Oon sekaisin, mutta kuinka sekaisin? Kun tänne kirjoitan, niin todella sekaisin. En tiedä mitä muutakaan tehdä. Vatsa möyryää ja tuntuu kuin olisi juonut 12 kuppia kahvia. Miksi? Olenko sekaisin ihmisestä vai sekaisin elämäni kanssa? Luotanko siihen, että jos olemme toisillemme sopivat, kaikki tapahtuu vielä joskus itsestään? Oikeastaan mitään ei ikinä ole tapahtunut. Siksi taidan vain olla sekaisin nyt. Kaikki muutkin ovat sekaisin. Ei riitä, että unohtaa omat kuvitelmansa, kun muutkin jo sanovat, että sopisimme toisillemme. Pakko kai nukkua muutama yö hyvin ja palautua maan pinnalle. Sitten voi avata silmänsä ja nauttia siitä mitä läheltänsä löytää. Hän on kaukana, mutta löytää kyllä lähelle, jos haluaa.
Se tapahtuu, mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi... vai tapahtuuko?
sydän
12
614
Vastaukset
- 8+4
Eikö ole tavallaan aika ihanakin tunne?! Ainakin tietää olevansa elossa...
- laizkimus
Aika laiskaa jättää kaikki sattuman varaan. Toista ei välttämättä ole helppo lähestyä, mikset menisi puolitiehen vastaan?
Saattaa joku upea juttu lipua ohi, kun toinen kuvittelee ettei kiinnosta. - sydän
Elossa tai unessa. Kun ei mitään ole koskaan tapahtunut, on kaikki ehkä kuvitelmaa. On kai aika miettiä muita asioita.
- sydän
laizkimus kirjoitti:
Aika laiskaa jättää kaikki sattuman varaan. Toista ei välttämättä ole helppo lähestyä, mikset menisi puolitiehen vastaan?
Saattaa joku upea juttu lipua ohi, kun toinen kuvittelee ettei kiinnosta.On menty puolitiehen vastaan, saatettu ja mitä kaikkea... Ehkä upea juttu lipuu ohi, mutta nyt ymmärrän paremmin, etten voi tehdä enempää. Ei voi lähestyä tai tulla vastaan, jos toinen kääntyy ennen kuin kunnolla kohdataan. Joskus pitää jatkaa matkaansa ja saada vuorostansa olla "se hurmattava". Haluan silti pitää hänet elämässäni. Kenties saamme tulevaisuudessa toisistamme paljon ystävinäkin.
- Beez
sydän kirjoitti:
Elossa tai unessa. Kun ei mitään ole koskaan tapahtunut, on kaikki ehkä kuvitelmaa. On kai aika miettiä muita asioita.
Et ehkä ymmärrä, mut se toinen saattaa olla tosi ihastunut ja menee jumiin joka kerta ku näkee sut. Itelle käyny näin. Jotenki ihan sekasin. Aivot lyö tyhjää. Tavallaan ihanaa olla niin ihastunut, mut toisaalta tosi puuduttavaa. Yritän olla rohkeempi ens kerralla kun nään hänet. Onhan tässä aikaa onneks tutustuu, ku samoissa piireissä liikutaan
- sydän
Beez kirjoitti:
Et ehkä ymmärrä, mut se toinen saattaa olla tosi ihastunut ja menee jumiin joka kerta ku näkee sut. Itelle käyny näin. Jotenki ihan sekasin. Aivot lyö tyhjää. Tavallaan ihanaa olla niin ihastunut, mut toisaalta tosi puuduttavaa. Yritän olla rohkeempi ens kerralla kun nään hänet. Onhan tässä aikaa onneks tutustuu, ku samoissa piireissä liikutaan
En usko, että tuosta on kyse, mutta vaikka olisikin, en voi tehdä enää mitään. Hänellä on ollut monta tilaisuutta eikä hän edes ole kovin ujoa sorttia. Nyt hänen pitäisi itse ottaa se ratkaiseva askel. Minun on mentävä pian eteenpäin. Olen iloinen, että olemme tutustuneet ja voimme olla myös kavereita.
