En tiennyt, kuuluuko tämä tälle palstalle, mutta kuitenkin..
Asia häiritsee minua suunnattomasti ja toivoisin asiallisia vastauksia, enkä ainakaan mitään pilkkaa, ym....
Eli ongelmana on syöminen.
Aloitin laihdutuksen 63 kiloisena, jolloin olin siis painoindeksin mukaan normaalipainoinen, mutta siinä rajalla kuitenkin, eli pari kiloa lisää, niin olisin ollut indeksin mukaan lievästi ylipainoinen..
Pituutta minulla on 161cm ja painoa tällä hetkellä laihtuneena 49-50 kg.
Seuraava painotavoite on 47 kg, ja se tässä oikeastaan se ongelma onkin.
Ei niinkään tuo paino, vaan se, että
ALKUPERÄINEN painotavoite oli "kunhan se paino edes alkaisi vitosella" ja laitin tavoitteeksi 55kg.
Kun saavutin tuon 55kg, halusin painaa 53kg,
kun saavutin sen, tahdoin painaa 50kg.
Ja nyt kun painan 50kg, tahtoisinkin että paino alkaisi edes nelsoella, ja mieluiten se paino saisi olla 47kg!
Tällä hetkellä olen laihtunut noin 15kg
ja aina löydän lisää läskiä, kun katson peiliin!
Tahtoisin tietää muiden saman painoisten mittoja!
Itselläni on:
Rinnan ympärys: 75cm
Vyötärön ympärys 63cm
Kehon levein kohta (pakarat): 90cm
Reiden ympärys 49cm
en muista mitä mittoja omasin ennen laihdutusta, mutta kuitenkin,,
Ongelmana on juuri enemmänkin tuo paino!
En tiedä, mikä mun päässä on naksahtanut, mutta mun on PAKKO saada se siihen tavoitteeseen, koska oon kerra menny sellasen tekemään, ja tunnen itteni taas huonoksi ihmiseksi jos nyt lopettaisinkin yhtäkkiä. Okei rehellisesti sanottuna en pysty lopettamaan, vaikka osa minusta haluaa sitä ja osa minusta miettii aivan kauhistuneena, et tarttis alkaa syödä normaalisti ja LIHOA.
En tiedä paljonko painooni vaikuttaa lihakset, muta olen kuitenkin suhteellisen lihaksikas ja paljon liikkuva. (enkä nyt yritä leijua, sillä tiedän myös että olen KUIHDUTTANUT lihaksia tällä nälkäkuurilla :( )
Elikkä osaako joku fiksu nyt kertoa, mitä tämä on?
Tiedän kuitenkin, ettei aivan normaalista ole kyse, mutta oikeastaan en tunne oloani edes sairaaksi.
Joku päivä mietin, että HUOMENNA SOITAN LÄÄKÄRIIN ja tälle tulee loppu ja mä PYSTYN siihen (useimmiten iltaisin kun on huono olo ja NÄLKÄ).
Aamulla, kun herään, niin melkein häpeän ajatuksiani ja jatkan taas normaalisti...
Lisäksi kuulun normaalipainoon vielä (no, okei, pari kiloa pois, ni en enää kuuluis), joten se asia myös hävettää.
Mietin, että lääkärit ajattelee et "Tollane tulee tänne, ku on sellasiiki ku tarvii OIKEESTI hoitoo".
Ja sit kumoon koko ajatuksen. Ja sit seuraavana päivänä mietin, että "ONNEKS en menny lääkärii, en mä halua lihoo, enkä mä SAA lihoo, ja mun TARVII laihtuu, tossa ja tosa ja tossa on ihan liikaa ylimäärästä"...
Kerron nyt vähän lisää tähän epäselkeeseen selostukseen jatkeeksi vähän syömiskäyttäytymistä..
Normaalisti syön 500-800 kaloria päivässä, mutta sitten sorrun ahmimaan (kuten eilen 2000kaloria) ja sen jälkeen on vaan pakko paastota pari päivää sillä 500 kalorilla, koska huono omatunto vaivaa..
