Hirmulisko

kiitokset :) tv kahden täydellisen sakun omistanut - nyt pedon saanut. Olin varmaan naivi vain, kun kuvittelin että niinhän se menee kuin ennenkin. Välillä vain niin harmittaa, kun menettämisen tuskassa ei tsekannut emän ja isän luonteitakaan :(
oma vika. Ja tuo adhd kun tuntuu koko ajan piippailevan, vaikka juuri leikin sen kanssa yhteen kyytiin 1/2 tuntia. Ja nyt se on keksinyt sepelin syömisen ja metallien puremisen. Paljonko sepeliä mahtuu pieneen pentuun?

kolmas kerta kirjoitti:

kiitokset :) tv kahden täydellisen sakun omistanut - nyt pedon saanut. Olin varmaan naivi vain, kun kuvittelin että niinhän se menee kuin ennenkin. Välillä vain niin harmittaa, kun menettämisen tuskassa ei tsekannut emän ja isän luonteitakaan :(
oma vika. Ja tuo adhd kun tuntuu koko ajan piippailevan, vaikka juuri leikin sen kanssa yhteen kyytiin 1/2 tuntia. Ja nyt se on keksinyt sepelin syömisen ja metallien puremisen. Paljonko sepeliä mahtuu pieneen pentuun?

Lue lisää

Meillä se peto söi pentuna puuntuhkaa ihan hillittömästi,aina kun pääsi ulkosaunan pesuhuoneeseen,se makas ja nuoli vesipadan tuhkaluukun edustaa ;)
Eläinlääkäri määräsi antaan kalkkitabletteja, ei auttanut. Aikansa nuoli ja sitten se heitti sen pois hiljalleen.
Vaan olihan pedolla komea turkki,eikä karvaa irronnut ollenkaan! Kertakaikkiaan komea,vaikka itse sanonkin.
Mutta kyllä se vaan on niin ,että hirveästi sitä kiintyy vaikeaankin koiraan.
Paljon sain sille opetettua tapoja,mutta oli se melkoinen tapaus.

4 ihanaa ja 1 peto kirjoitti:

Meillä se peto söi pentuna puuntuhkaa ihan hillittömästi,aina kun pääsi ulkosaunan pesuhuoneeseen,se makas ja nuoli vesipadan tuhkaluukun edustaa ;)
Eläinlääkäri määräsi antaan kalkkitabletteja, ei auttanut. Aikansa nuoli ja sitten se heitti sen pois hiljalleen.
Vaan olihan pedolla komea turkki,eikä karvaa irronnut ollenkaan! Kertakaikkiaan komea,vaikka itse sanonkin.
Mutta kyllä se vaan on niin ,että hirveästi sitä kiintyy vaikeaankin koiraan.
Paljon sain sille opetettua tapoja,mutta oli se melkoinen tapaus.

Lue lisää

Ootteko nähneet elokuvan Marley ja Minä? Perustuu tositapaukseen ja kirjailija sanoi myöhemmin legendaarisen lausahduksen, että tuhmemmista koirista löytyy enemmän kerrottavia juttuja, oli sitten vilkaan Marleyn jälkeen hommannut toisen labbiksen mutta tämä oli ollut rauhallinen, liian säyseä, niin hommasi sitten Marleyln sukulaispennun ja taas oli melskettä eh eh.

Aloittajalle vielä semmoista että hommaile pennulle sallittua järsittävää ja hampaiden vaihtoaikana jääpalat vesikipossa voivat myös auttaa ikenien kutinaan/hammasjuttuun. Muutenkin hyvä olla sallittua järsittävää koiralle etenkin jos on vilkas ja vaikka olisikin saanut kunnon liikunnat, niin joillain silti intoa järsintään ja parempi kun järsivät raakaluuta tai koiralelua kuin huonekalua tms. Tyhjiä tai vähäisiä määriä piimää sisältäviä piimätölkkejä voi myös jättää koiralle järsittäväksi ja vaikka piilottaa namin sinne. Kanamunakennoissa samaa. Silti saattavat järsiä jotain mitä ei saisi, niin se vain on eläinten kanssa. Meillä poika erikoistui teknisiin välineisiin, kaukosäätimet, kännykät ja fööni olleet järsittyjä, nykyäänkin pitää olla kaukosäätimet ja kännykät korkealla poissa pojan käpälistä.

