, joo kuultu on jo, kerro jotain uutta välillä.
En itse ole juurikaan havainnut että Astrologit voisivat samalla tavoin myöntää olleensa väärässä tai käsittäneensä asiat väärin. Aina löytyy joku paikkaava selitys ja uusi tulkinta esim. Uranuksen transiiteista tai kuun aspekteista, koska vaihtoehtoja tosiaan riittää. En ole varma, mutta uskoisin myös että alan sisällä ei myöskään kovin kriittistä otetta katsota suopeasti eikä siihen ryhdytäkään, eli ei korppi korpin silmää noki. Tieteen puolella voikin olla kysymys siitä että jos porukka on nyt jotain mieltä niin se on tämänhetkinen paras käsitys asiasta, mutta huomenna mielet ja totuudet voivat muuttua.
Popperin falsifiointikriteeri on kovin keskeinen mielestäni. Väitteitä on vaikeaa pysyvästi todistaa aukottomasti todeksi, mutta vääräksi ne voidaan todistaa kyllä. Olisi mielenkiintoista saada selville mitä tämä voisi tarkoittaa Astrologian kohdalla. Miten edes teoriassa on mahdollista todistaa että A:n sisällään pitämät väitteet eivät pidä paikkaansa. Ovatko alan harrastajat tai tutkijat antaneet koskaan näitä kriteereitä ulos. A. on siis täysin kumoamatonta ja tässä mielessä aivan kuten Kristinusko tai Islam (tosin selkeä oppirakennelma ja keskusjohto puuttuu). Jos ei voida todistaa vääräksi niin ei voida todistaa myöskään oikeaksi, kuulostaa reilulta peliltä ainakin minulle.
Kun RAPU omassa viestissään viittasi ufojen olemattomuuden todistamiseen, niin sellainen on maailmankaikkeudessa mahdotonta niinkuin kaikki muukin olemattomuuden todistaminen, lähtien klassisesta joulupukki-esimerkistä jne. Itse olin tosin jo melko lähellä onnistua kun yritin todistaa sitä ettei Teräsmiestä ole olemassa. Joku oli kuitenkin piru vieköön nähnyt sen lentelevän Pohjanmaalla, ja vannoi sen todeksi, joten siihen kaatui sekin.
Eli tieteestä A:n kohdalla ei siis voi olla kysymys mutta onko totuudesta kuitenkin ? Melko monet alan kirjoittajat joko tietoisesti hämärtävät käsitteitä, joista edelleen oma suosikkini on "Semanttinen merkityskudelma" tai sitten vaahtoavat aivan tolkuttomia kuten esim. Nikula. Näin keskustelua johdetaan itse haluttuun suuntaan ja koitetaan edes pelastaa tämä totuuskriteeri kannattajien silmissä. On tosin myös aina muistettava että A:n puolustamisessa monilla on myös perheen taloudellisesta hyvinvoinnista ja muista rahallisista arvoista kysymys. Voi olla melko vaikeaa saada uutta työtä jos oma astro-business näivettyy ja CV:ssä lukee "ammattiastrologi". Sen verran vanhoillisia yritykset vielä nykyisin varmaan ovat.
Uskonnollinen (vaikka ärsyttäväkin), elämänkatsomuksellinen tai esim. taiteellinen näkökulma on varmasti se oikea totuus-näkökulma mutta silloin kyllä hieman hatarat tieteelliset todisteluyritykset ja Gaugelin (?)-efektit yms. pitäisi varmaan rohkeasti unohtaa. Mä uskoisin, että silloin myös monet ihmiset jotka ovat sinänsä ehkä viehättyneitä aiheesta ja näkevät sen tarjoamat monet edut yksilölle, voisivat päästä tunnontuskistaan ja lähteä enemmän mukaan (tällä en tarkota nyt itseäni, vaikka äkkiä voisi niin päätelläkin). Voisihan olla myös niin että mitään näkökulmaa ei edes tarvita vaan että A. on OK, se toimii ja sillä selvä. Se nyt on ainakin varmaa että astrolgia on mielenkiintoista, viihdyttävää ja kivaa sekä tarjoaa varmasti hyviä yhteisiä keskustelunaiheita ja yhteisöllisyyden kokemuksiakin, enkä sano tätä todellakaan mitenkään vähättelevässä sävyssä.