En tiedä voiko tuon 2000 kaloria luokitella ahmimiseksi, mutta mulle se silti tuntuu siihen.
Varsinkin humalassa sorrun ahmimaan, koska ei ole estoja..
Eilisen "ahmimispäivän aikana söin yhteensä:
*3 karjalanpiirakkaa ja juustolla tietenkin
*yhteensä kuusi vaaleaa uunileipää (juustoa, kinkkua, sipulia)
*noin purkillinen tonnikalaa
*kolme kaljaa
*tuoremehua kaksi lasia
*vettä tietenkin
En edes tiedä paljonko tossa on kaloreita, ja se tässä onkin ahdistavaa, kun en ruuanhimossani edes tarkistanut..
Nykyään tilanne on normaalisti se, että katson aina purkin kyljestä ne kalorimäärät ennen kun voin edes syödä.
Tilanne on aivan yhtäkkiä riistäytynyt sellaiseksi, vaikka ennen en paljoa kaloreista piitannut, vaan aloitin laihdutuksen karppaamisella ja onnistuinkin..
Karppaamisen hyvä puoli oli se, etten katsonut kaloreita niin paljoa, vaan söin, kun tuli nälkä!
Tässä on jo aika paljon tekstiä ja tiedostan itsekin, että olen kirjottanut ne aika epäselvästi ja aiheesta pomppien.
Kirjotin vaan pään tyhjäksi sen enempää välittämättä!
Kiitos, jos olet jaksanut lukea ja vielä kiitollisempi olisin, jos kertoisit, mitä tekisit minun sijassani??
Tähän on turha sanoa, että "Ala syömään vaa", koska kun alan syömään, ni tarviin sit vähintään neljä paastopäivää tunnontuskiin!
En mä pysty ajattelee eri tavalla, se vaan on niin mun päässä ja vaikka oon yrittäny luopuu niist ajatuksist ni aina ne tulee sieltä vaan..
Ahdistavaa, mutta toisaalta ,mietin, että "no hyvä, ni ainaki laihdun" jnejne..
Kertokaa te viisaammat, mitä tehdä!!
5
104
Vastaukset
- minä
Syömishäiriöt ovat mielen sairauksia, eivätkä siis katso painoa. Riittää, että ajatukset ja toimintatavat ovat vääristyneet. Suurin osa syömishäiriöisistä ovat normaalipainoisia.
Voin tässä sulle sanoa, että sairastat syömishäiriötä. Toimintasi ja ajatusmallisi ovat sairauden värittämiä. Sinuna hakeutuisin mahdollisimman nopeasti hoitotahon puoleen, jotta tilanteesi ei enää pahene. Myös parantuminen on nopeampaa, jos hoidon on aloittanut ajoissa.
Sinun on turha hävetä itseäsi ja painoasi ajatellen, että lääkärit nauravat sinulle. Se on epäammattimaista käytöstä. Jotkut tavalliset terveyskeskuslääkärit kylläkin valitettavasti vähättelevän mielenterveyspotilaita, joten suosittelisin sua soittamaan suoraan psykiatriselle poliklinikalle, ja pyytämään ajan oikealle psykiatrille, jotta voisitte miettiä, millainen hoito sulle sopii.
Syömishäiriöt ovat aina oire vaikeista kokemuksista, traumoista tms, joten on tärkeä, että ne lukot saa selvitettyä josnkun ammattilaisen kanssa.
Tsemppiä hurjasti! Tästä on mahdollisuus parantua täysin!- perfektionistityttö
Kiitos kannustavasta kommentista..
Kuulostit siltä, kuin puhuisit kokemuksesta??
En tiedä tosta psykiatrisesta poliklinikasta, riippuu hinnastakin, itsellä ei ainakaan hirveesti sitä kahisevaa oo taskuissa... - minä taas
perfektionistityttö kirjoitti:
Kiitos kannustavasta kommentista..
Kuulostit siltä, kuin puhuisit kokemuksesta??