Saksanpaimenkoira ei ole seurakoira. Pentusi käytös on hyvin rotutyypillistä. Sp tarvitsee paljon aivojumppaa, liikuntaa ja tekemistä, kieltoja ja oikeaan ohjaamista. Neuvoisin hakeutumaan saksanpaimenkoiraliiton alaosaston koulutuksiin. Pentuna nämä osaavat olla todella rasittavia riiviöitä ja energia on loputonta, mutta lopussa kiitos seisoo, kun vaan jaksaa tehdä ja paneutua siihen koiran kasvatukseen. Kuulostaa oikein hyvältä koiranalulta.

Viides pentu menossa kirjoitti:

Saksanpaimenkoira ei ole seurakoira. Pentusi käytös on hyvin rotutyypillistä. Sp tarvitsee paljon aivojumppaa, liikuntaa ja tekemistä, kieltoja ja oikeaan ohjaamista. Neuvoisin hakeutumaan saksanpaimenkoiraliiton alaosaston koulutuksiin. Pentuna nämä osaavat olla todella rasittavia riiviöitä ja energia on loputonta, mutta lopussa kiitos seisoo, kun vaan jaksaa tehdä ja paneutua siihen koiran kasvatukseen. Kuulostaa oikein hyvältä koiranalulta.

Lue lisää

Täydellinen riiviöpentu. Olen samaa mieltä kuin tuossa edellä, kovapäisestä riiviöstä saa kovalla työllä huippuyksilön; sitten sillä on hyvän koulutuksen ja käytöksen lisäksi harvinaiset erinomaisen kovat hermot. =D

