Must tuntuu et mus ois jotain vikaa. Mun on ihanku pakko olla ihastunut et tunnen halua elää. En saa mistää puhtia muuten.
En oo ikin seukannu mut haluaisin joo...
Välil vaan ei jaksais olla enää ihastunut ku sitku ihastun, ihastun täysillä! Silloin jos ihastus ei oo molemminpuoleista masennun ja koitan päästä yli. Heti ku pääsen oon hetken iloinen et oon vapaa...mut sit taas masennun :(
Tää noidankehä vaan jatkuu ja jatkuu! :'( ahdistaa hirveesti! Toivoisin niin jo seurustelevani, koska aattelen et se olis ainoo keino tähän, mut tuntuu ettei musta kiinnostuta tai jos kiinnostutaan niin jostain syystä se ei etene mihinkään...Olen vasta 19 vuotias ja tiedän ettei minulla ole kiirettämihinkään, mut siis tää tunne. Joko haluun et oisin ihastunut kun en tunne iloa muuten mistää ja sit koht ku suhde ei etene seurusteluun niin haluunki pois siitä tunteesta. Ja mä pääsen nykyään yli ihastuksesta vasta kun ihastus toiseen :/ et seki on iso ongelma.
Olen puhunut näistä läheisilleni, mutta en saa kuin hetken lohtua. Kohta taas tunnen sen masentavan/pahanolon mun sisällä ku mul ei oo ketään :'(
En oo ikin seukannu mut haluaisin joo...
Välil vaan ei jaksais olla enää ihastunut ku sitku ihastun, ihastun täysillä! Silloin jos ihastus ei oo molemminpuoleista masennun ja koitan päästä yli. Heti ku pääsen oon hetken iloinen et oon vapaa...mut sit taas masennun :(
Tää noidankehä vaan jatkuu ja jatkuu! :'( ahdistaa hirveesti! Toivoisin niin jo seurustelevani, koska aattelen et se olis ainoo keino tähän, mut tuntuu ettei musta kiinnostuta tai jos kiinnostutaan niin jostain syystä se ei etene mihinkään...Olen vasta 19 vuotias ja tiedän ettei minulla ole kiirettämihinkään, mut siis tää tunne. Joko haluun et oisin ihastunut kun en tunne iloa muuten mistää ja sit koht ku suhde ei etene seurusteluun niin haluunki pois siitä tunteesta. Ja mä pääsen nykyään yli ihastuksesta vasta kun ihastus toiseen :/ et seki on iso ongelma.
Olen puhunut näistä läheisilleni, mutta en saa kuin hetken lohtua. Kohta taas tunnen sen masentavan/pahanolon mun sisällä ku mul ei oo ketään :'(
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lisäys: Ja jos mun ihastus ei oiskaan ihastunut muhun niin joskus vaikka tiiä et täst ei tuu mitään niin pakotan itseäni et ihastus pysyis hänessä..No sitä on vaikeet selittää :(
Jaja sekin et joskus kuvittelen kaikkee et jos seukkaisin nii millast se ois ja mitä kaikkee ihanaa me mun poikkiksenkaa tehtäis nii sit välil se ajattelukin alkaa masentaa et kyllästyn koko ajatteluun. Sit aattelen etten haluukkaan ees seukkaa ikin ja sit taas masennun ku en saa mistää muusta irti niin paljon kuin seurustelusuhteesta :(
Eiks kellään oo samoi kokemuksii?
ei oo samoja kokemuksia ainakaan mulla mut olen kyllä kuullut näistä... ikäväähän tollanen tietysti on :(
Itselläni toimii samalla tavalla... Vaikkakin ihastukseni pysyvät pitkään...
Itsetuntoni on nollissa (uskon että syy voi vahvasti olla siinä että minua kiusattiin 3 ensimmäistä vuotta koulussa. Ja ylä-asteella ei enää niinkään kiusata, mutta vittuillaan ja osoitetaan selvästi että minua ei kouluun kaivata ollenkaan :/ ) joten en uskalla tunteitani julistaa, millään tavalla.
No, kerran minullakin kävi tuuri ja viime kesänä aloin seurustelemaan 6 vuoden aikaisen ihastukseni kanssa... Mutta sitä ennen oli sama ku sinulla, mietin että mitä kaikkea tekis jos tyttöystävän sais, mutta ei uskaltanu tunteita paljastaa koska pelkäs että ensin antaa pakit ja sitte lähtee juoruamaan asiasta kaikille :/
Mutta ikää minulle tuli täyteen viime kuussa vasta 16...
Tietääks kukaan miten pääsisin täst tunteest eroon ku en jaksa tätä enää? :( kuolla en taho kuitenkaan vaik siltä tuntuu
Mulla on samoja kokemuksia