En keksi muuta palstaa niin kirjotan asiani tähän, toivoen vastauksia. Olen sosiaalinen ja viihdyn ihmisten kanssa. Jokin alkaa mättää kun alkuinnon jälkeen ihmiset karttavat minua, enesin ihastuu ja sitten vihastuu. Näin 40 vuotiaana en ole löytänyt pulmaan ratkaisua. Mukailen kyllä yleistä keskustelua, mutta oikeustajuni ei salli vääryyttä. Olen kriittinen itselleni. Puutun epäkohtiin ja oikaisen ne. Suurin osa ihmisistä hyväksyy asioiden vesittämisen lässyttäen tyhjää. En kuulu lässyttäjien joukkoon. Tuosta tai jostain muusta tuntemattomasta syystä minut sysätään sivuun.
En ole ollut terapiassa mutta työkokeilussa kyllä. Psykiatri sanoi etten hyödy terapiasta. Enhän edes tarvitse sellaista. Sanoi myös työtutkimuksessa, etten sopeudu työelämän rasituksiin. En sopeudukaan, mutta työkykyä ei ole. Vaikeuksia tuottaa arkirutiinit ja niiden yksitoikkoisuus. Toiset jaksavat elää säännöllisesti kellon mukaan, itse en. Suurinpia vaikeuksia on elää pikkutarkasti ja orjallisesti kellon mukaan. Psykiatri antoi kerran diagnoosinumeroksi 301.7 ja sen mukaan on menty.
Miten saa sisinpänsä neutraloitua, ettei niin välitä jokaisesta tyhmyydestä?
En ole ollut terapiassa mutta työkokeilussa kyllä. Psykiatri sanoi etten hyödy terapiasta. Enhän edes tarvitse sellaista. Sanoi myös työtutkimuksessa, etten sopeudu työelämän rasituksiin. En sopeudukaan, mutta työkykyä ei ole. Vaikeuksia tuottaa arkirutiinit ja niiden yksitoikkoisuus. Toiset jaksavat elää säännöllisesti kellon mukaan, itse en. Suurinpia vaikeuksia on elää pikkutarkasti ja orjallisesti kellon mukaan. Psykiatri antoi kerran diagnoosinumeroksi 301.7 ja sen mukaan on menty.
Miten saa sisinpänsä neutraloitua, ettei niin välitä jokaisesta tyhmyydestä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Lääkkeeksi määrättiin Escitalopram Actavis 10 mg.
"2014 ICD-9-CM Diagnosis Code 301.7 (Final Revision)
Antisocial personality disorder
Short description: Antisocial personality."
Lähteestä: http://www.icd9data.com/2014/Volume1/290-319/300-316/301/301.7.htm
Että antisosiaalinen persoonallisuushäiriö, eli toisin sanoen olet psykiatrisi mielestä ilmeisen mulkku ihmiseksi... :)
Unohda nämä kaikenmaailman humpuukidiagnoosit.
"Psykiatri sanoi etten hyödy terapiasta. Enhän edes tarvitse sellaista."
Siis mitä? Mutta sitten kuitenkin antoi pilleriä? En tajua mitä liikkuu tämänkin lääkärin päässä. Miksi antoi pillereitä? Sanoiko, että niistä sitten hyödyt??? Jätä napit ottamatta ja hakeudu terapiaan, jos sinua vaivaa jokin elämässäsi tai koet tarvitsevasi henkistä tsemppausta. Pillereistä sitä et saa.
"Sanoi myös työtutkimuksessa, etten sopeudu työelämän rasituksiin. En sopeudukaan, mutta työkykyä ei ole."
Työkykysihän voi palata myöhemmin vaikka nyt et tuntisi olevasi siihen juuri tällä hetkellä kyvykäs. Ei kenelläkään voi sanoa, tai saisi edes sanoa, että et sovellu enää töihin. Mikä masentaisi ihmistä enempää kuin sanoa, että ei tule onnistumaan. Tilanne voi olla eri tulevaisuudessa.
Niin ja essitalopraami on sellaista pas kaa, että mieti tarkkaan laitatko suuhusi.
Mikä toi 301.7 diagnoosi on? Ei tuon ikäisenä enää pitäisi provosoitua kaikesta "tyhmyydestä" mitä eteen sattuu. Sitähän saisi olla raivona kaiken aikaa.
Mitä sinä Vitali tänne kirjotat? Anna olemattomien olla ja ota lunkisti.
Ei taida olla muuta lääkettä kui se yleispätevä lobotomia.
Onko sinulla "sahajauhot pölisee" diagnoosi; itseä häiritsevä homoseksuaalisuus?
Minä epäilen että tämä aloitus ei ole vedätys toisin kuin tuo "kukaan tai mikään ei voi auttaa". ei ainakaan sama kirjoittaja.
Kyllä alotus totta on. Yksinäisen osa ei ole aina helppo.
Työpaikan kahvihuoneessa pääsee usein paljon helpommalla kun myöntelee pinnallisesti. Ei tarvitse olla samaa mieltä vaan ohittaa jotenkin asian. Toisaalta on hyvä kun on särmikästä, kaikki ei uskalla.