Vaihtariromanssi

Heippa,

Koitin katsoa, josko tästä asiasta olisi vielä keskustelua, mutta en löytänyt. Olen siis vaihdossa länsinaapurissamme ja päätä pahkaa ihastunut vaihtarikaveriini. Tiedän tunteen olevan molemminpuolinen ja se on alkanut vaivaamaan meitä kumpaakin lopun tullessa lähemmäksi joka päivä. Välillämme on sanoinkuvaamatonta kemiaa ja ymmärrämme kielimuureista huolimatta toisiamme hyvin. Tiesin hänen pitävän minusta ennen kuin hän sen minulle kertoikin, koska hän kohtelee minua niin kivasti.

Ennen kuin hän avautui minulle, en kokenut negatiivisia tunteita tätä juttuamme kohtaan. Emme luonnollisestikaan seurustele, koska lähdemme kahden kuukauden päästä takaisin kotiimme kumpainen ja emme nähneet suhdettamme pitkäaikaisena. Emme olleet aikaisemmin puhuneet tunteistamme, mutta nyt kun tiedän hänen pitävän minusta paljon, en halua menettää häntä. Minusta tuntuu kovin pahalta, kun joudun sanomaan hänelle hyvästit ja emme ehkä koskaan enää tapaa. Pahalta tuntuu myös ajatus hänen löytävän jonkun muun minun tilalle omassa maassaan. Olen ehkä sokea ihastuksesta, mutta en näe mahdottomana muuttoa hänen peräänsä hänen kotimaahansa tai jos muuttaisimme jonnekin Euroopassa. Voisinko koskaan edes ehdottaa mitään tällaista kuulostamatta ihan dorkalta?

Onko kellään muulla ollut suhdetta vaihdon aikana, jonka olisi toivonut kestävän sen jälkeenkin? Tai oletteko ryhtyneet kaukosuhteeseen? Miten pystyitte sanomaan hyvästit hänelle? "Kumppanini" ei ole eurooppalainen, joten se lisää haastetta jatkolle. Olisin kiitollinen kaikenlaisista kertomuksista, kiitos.