En tiedä tosta psykiatrisesta poliklinikasta, riippuu hinnastakin, itsellä ei ainakaan hirveesti sitä kahisevaa oo taskuissa...Kokemuksesta puhun. :)
Oletko aikuinen vai nuori?
Monesti varsinkin aikuisten psyk.polille hakeudutaan esim. työ- tai opiskelijaterveyden lähetteellä. Hoitomaksut vaihtelevat kunnittain, jossain psykiatriasta ei peritä maksua, toisella paikkakunnalla taas peritään.
Nuorten psyk. poli on monesti ilmainen.
Yksi vaihtoehto on myös alkaa etsiä itsenäisesti Kelan korvaamaa terapauttia, ja alkaa työskentely terapautin kanssa suoraan.
Mutta oli hoitotaho sitten mikä tahansa (työ- tai opiskelijaterveys, tai poliklinikka) pääasia on, että hakeudut hoitoon, jossa saat ammattimaista apua (ei pidä tyytyä siihen, että lääkäri vain määrää ''että alas nyt tyttö syömään!'' Se ei ole hoitoa, eikä noin huonoa hoitoa täydy sallia). Syömishäiriöstä paraneminen on mahdollista ilman hoitoa, mutta tulokset ovat silloin huonommat, koska sairaus saattaa uusiutua. Hoitamaton syömishäiriö voi siis tulla takaisin. - perfektionistityttö
minä taas kirjoitti:
Kokemuksesta puhun. :)
Oletko aikuinen vai nuori?
Monesti varsinkin aikuisten psyk.polille hakeudutaan esim. työ- tai opiskelijaterveyden lähetteellä. Hoitomaksut vaihtelevat kunnittain, jossain psykiatriasta ei peritä maksua, toisella paikkakunnalla taas peritään.
Nuorten psyk. poli on monesti ilmainen.
Yksi vaihtoehto on myös alkaa etsiä itsenäisesti Kelan korvaamaa terapauttia, ja alkaa työskentely terapautin kanssa suoraan.
Mutta oli hoitotaho sitten mikä tahansa (työ- tai opiskelijaterveys, tai poliklinikka) pääasia on, että hakeudut hoitoon, jossa saat ammattimaista apua (ei pidä tyytyä siihen, että lääkäri vain määrää ''että alas nyt tyttö syömään!'' Se ei ole hoitoa, eikä noin huonoa hoitoa täydy sallia). Syömishäiriöstä paraneminen on mahdollista ilman hoitoa, mutta tulokset ovat silloin huonommat, koska sairaus saattaa uusiutua. Hoitamaton syömishäiriö voi siis tulla takaisin.Itseasiassa samoilla ajatuksilla kamppailin jo kaksi vuotta aikaa ja en ole oikeastaan koskaan hyväksynyt itseäni täysin. Eli taitaa olla aika pinttynyt tämä koko asia mun päässä :(
Kuitenkin itse "sanoista tekoihin" ryhdyin kaksi vuotta aikaa, jolloin laihdutin ensin kymmenen kiloa ja sitten pidin noin vuoden paussin ja yritin vain ylläpitää painoa (koko ajan kuitenkin tyytymättömänä siihen).
Nyt kaksi kuukautta sitten päätin, että NYT ALOTAN uudestaa ja onnistun! Ja siis viisi kiloa vielä lisää saatu pois..
Ja taidan myös olla aika itserakas, koska tahdon olla "täydellinen", vaikka tiiän ettei kukaan edes oo..
Ja mikäli oikein olen huomannut, niin nyt on alkanu se vaihe, että mitä enemmän lähtee kiloja, sen rumemmaksi tulen. Haluaisin kuitenkin omata edes jonkinnäköiset rinnat, enkä olla muodoton. Mutta silti haluaisin pitää vyötärön kapeana..