Itsekin olen muuten Kala, hämmästyttävää ;-)
Nyt kyllä tuli kärpäistä mätkäistyä vähintään sinivalaalla, sillä koska en ole akateeminen ihminen, vaikeahan minun on sanoa enää kohta juuta tai jaata kun noita erikoistermejä aletaan riviin laittamaan. Sikälikin nettiin kirjoittamiseni on mielenkiintoista, että näen sitä kautta kuinka paljoon kykenee self made womanina. Rajat tulevat tietysti aina joskus vastaan (eivätkä akateemiset opinnot jaksa kiehtoa vain voidakseni sanailla esim. astrologiasta maailman tappiin asti...) Ja jos alan sanakirjan kanssa pläräämään vain voidakseni päteä, hyi silloin minua.
Mutta mutta. En olisi aivan sitä mieltä että astrologit olisivat aina samaa mieltä keskenään. Aivan taannoisessa Suomen Astrologisen Seuran jäsenlehdessä oli erään seuran jäsenen kiukkuinen kannanotto aiemmassa lehdessä olleeseen artikkeliin, tässä kun näet oli astrologi väittänyt että hänpä laskeutuikin kehoonsa vasta 10 pv kuluttua syntymästään. Tämän johdosta artikkelin astrologilla oli näkemys että ihmiselle pitäisi laskea kaksi syntymäaikaa.
Toinen juttu on sitten se astrologian muuttumattomuus. Tietääkseni Mesopotamiassa ei laskettu henkilökohtaisia karttoja kuin kuninkaallisille. Kaikenlaista kartalta nykyään löytyvää sälää myöskään tuskin käsiteltiin, kuten asteroideja... Uupuihan sieltä tietysti myös Uranus, Neptunus ja Pluto (vaikka on niitäkin ihmisiä jotka väittävät että muinaisuuden ihmiset olivat niistä tietoisia; ja olenhan itsekin vaihtoehtohistoriaa innolla lueskellut...)
A. on minulle sikäli jännä juttu että en minä sen puolesta itseäni roviolle antaisi viedä. En todellakaan oikein osaa kuvailla kiinnostustani siihen muuta kuin syvänä viehättymisenä, vähän niinkuin joku diggaa vaikka vuoria tai merta, ja joku toinen sitten taas ei. Pakko kai myöntää että 50 % minusta uskoo että a. tosiaan on todellista, ja 50 % minusta on kykenevä jossain määrin keskustelemaan siitä ihan minä hyvänsä asiana välittämättä siitä tuleeko se nyt sitten jotenkin todistelluksi vai ei. Tuleeko tästä sitten 25 % epäusko, en tiedä.
Ehkä näkemystäni jotenkin tuo selvemmin esille kun valaisen että on monia muitakin asioita joihin uskon, vaikka tietyt tahot saattavat suhtautua niihin kielteisesti, jopa vihamielisesti. Näitä ovat vaikkapa reinkarnaatio (todellinen lempparini jo lapsuudesta), energiakeho (tsakrat ja sen sellaiset). Kaiken kaikkiaan olen siis tyypillinen New Age -ihminen.
Voisi tietysti pohtia että saavutanko sillä jonkinlaisen itseäni miellyttävän olotilan erikoisena persoonana, että asetun materialistien ja kristinuskovaisten (muilla uskonnoillahan tässä maassa ei ole merkitystä) väliin "saamaan turpaani" kummaltakin joukkueelta. Olen aina inhonnut vastakohtaisuuksia, ja jos joku vaatii valitsemaan kyllä/ei, mieluiten ottaisin vaihtoehdon sieltä väliltä. Itämailla taisi olla jokin sanakin sille, olisiko ollut "mo".
