Ihastus oli molemminpuolinen.. Sitten, kun toinen meni sanomaan sen ääneen ja molemmat sen myönsi, niin jotenkin se kuivui.. Kaikki muuttui. Ihastus hiipui..
Nyt itse välillä huomaan ikävöiväni ja kaipaavani tän ihmisen seuraa, vaikka munkin ihastus hiipui.. Nyt yritän pitää itseni kurissa, etten kuvittele liikaa.
Oliko se liian aikaista, vai missä mättää? Ja miksi tuntuu, ettei se ollut kuitenkaan tässä vaikka kaikki muu puhuu sitä vastaan, kun ei enää jutella?
Mitäs sitten teen, jos törmään tähän ihmiseen? Osaanko olla? Sattuuko liikaa? Tiedän, että ihastun palavasti. Niin kävi viimeksi.. Niin kuului olla. Ja niin kuuluu edelleen olla. Mitä ihmettä??
Nyt itse välillä huomaan ikävöiväni ja kaipaavani tän ihmisen seuraa, vaikka munkin ihastus hiipui.. Nyt yritän pitää itseni kurissa, etten kuvittele liikaa.
Oliko se liian aikaista, vai missä mättää? Ja miksi tuntuu, ettei se ollut kuitenkaan tässä vaikka kaikki muu puhuu sitä vastaan, kun ei enää jutella?
Mitäs sitten teen, jos törmään tähän ihmiseen? Osaanko olla? Sattuuko liikaa? Tiedän, että ihastun palavasti. Niin kävi viimeksi.. Niin kuului olla. Ja niin kuuluu edelleen olla. Mitä ihmettä??
Vastaukset 9
Vanhimmat
Niinpä -samoja joskus mietin. Kidutusta kaivata ja tietää, että toinen on omassa elämässään eikä asiat miksikään muutu. En tiedä toisaalta haluanko enää edes -silti ikävä...
Ehkä ihastus laantui koska ihastuksen avoin tunnustus vei tietyn jännitteen pois. Ette olleet vielä siinä kohtaa ihastumisessanne että tunteiden tunnustus johtaisi suurempiin tunteisiin.
Sinä taisit olla se joka sanoin sen ensin ääneen. Sinä kaipaat nyt ilmeisesti tunteisiin vastakaikua, tai lähinnä sitä että hän haluaisi sinua, kun sitä saat tulet ehkä uudelleen turraksi tunteille. Tämä voi olla sellainen limerenttinen ihastus, joka kuivahtaa aina kun liekki syttyy ja kun se sammuu, se pitäisi taas uudelleen sytyttää, mikä onkin sitten se hauskin vaihe.
Näen heijastuksia eräästä ihmisestä ja mietin miltä tuntuisi tavata.
Helpompi, kun en ota yhteyttä. En halua tulla torjutuksi. Sattui viimeksi niin paljon.
Tunteita oli. Se hetki oli hieno sen hetken minkä se kesti. Sitä muistoa vaalin.
Sä olit riippuvainen sun tunteista. Kohta huomaat, että en mennyt mihinkään. Rakkauden tunne on eri asia kuin rakkaus. Rakkauden tunne on huumetta, jos sitä liikaa nauttii. Raja se on tunnerakkaudella, mutta rakkaus on ikuista.
Hyvin ilmaistu. Olen tunneriippuvainen. Janoan sitä ensi-ihastusta. Toisen kosketusta, josta saa sähköiskuja. Katseita, jännitystä. Olen X, olen tunneriippuvainen.
Rakastaminen on paljon enemmän. Se on sitä, että haluaa toista, kuten tunneriippuvainen, mutta myös sitä, että elää arkea ja jaksaa rakastaa, vaikkei aina jaksaisikaan. Rakkaus on myös päätös. Rakkaus on välittämistä. Rakkaus on uskollisuutta. Rakkaus on pysyvämpää kuin ohimenevä tunne.
Valitettavasti olen kokenut, että rakkaus ei ole ikuista, mutta rakkaus on hieno asia silti.
Nyt elän ilman rakkautta (ainakaan miehen suunnasta), mutta ehkä jonain päivänä löydän sen vastavuoroisen rakkauden.
tuo tunteiden paljastaminen hänelle muutti tilanteen, sain tietää että hän on varattu ja siten juttu muuttui kielletyksi tai eitoivotuksi.
Nyt ei pysty pahemmin juttelemaan vaikka nähdäänkin koska tunteet nousisivat jälleen voimakkaina esiin ja sekoittaisi kaiken sen tuttavuuden joka on alkanut ... pelkään menettäväni hänet kokonaan.
Rakkautta ei voi järjellä selittää. Sen vain tietää ja tuntee, sielu sen tietää ja tuntee. Temppujaan se meille tekee. Kuuntele sisintäsi, sieltä löytyy totuus.
Helpottavaa lukea, että joku muukin tarpoo vastaavassa tilanteessa. Kun aikaa kuluu, huomaakin että elämä se sittenkin jatkuu ja on ollut sekaisin kuin opiksi. Ja tämän jälkeen voit tuntea, kokea erilaisia ihmisiä, tuntea tunteita, heitttäytyä ja olla oma itsesi. Minä saan olla tälläinen. Ja niin saavat kaikki muutkin, mutta se yksi on laskuista aina pois, hän toimii "not to do- listalla".
Siinä mielessä kaikki pitikin kokea :) Maailma on pullollaan NIIN ihania ihmisiä ettei tosikaan. Ja minä en suojele itseäni, minä elän ja koen. Miten sitä muutenkaan osaisi kuin tuntemalla.