Koska sait viimeksi

En milloinkaan.

Otan osaa.

Olipa siinä kysymystä kerrakseen.

Fyysisesti kai olen pari kertaa saanut turpiini, mutta en ole ketään latassut ainakaan tahallaan. Kerran oli vähällä, kun eräs tuttavani tuli yllättäen kaupungilla takaapäin ja läppäsi kämmenensä olkapäälleni. Säikähdin ja ihan vaistomaisesti meinasin puolustautua.

Henkisesti minulle kai on tarjottu turpiin useinkin, mutta en ole ottanut.
En myöskään tiedä pahoinpidelleeni ketään henkisesti, vaikka monasti olen sellaisesta täällä kyllä valituksia kuullutkin.

Viinaan ja pillereihin en ole turvautunut koskaan. Suklaa minulle kelpaa, vaikka en turpiini saisikaan...

Miksi pitää lavastaa tunnelma, että kaikkien ihmisten elämä on arseesta?
Minä satuin ilman omaa hyvyyttäni saamaan maailman parhaan ihmisen vierelleni.
Mutta antaa olla, täällähän katkerat luulottelijat eivät usko kenenkään onneen.

turpa, sananakin jo vastenmielinen,,halaus, hieno vastapaino,,halataan ainakin kerran päivässä henkisesti ja fyysisesti,,nautitaan elämästä niin kauan kuin sitä piisaa.:))

Henkisesti on joskus tullut päin naamaa. Onneksi osaan pitää puoleni enkä jää murehtimaan moisia.

Noin 2-vuotta sitten jouduin 5-kymppisen naisen pahoinpitelemäksi.

Mitä sen jälkeen? Pyysin, etteivät lentoemot edes aloittaisi ko. rouvan alkoholitarjoilua.
Itse en itkenyt, en nauranut enkä ottanut viinaa rauhoittavista puhunattakaan.

Viimeinen agression purkautumiseni tapahtui 25-vuotta sitten.
Minua noin 20-vuotta nuorempi ja ulottuvampi mies tuli päälle nyrkit heiluen.
Olin kapeassa käytävässä takanani lukittu ovi.
Oikean käteni etusormen rystynen murtui.
Hoitsu raportoi sen seurusteluvammana.

Olisko siitä nyt kaksi vuotta, kun erään henkilön kohdalla vain päreeni olivat kyteneet jo pitkään ja sitten vain yllättäen kohdatessa ne leimahti liekkiin. Olin väsynyt, ja tilanteen suhteen heikoilla ja itsekontrollini petti täysin.
Tuohon kiistaamme liittyy minulle jokin erittäin kipeä ihmisuhteeseen liittyvä juttu.

Olen kyllä sitten jälkeenpäin yrittänyt sopinut tilannetta, mutta varmasti vieläkin tuo henkilö on nyrseissään minulle, koska ei vastaa esim. tavanomaisiin joulu- ja nimipäiväviesteihin. Satuin loukkaamaan henkilön totaalisesti ja kyllä syy oli minussa.

Kyllä tervehditään jos yhteen törmätään. On niitä harvoja tyyppejä, joiden kanssa ei käy kemiamme yksiin. Silloin on kai parempi välttää yhteydenpitoa, mutta sovussa pitää olla.

Itseäni ei ole loukattu kovin verisesti pitkiin aikoihin. Ehkä tulee eräs tapaus mieleen noin parin vuoden takaa työpaikalla. Otin yhteen miespuolisen esimieheni kanssa, kun hän alkoi nalkuttamaan, osaa ne miehetkin, nalkuttaa. Se juttu on kyllä sovittu ja unohdettu, mutta silloin sattui.

Pahiten olen saanut ^turpaan^ sisaruksiltani. Tosi pahasti. Silti yritän olla edelleen heidän kanssaan väleissä. Jos taas minä olisin ollut se vastaavan lainen keljuilija heille päin niin varmasti ei oltaisi kavereita enää. Näin se vaan on kun satun heidät hyvin tuntemaan. Olenkohan liian kiltti?

On tullut ja on tullut annettua, mutta en itse aloittajana.