A:ssa on paljon sellaista mikä ei kiinnosta minua pätkän vertaa. On esim. Hampurin koulukunta, joka tutkailee myös laskemalla pääteltyjen "energiapisteiden" sijoittumista kartalla (ts. ko. kohdissa ei ole lainkaan planeettoja eikä tule koskaan olemaankaan). Se menee meikäläiselle jo liian överiksi. Suht' epäpoliittisena ihmisenä en myöskään ole järin kiinnostunut kuka a:n mukaan kulloinkin valtaan on tulossa. No, ehkä tämä Bush/Kerry-asetelma tällä kertaa hieman kiinnostaa... (On kuulema kummankin tyypin vaimoilla kartallaan tulossa viritys joka viittaa muuttamiseen. Saa nähdä sitten!)
Olen pai tö vei viime aikoina ajatellut että tämä a. voisi nyt vähäksi aikaa taas riittää minulle, mutta tietysti kun välillä on joutilaita hetkiä, tulee tänne nettiin pällisteltyä ja kirjoittaa on kiva (9-sormijärjestelmällä se käy niin sukkelaan). Näillä runsailla kirjoituksillani annan ehkä liian astrologiafanaattisen kuvan itsestäni... Elämässä tosiaan on niin paljon muutakin. Se vain että keinotekoisesti kieltäisin a:n ei oikein onnistu. Minulle sanotaan että auroja ei ole, mitään ei säily kuoleman jälkeen, avaruuden väki ei mitenkään pääse tänne asti, kummittelu on kuvittelua jne. Jos minä kaikkeen tuohon olen eriävää mieltä, niin miksi a. tekisi poikkeuksen?
(Olenkohan tässä muodostumassa eksämppeliksi New Age -mielestä kertakaikkiaan... En mielestäni ole umpihörhö... En ihan kaikkea usko mitä tuputetaan...)
No, snobbailu ja päteminen akateemisillä termeillä on aina tuomittavaa tottakai. Palautan sivistyssanakirjani myös kirjastoon hetimiten. Katson ensin vain nämä :
-reinkarnaatio
-energiakeho
-tsakrat
-"mo"
-"energiapisteiden"
-auroja
Semanttinen haamu iski taas.
Hurja esimerkki tuo kehoon laskeutuminen. Vähemmästäkin tutkijapiiri närkästyy ja debatti alkaa.
Hoh hoijaa...
Case closed.
(Laadin tämän pätikän tähän vähän noin niinkuin kelle tahansa luettavaksi, koska Mellishän jo oman tutkimuskansionsa sulki. Minulle vain heräsi vielä ajatuksia, joita on pakko päästä hölöttämään.)
Erikoistermejähän ne tietysti nuokin. Vain joka hemmetin Nykypostissa sun muussa junttipostissa jo moneen kertaan läpikäytyjä, etten uskonut että niitä sanakirjan kanssa pitäisi tavailla... (Enkä ole varma siitä mosta menikö se oikein.)
Lähes koko ikäni ns. rajatieteiden parissa näperrelleenä minun kai on mahdoton keskustella akateemikkojen kanssa, koska se on niin oma erillinen maailmansa. (Henki vastaan aine?) Kuitenkin tuntuisi että ei heidän kanssaan voi puhua edes perusjunttia. Esimerkki:
Kumppanini yritti aikoinaan seurustella yliopistossa opiskelevan tytön kanssa, ja parhaansa mukaan halusi myös pärjätä tämän akateemisen kaveripiirin messissä. Miestäni (joka ei tietenkään silloin ollut mieheni) ihmetytti monet kerrat että jos hän vain leipäläpensä aukaisi, kukaan ei suostunut kuuntelemaan ainoatakaan ajatusta joka hänellä oli esittää. En muista mistä asioista he puhuivat, mutta ilmeisesti kaikki maan ja taivaan välillä tuli läpikäytyä.
Lopulta mies huomasi olevansa siinä tilanteessa että vaikka tämä akateeminen nuorisoryhmä oli aivan fyysisesti läsnä, niin jos hän halusi jotain sanoa heille, hänen piti ensin sanoa asia tyttöystävälleen, joka sitten sanoi saman asian tälle kaveriporukalle. Mies itse ei ole mikään umpityhmä (vaikkei akateeminen olekaan), joten tuollainen "sinua ei ole olemassa meille" -pelleily varmaan otti päähän...
