Vaihtariromanssi

Juttelemalla se selviää. Muuttaminen on helppoa mihin tahansa ja myös tapailu silloin tällöin jos suhde sen etäjakson kestää.
Toivotan onnea. Jos löytää ihmisen josta todella välittää ei sitä kannata hukata siihen että on kotoisin eri paikasta.
Jokainen toki päättää itse mitä elämällään tekee mutta nauti nyt täysillä siitä ajasta mitä teillä on jäljellä.
Hullumistakin lähtökohdista on päädytty yhteen.
Tuo kertoo aika paljon että sinusta tuntuu pahalta jos ihastuksesi löytää toisen. Se kertoo sen että todella välität hänestä. Unohda kuitenkin se tunne. Keskity tähän hetkeen ja nauti siitä. Jos päädytte yhteen hienoa jos ette niin muista se hyvä mitä teidän välillä on ollut. Rakkaus ja ihastuminen on maailman paras asia. Älä huolehdi huomisesta vaan nauti nyt :)

Kiitos kommenteista. Haluan vain selkeyttää, että en ole mustasukkainen hänestä. Hän on voinut pahoin, koska omien sanojensa mukaan pitää minusta liian paljon ja olen kaikkeni tehnyt, että hän voisi paremmin. Totta kai tahdon pelkästään vain hyvää hänelle ja jos joku toinen on hänelle parempi totta kai olen hänen puolestaan onnellinen. Joka tapauksessa olen kiitollinen tästä ajasta ja tilaisuudesta tutustua häneen, ilman vaihto-opiskeluamme emme olisi koskaan tavanneet. Tämä vain on niin raastavaa, koska jo seitsemän kuukauden ajan olemme olleet ystäviä ja vasta muutaman kuukauden enemmän kuin ystäviä, kuitenkin tunsimme vetoa toisiimme jo aikaisemminkin. Olen työstänyt jo ajatusta hänen lähdöstään, koska hän on se joka kauemmas lähtee. Ongelma onkin siinä, etten pysty päästämään irti ei niinkään että olisin mustasukkainen. En kuvitellut löytäväni itseäni tällaisesta pulmasta kun tänne lähdin!

Itse kaukosuhteessa jo 3 vuotta ( muutaman vuoden päivittäinen kirjeenvaihto ennen ekaa tapaamista), kumppanini opiskelee Kanadassa. Kaikki eivät kaukosuhteeseen pysty, näin jotkut väittävät, mutta itse olen sitä mieltä että kuka tahansa pystyy kaukosuhteeseen vain jos molemman todella luottavat toisiinsa 100%, ovat sekä rakastavaisia että parhaita ystäviä, ja hiukan yliromantikkojakin ;) Romantiikka nimittäin on erittäin kantava voima kaukosuhteessa.

Omalla kohdallani tilanne on seuraava; minä suorastaan jumaloin miestäni :) Se on ehkäpä yksi syy, minkä takia etäsuhteemme toimii; mitä enemmän toista rakastaa, sen enemmän kiintymystä se rakentaa kummassakin. Ennen seurustelumme alkamista juttelimme sähköpostien välityksellä muutaman vuoden ajan, lähinnä ystävämielessä, vaikka jo silloin tunsin tämän miehen olevan hyvin erityinen. Mies jollaista en Suomesta löytäisi, enkä enää hänet tavattuani haluaisikaan löytää.

Jos kaukosuhteeseen, vakavaan sellaiseen, ryhdyt rakkaasi kanssa, muista että suhde tulee olemaan koetuksella ja usein erilaisista syistä. Ensimmäisiä ajatuksia voivat olla se, että onko tämä henkilö näin suuren "uhrauksen" arvoinen? Voinko luottaa häneen tai eds itseeni kaukosuhteen aikana? Kuinka kauan tätä jatkuu? Miten pääsen hänen luokseen/miten hän pääsee luokseni sellaisella tavalla, miten sen tahdomme? Miten käy meidän opiskelujen/työurien?

Mikäli suhteen perusasiat ovat kunnossa (100% luottamus, 1000% varmuus siitä että minä HALUAN tämän miehen, ja 100% valmius tehdä omaan elämään muutoksia toisen vuoksi) niin eiköhän suhteenne kestä :) Ainiin ja se ihana romantiikkakin! Lisäksi tuli mieleen että kaukosuhteessa ei paljoa ole varaa riidellä, sillä niiden selvitteleminen etänä on todella tuskallista ja työlästä ja jopa toisinaan pelottavaa kun ei kumppaniin saa heti välittömästi yhteyttä. Itse olen maltillinen ja lempeä kuin lammas, ja rauhoitan kumppanini fiksusti jos kinastelun merkkejä on ilmassa. Siitä on oikeastaan tullut jo luonteenpiirre, en edes pidä riitelemisestä.

Onnea :) Todellinen rakkaus kannattaa, ja on kaiken uhrauksen ja koettelemuksen arvoinen.