Ja tällä tarkoitan itseäni 25 vuotta vanhempia kun itse olen. Tätini sai sairaskohtauksen kauppakeskuksessa ja sanottiin että hällä sydän pysähty. No sairaalassa sitten tutkittiin ja kait hutkittiin, ja tädille asennettiin tahdistin.
Eilen jutellessani hänen kanssaan, niin kovasti väitti ettei hänellä mitään sydänpysähdystä ollu, eikä koskaan mitään infarktiin viittaavia oireitakaan eikä flimmereitä, vaikka ekg näytti toista. Hän on aina sanojensa mukaan pärjännyt ilman lääkkeitä, mutta samaan hengenvetoon sanoo syövänsä buranaa lähes päivittäin kipuihin.
Miksi se on niin vaikeaa myöntää että kun ikääntyy niin vaivoja tulee ja joutuu alistumaan kaikenmaailman tutkimuksiin ja lopuksi syömään joitain lääkärin määräämiä lääkkeitä eikä noita itsehoito tabuja.
Kuhan vaan ihmettelen.
Eilen jutellessani hänen kanssaan, niin kovasti väitti ettei hänellä mitään sydänpysähdystä ollu, eikä koskaan mitään infarktiin viittaavia oireitakaan eikä flimmereitä, vaikka ekg näytti toista. Hän on aina sanojensa mukaan pärjännyt ilman lääkkeitä, mutta samaan hengenvetoon sanoo syövänsä buranaa lähes päivittäin kipuihin.
Miksi se on niin vaikeaa myöntää että kun ikääntyy niin vaivoja tulee ja joutuu alistumaan kaikenmaailman tutkimuksiin ja lopuksi syömään joitain lääkärin määräämiä lääkkeitä eikä noita itsehoito tabuja.
Kuhan vaan ihmettelen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Joillekin on vaan vaikeaa yöntä että ikää ei kerry yksin vaan erilaisten vaivojen kanssa.
Minunkin lähipirissäni on eräs rouva, joka väittää että hänen jalkansa eivät ole koskaan turvonneet ja nilkkoihin ja jalkateriin jä syvät kuopat painettaessa. Lisäksi ontuu toista jalkaa ja sanoo vian olevan polvessa. Noh, tilaa ajan lääkärille ja sinne kun pääsee sanoo et ei se kipeä ole eikä paljon muutakaan vaivaa siinä polvessa. Noh, kysin jotta miksi sitten menee läkäriin jos ei vikaa ja ontuu. Lisäksi puhelimeen on ilmaantunut joku vika kun se ei enää toimi vaikka mitä nappulaa paineleisi. Senioriåuhelinta tietenkään ei vielä tarvitse kun se on vanhojen puhelin :) Huoks. Koitas näitä sitten hellyydellä ja ymmärryksellä hoivata :).
Oiskos näin että vaikea myöntää oma raihinaistuminen ja avun tarpeen lisääntyminen?
Tiedä tuota mistä johtuu, mutta kovasti hän kehu kuinka jo kymmenvuotiaana on joutunut raskasta työtä tekemään eikä koskaan valittanut. Kai se käy sitten jotenkin ylpeyden päälle, ettei voi myöntää mitään.
Eihän siinä mitään, vielä viime vuonna pyöräili pitkiäkin matkoja fillarilla ja ramppas metiköissä marjassa.
Nii, oiskos noin et kun ei myönnä vaivojen olemassaoloa, niitä ei ole :). Eli vähän niin kuin istää päänsä pensaaseen.
Ikää tulee, tulee loppu äkki loppu
Ainakin täällä tuo loppukaneetti pitää paikkansa, kenestkään ei saa tulla vanha.
Hupsista, jos olet 60 niin tätisi 85, jos sydän pysähyy, niin siinä on luonnollinen kuolisyy. Järjrtöntä resurssien tuhlaamista noin vanhaan. Minulla hoitotahto tehtynä, ei missään tapauksessa elvytystä.
Täytyyhän meidän joskus kuolla ja parempi kuolla sydämen pysähtymiseen kuin vaipoissa muutama vuosi maattuaan ja janoon sammutettuna.
Minulla sydän pysähtyi muun vaivan ohella vuosia sitten. Olisiko minutkin pitänyt jättää hoitamatta, kun voin joskus joutua jopa kroonikkosairaalaan?