Itse olen havainnut että netissä keskustelu tyrehtyy heti kun ilmoitan olevani epäakateeminen, mutta en minä ala teeskentelemäänkään jotain olevani, mitä en ole. Akateemisuus vaikuttaa pahimmillaan olevan jonkinlainen salaseura, johon ei hyväksytä ulkopuolisia kyselemään liian vaikeita asioita, joita ei pystyisikään sieltä oppikirjoista esiin kaivamaan. (Käsitys siitä että maailmasta ja ihmisestä tiedetään jo kaikki tietämisen arvoinen?) Kumppanini ex-tyttis oli itse vieläpä sitä mieltä että akateemisuuden tarkoitus on säilyttää tietoa akateemisille ihmisille. Tutkimus joka kehittäisi yhteiskuntaa olisi ollut hänelle karmea ajatuskin, ja vielä karmeampaa olisi ollut jos tieto olisi pitänyt jakaa junttien kanssa. Oli siis porukka tehnyt kaltaisekseen.
Kuitenkin olen tuntenut yliopistossa opiskelleen magian harrastajan, sekä yliopistosta valmistuneen (muistaakseni hum.kand.) tyypin jolle spirituaalisuus oli niin luonnollista ettei siitä tarvinnut paljon edes ääneen mainita. Itse hän oli mielestään enää valaistumista vailla...
Minkähän takia kuitenkin suurin osa akateemisista ihmisistä on materialisteja?
tosi hubaa jutustelua teillä.miks sä ajoit sen hemmon pois vaikka tuskin se jätkä mikään oikee akateeminen olikaan ,paskantärkee pyörittelijä emmä jaksanu ees kaikkee lukee. silti sulle ihan liian korkeella tasolla ja kyllästy varmaan. sä vaan jauhoit sitä samaa ja omia vedätyksiä koko ajan koska et pärjänny sille.
mut hei, ei se kesken jääny amiksen köksälinja mikään häpee oo ei siitä tartte tollasta KOMPLEXII ottaa hei.ei naisen tartte ollakaan niin fiksu tai älykäs. riittää kuhan vaan on hengellinen niinku sä ja tekee tietty hyvää safkaa.oo ylpee ittestäs sisko yo yo.
Vai että ajoin? En olisi siitä niinkään varma... Vedätyksiä täällä on toki voinut olla, mutta voin vakuuttaa ettei omalta taholtani. Vai voiko valehdella olemalla rehellinen? Vaikea dilemma, ja sitä tuskin voin pohtia kun olen vain ei-akat. akka.
xD
On se kyllä niin kumma...
Niin kuin niin todella monasti ollaan aikaisemmin todettu, niin tämä palstahan on ihan oikeasti tarkoitettu astrologiasta kiinnostuneille.
Tai niinhän sitä luulisi...
Mistä kummasta se johtuu, että aina täytyy jonkun tulla haastamaan riitaa ja nälvimään.
En minäkään käy bodauspalstoilla leukojani loksuttelemassa hauiksen ympärysmitasta, tai syyttämässä steroidien käytöstä.
Voisitteko nyt hyvät ihmiset antaa meidän olla rauhassa hulluja jne. Älkää nyt ottako niin kamalasti paineita siitä, mikä meidän mielenkiinnon kohde on... Menkää vaikka metsään hakkaamaan päätänne petäjän kylkeen, luulisi jo helpottavan.
Olisi tosiaan kiva, jos nämä keskustelut saisi pysymään siinä, minkä vuoksi varmaan suurin osa tänne kirjoittaa.
Tellulle... Eiköhän jokunen astrologiasta kiinnostunut/astrologi löydy myös akateemisesta maailmasta. Minä en ainakaan häpeile puoliakateemista taustaani.. tai puoliolemattomuutta ;).
Kaikenkaikkiaan kyseenalaisten eniten aina niitä ihmisiä, jotka helposti kritisoivat muita ihmisiä syystä tahi toisesta... Kummallista, ettei minulle ole ollut tarvetta moiseen; johtunee huuhaataustastani.
Saitin otsikko:
"Onko horoskoopeihin uskominen? Keskustele horoskoopeista, astrologiasta ja tähtimerkeistä."
että Astrologia-foorumin yläosassa lukee vain "keskustele astrologiasta".