- pyörryksissä
sydän kirjoitti:
En usko, että tuosta on kyse, mutta vaikka olisikin, en voi tehdä enää mitään. Hänellä on ollut monta tilaisuutta eikä hän edes ole kovin ujoa sorttia. Nyt hänen pitäisi itse ottaa se ratkaiseva askel. Minun on mentävä pian eteenpäin. Olen iloinen, että olemme tutustuneet ja voimme olla myös kavereita.
En itse ole juuri kovin ujo mutta hänen lähellään jännitän enkä oikein tiedä miten
kohtaisin hänet. Tätä jännitystä ei minusta välttämättä edes huomaa ja saatan vaikuttaa välinpitämättömältä ja muutenkin viileän asialliselta.
Olen alkanut jopa ujostelee katsetta ja muutenkin huomaan vältteleväni tilanteita missä voisimme nähdä vaikka samaan aikaan mitään muuta en haluaisikaan kuin katsella häntä ja tutustua häneen paremmin. Eli ei kannata todellakaan luovuttaa jos
kuitenkin tunnet selvän yhteyden häneen,ei vaadita kuin toisen rohkeutta ja yleensä toinen seuraa perässä ja jos niin ei käy niin mitä menetät? Mieti ennemmin mitä menetät kun et tee mitään.. - Beez
pyörryksissä kirjoitti:
En itse ole juuri kovin ujo mutta hänen lähellään jännitän enkä oikein tiedä miten
kohtaisin hänet. Tätä jännitystä ei minusta välttämättä edes huomaa ja saatan vaikuttaa välinpitämättömältä ja muutenkin viileän asialliselta.
Olen alkanut jopa ujostelee katsetta ja muutenkin huomaan vältteleväni tilanteita missä voisimme nähdä vaikka samaan aikaan mitään muuta en haluaisikaan kuin katsella häntä ja tutustua häneen paremmin. Eli ei kannata todellakaan luovuttaa jos
kuitenkin tunnet selvän yhteyden häneen,ei vaadita kuin toisen rohkeutta ja yleensä toinen seuraa perässä ja jos niin ei käy niin mitä menetät? Mieti ennemmin mitä menetät kun et tee mitään..Mulla on ihan samoja oireita, kun sulla pyörryksissä. Itekin oon alkanu välttelee katsetta, koska meen ihan sekasin siitä. Tuntuu, et kaikki huomaa kuinka ihastunut olen jos menen juttelemaan hänelle. Pakko vaan toisen rohkaistua. Jos molemmat yhtä jumissa. Odottanut et tää ihastuminen vähän laimentuis ja pystyis olee normaalisti toisen seurassa. Niin ei oo käynyt. Viimeks varmaan tein totaalisen pellen itestäni. Pahinta, et en edes muista koko keskustelua. Olin liian humalassa.
- sydän
pyörryksissä kirjoitti:
En itse ole juuri kovin ujo mutta hänen lähellään jännitän enkä oikein tiedä miten
kohtaisin hänet. Tätä jännitystä ei minusta välttämättä edes huomaa ja saatan vaikuttaa välinpitämättömältä ja muutenkin viileän asialliselta.
Olen alkanut jopa ujostelee katsetta ja muutenkin huomaan vältteleväni tilanteita missä voisimme nähdä vaikka samaan aikaan mitään muuta en haluaisikaan kuin katsella häntä ja tutustua häneen paremmin. Eli ei kannata todellakaan luovuttaa jos
kuitenkin tunnet selvän yhteyden häneen,ei vaadita kuin toisen rohkeutta ja yleensä toinen seuraa perässä ja jos niin ei käy niin mitä menetät? Mieti ennemmin mitä menetät kun et tee mitään..Menetän aikaa ja energiaa, kenties tilaisuuden tavata jonkun toisen. Pahimmassa tapauksessa voin menettää hyvin alkaneen kaveruuden. Mitä menetän, jos en tee mitään? En mitään, sillä välillämme ei koskaan ole ollut muuta kuin ystävyyttä.