Ni eiköhän se sydämen pysähtymien kuolemassa käy meille kaikille.
Mielenkiintoinen vastaus. Meinaat että tuon ikäinen joutaa kuollakin pois. Musta ku tuntuu että tätini olis ollut asiasta eri mieltä. Mielestäni sydänpysähdys ei ole luonnollinen kuolinsyy niinku taas joku infarkti. Pysähdyksen syynä voi olla joku hetkellinen flutteri tai muu rasitus tai häiriö verenkierrossa.
Jos saat kohtauksen kauppakeskuksessa ja joku antaa siellä ensihoitoa niin luuletko että sillä henkilöllä on tietoa jostain hoitotahdosta.
Elvytyskiellot toimii sairaaloissa ei muualla.
Tarkoitin aloituksellani lähinnä sitä että miksi vanhemmat ihmiset eivät tunnusta olevansa sairaita, mistä se johtuu??
Akuuttitilanteissa itse toimisin ensiapuohjeiden mukaan ja niin varmaan tekisi kuka tahansa.
On eri asia, jos ihminen on laitoksessa, on monisairas, on hoitotahto. Näin ymmärsin tekstisi.
Voisipa sanoa, että on kaksi ääripäätä. Toiset eivät puhu, eivätkä halua, että puhutaan, heidän sairauksiaan. Sitten on niitä, jotka eivät paljon muusta puhukaan ja liioittevat vielä.
Kaikkea kai sitten mahtuu siihen väliin. Aika paljon kai luonnekysymys.
Toinen ääripää yleisempi.
Siis se, joka jatkuvasti kipeänä ja tukkii sairaalat ja terkkarit. Niissä sitten kireessä tavalliset asiakkaat saa kehnon hoidon, josta saattaa seurata läkärikammoisia ihmisiä. Aika monta ihmistä itekkin tunnen, jotka ei mene lekuriin tajuissaan. Osa mennyt suoraa hautaustoimistoon.
"Tämän ikäinen joutaa kuolemaan". Mummeli tuumasi kun sai syövän. En muista tarkemmin, kotiin kuitenkin kuoli, oli aika kehnossa kunnossa loppua kohden. Samanlaisia tapauksia paljon muitakin.
Eli ihmistä väkisin hoideta, aina voi kieltäytyä, eikä lääkäri mitään määrää, ainoa, mitä voi määrätä on pakkohoito varallisille ihmisille, käytännövssä mielenterveys tapauksille.
Että jos joku ei mene lekuuriin, oma valintansa, ei kuulu muille.
=DW=.
Pitäisikö omista vaivoistaan keskustella kaikkien kiinnostuneiden kanssa? Mielestäni pitäisi kunnioittaa ihmisen omaa näkemystä ja tyytyä keskustelemaan ihan muista asioista. - Niitä sairauksiin liittyviä tarinoita voi jakaa sitten toisten ihmisten kanssa.
Mielestäni jokaisen pitäisi kunnioittaa myös vanhojen ihmisten oikeutta päättää itse kenen kanssa haluavat keskustella omista yksityisistä asioistaan. - Vaikka hyväksyy krempat ja lääkitykset sekä niiden aiheuttamat rajoitukset, ei niistä tarvitse puhua aina ja kaikkien kanssa. - Vanhuksiakin voivat kiinnostaa muut asiat enemmän.
Öööö, nyt en ihan ymmärtänyt mitä ajat takaa. Meinasitko ettei tätini olisi halunut jutella sairauksistaan kanssani. Kyllä hän mielellään niistä juttelee ja jopa liikaakin ja kysehän ei ollut avauksessa siitä, se oli pohjustus kyselylle miksi vanhukset jne......
On vain niitä, jotka eivät hyväksy totuutta, että keho rapistuu, vanhenee ja lopultaa lakkaa toimimasta kokonaan.
Viikolla olin hyvn iäkkään, tosin ikäisekseen hyväkuntoisen luona. Täti valitti nykimistä, lihaskramppeja ym. Olisi vaatinut päästä lääkäriin samaan hoitoa ja parantavaa lääkitystä vaivaan. Kun ei päästy neuvottelussa yhteisymmärrykseen niin hänen luvallaan ja toivomuksestakin soitin sitten tyttärelle. Tytär vastasi, että äidillä on vaivaan kaikki mahdollinen lääkitys ja hoito ja vain kipulääkitystä voi tarpeen mukaan tehostaa.