Noh, se ei varmaan ole mahdollista mun ruumiin rakenteellani.. :D
Niin ja olen siis 21 vuotias, eli VARMAANKIN aikuinen :D
Vaikka lapsellinen sellainen, ku jaksan kiinnittää liikaa huomiota siihen miltä näytän... :) - minä taas
perfektionistityttö kirjoitti:
Itseasiassa samoilla ajatuksilla kamppailin jo kaksi vuotta aikaa ja en ole oikeastaan koskaan hyväksynyt itseäni täysin. Eli taitaa olla aika pinttynyt tämä koko asia mun päässä :(
Kuitenkin itse "sanoista tekoihin" ryhdyin kaksi vuotta aikaa, jolloin laihdutin ensin kymmenen kiloa ja sitten pidin noin vuoden paussin ja yritin vain ylläpitää painoa (koko ajan kuitenkin tyytymättömänä siihen).
Nyt kaksi kuukautta sitten päätin, että NYT ALOTAN uudestaa ja onnistun! Ja siis viisi kiloa vielä lisää saatu pois..
Ja taidan myös olla aika itserakas, koska tahdon olla "täydellinen", vaikka tiiän ettei kukaan edes oo..
Ja mikäli oikein olen huomannut, niin nyt on alkanu se vaihe, että mitä enemmän lähtee kiloja, sen rumemmaksi tulen. Haluaisin kuitenkin omata edes jonkinnäköiset rinnat, enkä olla muodoton. Mutta silti haluaisin pitää vyötärön kapeana..
Noh, se ei varmaan ole mahdollista mun ruumiin rakenteellani.. :D
Niin ja olen siis 21 vuotias, eli VARMAANKIN aikuinen :D
Vaikka lapsellinen sellainen, ku jaksan kiinnittää liikaa huomiota siihen miltä näytän... :)Ehdottomasti suosittelen sua hakeutumaan hoitoon! Kenenkään ei tarvitse jaksaa kamppailla oman mielensä kanssa yksin.
Jos nyt näin ensiapuna sulle sanoisin: älä enää laihduta kiloakaan! Ota ensimmäiseksi tavoitteeksi tasata tilanne, lisätä reippaasti ruokamääriä. Mieelikin kohenee, kun aivot saavat energiaa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Istuva kansanedustaja epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta
Seiskan tietojen mukaan Timo Vornanen on epäiltynä pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta eikä kenellekään taatusti tul4373216Timo Vornanen kilahti
Mikähän sille kansanedustajalle polisiisi miehelle on noin pahasti mennyt hermot , että tulevaisuudensa pilasi totaalise1142693Tollokin tajuaa että Timo Vornanen
oli joutunut äärimmäiseen tilanteeseen ampuessaa yhden laukauksen katuun. Ei poliisi tee tuollaista hetken mielijohteest3972674Pullonpalautusjärjestelmä muuttuu - paluu menneisyyteen
EU suuressa viisaudessaan on päättänyt, että pulloja pitää kierrättää. Jos oikein ymmärsin, nykyisen järjestelmänmme ti1612112Sininen farmari - Ford Focus- YFB-842 on poliisilta kadoksissa Kauhajärvellä
https://alibi.fi/uutiset/poliisilta-poikkeuksellinen-vihjepyynto-autossa-oleva-henkilo-on-avuntarpeessa/?shared=29255-2d71927- 1731335
Onko oikeudenmukaista? Yhdellä taholla yllättävä valta-asema Tähdet, tähdet -voittajan valinnassa!
Näinpä, onko sinusta tämä oikein? Viime jaksossakin voittaja selvisi vain yhden äänen erolla ja tänä sunnuntaina ensimm231317No kerros nyt nainen
Kumpi mielestäsi oli se joka väärinkäsitti kaiken? Nyt voi olla jo rehellinen kun koko tilanne on jo lähes haihtunut.971196Persukansanedustaja Timo Vornanen ammuskellut Helsingissä
Poliisi siviiliammatiltaan, luvallinen ase mukana baarissa tällä hemmetin valopääpersulla. Meni eduskunnasta suoraan baa741154Nainen, mietit miten minä jaksan
En voi hyvin. Nykyään elämäni on lähinnä selviytymistä tunnista ja päivästä toiseen. Usein tulee epävarma olo, että mite891010