- sydän
Beez kirjoitti:
Mulla on ihan samoja oireita, kun sulla pyörryksissä. Itekin oon alkanu välttelee katsetta, koska meen ihan sekasin siitä. Tuntuu, et kaikki huomaa kuinka ihastunut olen jos menen juttelemaan hänelle. Pakko vaan toisen rohkaistua. Jos molemmat yhtä jumissa. Odottanut et tää ihastuminen vähän laimentuis ja pystyis olee normaalisti toisen seurassa. Niin ei oo käynyt. Viimeks varmaan tein totaalisen pellen itestäni. Pahinta, et en edes muista koko keskustelua. Olin liian humalassa.
Hän kyllä juttelee ja katseleekin välillä ihanasti syvälle silmiin, mutta tekee näin varmasti monen muunkin kanssa. Minusta on hienoa, että hänenlaisiaan ihmisiä on olemassa. Ehkä tunsin yhteyden häneen, sillä hän on avoin, sosiaalinen ja ihmisenä monella tapaa samantyyppinen kuin mitä itse olen. Olen kaivannut hänenlaistaan ihmistä elämääni. Siksi minun onkin nyt unohdettava kuvitelmani ja iloittava hänen kaveruudestaan.
- Beez
sydän kirjoitti:
Menetän aikaa ja energiaa, kenties tilaisuuden tavata jonkun toisen. Pahimmassa tapauksessa voin menettää hyvin alkaneen kaveruuden. Mitä menetän, jos en tee mitään? En mitään, sillä välillämme ei koskaan ole ollut muuta kuin ystävyyttä.
Sulla on varmaan sama ku mulla, et haluis kaikki heti. Pitää olla kärsivällinen. Tutustuu rauhassa. Jos oikeesti tykkäät tästä ihmisestä ja hän susta ni asiat menee omalla painollaan. Et voi vielä luovuttaa tai tietty riippuu kauan oot ollu kiinnostunu tästä henkilöstä? Tai kauan ootte tuntenu?
- sydän
Beez kirjoitti:
Sulla on varmaan sama ku mulla, et haluis kaikki heti. Pitää olla kärsivällinen. Tutustuu rauhassa. Jos oikeesti tykkäät tästä ihmisestä ja hän susta ni asiat menee omalla painollaan. Et voi vielä luovuttaa tai tietty riippuu kauan oot ollu kiinnostunu tästä henkilöstä? Tai kauan ootte tuntenu?
Uskon myös, että asiat menee omalla painollaan, jos kaksi ihmistä tykkäävät oikeasti toisistaan. Siksi annankin nyt olla. Toki tulen vastaan, jos toinen haluaa tutustua, mutta en ala turhaan kuvittelemaan enempää. Keskityn siihen, mitä minulla on tällä hetkellä. Harrastukseni, työni, ystäväni, itseni... ja ehkä näin löydän myös vastauksen siihen, mitä elämässäni tällä hetkellä eniten haluan tai uusia kiinnostavia ihmisiä ja juttuja. En osaa sanoa, kuinka pitkään olemme tunteneet tai kuinka pitkään olen ollut kiinnostunut, mutta ei sillä niin väliä. Kärsivällisyyttä minulta kyllä tarvittaessa löytyy, mutta juuri nyt aika ei ole otollinen alotteiden tekemiselle tai tutustumiselle, ellei hän tee ensin jotain. Tein juuri päätöksen, että huomenna alkaa "oikea elämä". Minua tuskin siis löytää tältä palstaltakaan enää. Kurkistan vielä päivällä, josko joku olisi antanut minulle hyvän elämänohjeen, mutta sitten poistun täältä virtuaalimaailmasta. Tsemppiä teille muille ja kiitos kommenteista. Toivottavasti saatte kerättyä vähän enemmän rohkeutta jatkossa. :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801995Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181753- 161624
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin211400Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu581307hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121273Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61272En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121264Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101221Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291191