Ei puhettakaan, että mummo uskoi iän olevan syy vaivoihinsa.
Kyllä jo minunkin ikäisenä on vaivat lisääntyneet.
Mutta onneksi on vielä toimivat jalat ja kädet, pääkin toimii ihan riittävästi itselleni.
Miehillä on yleisempää salailla vaivojaan. Olen huomannut tavatessan ikätoverini, lähes ensi sanoikseen jompi kumpi alkaa kertoa vaivoistaan :)
Niinku mun ukko salailee omia vaivojaan ja salaa käy mun lääkepurkeilla mitä ei missään tapauksessa saa tehdä. Jos kysyy, niin vastaa ettei häntä mikään vaivaa vaikka selvästi näkee että joku on vialla.
Te olette yhtä hulluja molemmat, sinä ja miehesi. Vielä kun ymmärtäisitte mennä hoitoon, sinä päästäsi ja ukkosi omista vaivoistaan.
Jaaha jaaha ja millä meriitillä olet päässyt moiseen diaknoosiin.
Höppänyys kuuluu vanhuuteen, ole onnellisesti höppänä
Teema näytti dokumentin ahdistuneisuudesta.
Miksi ei YLE voinut tehdä aiheesta omaa ohjelmaa?
Onhan meillä itsellämmekin jo tarpeeksi lapsinäyttelijöitä.
Äiteineen.
Yhteiskunta auta.
Anna eläke.
Teema = Yle.
Mitä tarkoitat?
Onks sulla kaikki hyvin?
Ei mulla enää mitään ole.
Tuo dokumentti toi mieleen jotain nuoruudesta.
Ei silloin ollu mitään eläkettä.
Rahaa vaan olis tarvinnu.
Ees vähäksi aikaa.
Taisi olla hyväksi ettei ollu pikavippejä.
Radiossa oli äsken ihan mielenkiintoinen juttu
tutkimustyönä tehty
- se oli ihmisen syntymäpainon vaikutus elinkaaren aikaiseen terveyteen ja
ravinnon laadun valikoitumiseen.
Alle kolmikiloisilla selvä ero, mieltymykset rasvaiseen ruokaan, voimakas insuliinin eritys ja pienet munuaiset, suolansietokyky heikohko, altistuvat sydän-ja verisuonitaudeille herkemmin, jopa lapsuusaikana oireita.
Yli kolmikiloisilla altistumista lihomiseen ja kakkostyypin diabetekselle, toisenlaisille sairauksille.
Mitähän vanhuusiän sairauksissakin vois tuolla tutkimuksen antamilla tiedoilla
"jotenkin viitoittaa parempaan oloon kui sairaan kipeään"?
Ite kuulun tohon eka ryhmään 2 kg syntyneenä. Välillä adrenaliinit jyrää ja
ja sokerinsyönnin jälkeen putoaa kuin harakka lennosta välillä ihan tillintallin oloon.
Jotenki pärjää ku välillä "ottaa vähän lukua".
Eli kyllä syömisilläkin on väliä jaksamiseen ja hyvään oloon.
No syntymä painoomme emme ole itse mitenkään voineet vaikuttaa ja sanoisin että kaikkiin tutkimustuloksiin ei kannata uskoa tai ainakaan nojautua.
Mutta mitä vastaat itse kysymykseen........
Kun on kokenut sydänpysähdyksen, ei ihminen silloin liene täysin tajuissaan
- muistikuva puuttuu. Vakavissa rytmihäiriöissa lienee ahdistan olon ja kivun vuoksi
sama juttu. Jos potilaalla ei ole verenohennuslääkitystä, kai pieni annos disperiniä
tms. tai ipuprfofeiiniä, buranaa tms ajaa saman asian.
Kai useat ihmiset maailmassa elävät tahdistimen kanssa?
Uskon että tieto ei tee kenellekään pahaa ei liioin taito/taidot.
Tiedon oikeellisuus - saahan sitäkin jokainen miettiä myös tykönään.
Tieteen tehtävähän (ainakin yksi) lienee etsiä totuutta?