Mukava kuulla. :) Älä vielä häthäile koiran kanssa, on niin riiviöiässäkin ja tosiaan ei keskittymiskykyä, kuukausien myötä huomaat keskittymisen ja sosiaalisuuden muokkaavan pentua kasvatuksesi myötä.
Tiedän koska itselläni juurikin ollut kovapäinen villi urospentu (pääpainoitteisesti käyttis) ja muistan hyvinkin millainen oli tuonikäisenä, oli semmoinen riiviö ja kovapää että risut alta pois vaan ja männynkävyt. Jouduin pitämään jopa kumisaappaita sisällä muutamina päivinä, kun vaan olin väsynyt ja hampaidenvaihtoaika huipussaan, eh eh. Oli myös niin villi ja tavallaan kovis, ettei syliinkään halunnut pentuna ja hellät hetkät torpedoi näykkimällä vaikka sitten kasvoihin päin, opetin sitten "suukko" käskyn jolla oli tarkoitus hellästi pennun koskettaa kuonolla meikäläistä suuhun, no tästäkin keksi "turbovaihteen'" eli teki "suukon" niin täysiä ja nopeasti että ei juuri hellyydestä tietoa vaan melkein isku päin suuta kuonolla....:D Muistissa myös kuinka ei hyväksynyt uusia verhoja jotka tulivat ison ikkunan eteen, repi uudet verhot alas 4 kertaa, vaikka olin jämptisti vihaisena ojentanut ettei näin, lopulta 4.kerran jälkeen menin näyttämään että ikkunasta näkee yhä ulos vaikka verhot ovatkin pidemmät kuin aiemmat vanhat, raotin ikkunaverhoa ja menin itse verhon ja ikkunan väliin että näin tämä toimii, sitten sai verhot jäädä kun ei poika mikään pölkkypää ole, tuossa piti vaan yhteistyötä hyödyntää. Jouluna mentiin (4 kk) kotiin perhejoulua viettämään, siitähän tuli katastrofia kun ei ollut isoon maalaistaloon tottunut ja tajusi pian mitkä riekkumis- ja ympärijuoksumahdollisuudet monet huoneet (ilman ovia) tarjosivat, puhumattakaan pyörähdylsestä ruokailuhuoneen ja keittiön kautta ja kas kinkkukin sieltä alas.... Tai kun harjoiteltiin hihnakävelyä ja kaverin "vaikeaksi" rescuejärjestön papereissaan määritellty pentu osasi mennä alusta lähtien hihnassa kuin nakutettuna ja meikäläisen pentu meni kuin rabiesvillieläin viidakon liianihärdelleissä, innossa ei ollut rajaa jos koiria näkyi edes hehtaarin säteellä. "Siinä riittää työtä! Huh!" sanoi yksi koiraihminen pennun nähdessään, toinen taas rotikan omistaja sanoi heti että "kovapäinen" on ja puistossa povattiin että pennussa on "kingin" ainekset, johon itse toivoin ettei olisi että ihan vaan vähempikin titteli hyvä kunhan tulee kunnon sakuliksi eikä miksikään rikolliseksi. :D
Sketsielokuvan aineksia.
Oli villi, raju, adhd aika dominantti rohkimus. Kiintoisasti muokkaantui kuukausien myötä aina vaan sosiaalisemmaksi ja dominanttiuskin hioitui jotenkin, kuoriutui nuorukaisesta iloinen urheilijapoika. Keskittymiskykyä tuli kuukausien myötä lisää ja viisauttakin, hihnakävely alkoi sujua kuin itsestään ja entinen "villieläin liaanihärdelleissä" - pikkupentuvaihe oli enää lehtien havinaa, turha tempoaminen ja painiyritykset taikka näykkimisriekunnat jäivät, kasvatus/koulutus ja ikä vaikuttivat. Toki murrosiässä oli taas pakko testata pari kertaa ja mikä sen jäynempää kuin järven jäällä kun emäntä näytti vähän heikolta vastukselta köpöttäessään pakkaskengillä köp köp hitaasti. Silloin länäsin kelmin maahan, luulen että tajusi asian. Ei ole toistunut.
Yhteistyö on a ja on, en ole ekspertti enkä sakujen pitämisessä kokenut mutta tämän olen havainnut. Ole kärsivällinen ja tee koiran kanssa harjoituksia, ja urheilua. Väkivaltaan ei kannata suistua mitenkään, vaan myönteisellä yhteistyöllä pitää yhteiseloa ookoona. Myöskään älä pelästy kaikenlaista suun käyttöä koiralta, siis tarkoitan sitten myöhemmin kun tuo riekuntavaihe mennyt, niin joillain sakuilla suun käyttö on kuin käden käyttöä, välillä ottaa käden suuhun mutta ei kummempaa, esim, kierähtäessään makuulla ja sitten kun siinä paijaa koiraa, haluaisi että voisin vastata tuohon kuin koira ja myös vähän kurnuuttaa jostain kohtaa, olen sitten kädellä koettanut kurnuuttaa ja siitä menee koiralla suu iloisesti auki ja selkeästi nauttii jonkinlaisesta luottamuksellisesta koiraihmisppaijauksesta. Hankala selittää näitä teksteissä, no tulet huomaamaan kotona, ota koira yksilönä ja haastavampia piirteitä sitten hiontaan, esim. jos koira innostuvaa laatua ja yli-innokkuudessa se pulma, niin keskittymisharjoituksia ja energian purkua muuhun, yhteistyötä jne. Mutta koira niin nuori, että ikäkin tekee sen ettei keskittymistä oikein ole.

Etttä kyllä siitä vielä hyvä tulee. Olet nyt vaan siinä vaiheessa että mielessä siintää, millainen kovapää uroksesta tuleekaan jos jo nyt on näin, mutta oikeasti tuosta muokkaantuu ja keskittymisen, viisauden tullessa iän myötä että kasvatuksen/koulutuksen ollessa ok (et tarvitse mitään erityiskovia keinoja, vaan jämptisti jatkat). Kaikkea hyvää teille!

Ja ajan myötä se suhdekin kasvaa, tulee luottoa ja hellyyttä ja hitsautumista yhteen. Nykyäään tääkin retale on semmoinen pusupoika ja mamin iso vauveli, mitä ei ollut suinkaan pikkupentuna....:D