Viikonloppu

Samoja tuntemuksia myös täällä. Ei haittais yhtään vaikka loppu tulis ja ei näkis en ään huomista. Tää kaikki on jo niin nähty. Ei ole enään mitään mitä odottaa elämältä ja luulen, että asiat voivat mennä vielä tästäkin pahemmaksi. Ei millään enään jaksais. Ei ole mitään tarkoitusta tai syytä elää. Kaljaa otan aina viikonloppuisin et saa edes hetkeks vähän rennomman olon. Hävettää olla elossa.

Menee tämä yksinkin. Jos ihminen ei ole sovussa itsensä kanssa ja onnellinen, niin ei se onni kylästäkään tule. Kaljaa en seurakseni kaipaa. Hyvä kirja ja sanristikot ovat mukavaa seuraa. On minulla kyläpaikkoja jos porinaa alan kaipaamaan, mutta kotosalla olen itseni seurassa.

tän viikonlopun ohjelmassa: tänään kännit, huomenna nukun pitkään ja syön hyvin kattelen töllöä, sunnuntaina sitten nukun taas pitkään ja kattelen töllöä. siinähän se viikonloppu menee rattoisasti

Nukun paljon, ulkoiluttelen koiria, ehkäpä käyn kirjastossa. Tv:tä katselen ja roikun netissä. Siivota pitäisi, mutta sitä tulee aina lykättyä, saapa nähdä saako viimein aikaiseksi.

Suunnitellen, miten tämän eliölajin sais katoamaan tältä pallolta ikiajoiksi.
Jos mahdollista, mielellään vielä vähän vauhdikkaammin kuin sadan vuoden
aikataululla. Toki tuohonkin aikatauluun on tyytyminen, jos ei paremmasta ole
vihiä.

Ei vielä mitään suunnitelmia eli varmaan se perus kerran tai kaksi päivässä joku liikunta ja loppuaika koneella näillä keskustelupalstoilla..

Meneehän tuo mukavasti kun on töitä ja lasten kanssa virpomisvitsojen tekoa ja virpomassa käyntiä. Seuraava viikonloppu sensijaan hirvittää kun on pitkät vapaat ja lapset isällä niin joutuu ihan yksin viihtymään.

Istun yksin kun muut juhlivat ja juovat yhdellä,nyt voisi sanoa entisen, kaverini mökillä. Ennen aikaan meillä oli tapana käydä tällä yhdellä vakioporukalla aina lomien aikaan tuolla mökillä ja pidimme hauskaa. Nyt kaverillani on uusia ystäviä jotka tuntuvat olevan paljon hauskempia kuin minä, ja niinhän se asian laita oikeastaan onkin. Sinänsä harmittaa kun tuntuu kuin kukaan ei pitäisi seurastani ja että kuka tahansa muu on miellyttävämpää seuraa kuin minä. Masentaa tämmönen alemmuuden tunne ja että olen jotenkin kaikkein huonoin ihminen täälläpäin. Itseäni saan syyttää; mitä olen niin hiljainen, ujo, huumorintajuton, vakava, tylsä, tyhmä jne. Pitäisi tehdä asialle jotain mutta en tiedä mitä enkä edes tiedä voiko asialle tehdä mitään. On kuin minulla ei olisi mitään muuta edessäni kuin koulutus ja sen jälkeen työ jonka jälkeen eläke ja kuolema.

Oon muuten yksin kotonani , mutta käyn pari kertaa päivässä naapurin luona rupattelemassa.