Tämä tapahtui kauan sitten, yli 30 vuotta sitten, mutta en ole unohtanut tapausta, enkä aio unohtaakaan. Minulle on tarjottu ammattiapua, että saisin apua tapauksen poiskäsittelyyn, mutta en ole halunnut unohtaa. Haluan muistaa, minkälaisia lieroja ihmiset voivat olla, ja että juuri minun kohdalleni on sattunut tällaisia.
Aloin seurustella Matin kanssa 19 vuotiaana. Matti oli muutamaa vuotta minua vanhempi. Kun olin ensimmäistä kertaa Matin luona hänen vanhempien asunnolla yötä ja olimme lähdössä aamupäivällä sieltä pois, törmäsin eteisessä mieheen, joka näytti tutulta. Sanoin Matille ulkona, että tunsin kaverin ja ihmettelin, miksi se oli heidän eteisessään. Matti sanoi, että se oli hänen veljensä Antti. Antti oli Mattia pari vuotta nuorempi.
Olin tavannut Antin joskus kaupungin yöelämässä lähinnä ohimennen. Edellisenä kesänä, kun olimme ystäväni kanssa kävelyllä kaupungin merenrannalla puistossa, tuli Antti vastaan kaverinsa kanssa. He alkoivat tulla meitä kohti ja kuvittelimme, että he tulevat juttelemaan meidän kanssamme, kuten nuorilla oli yleensä tapana, jos vähänkin tunnettiin. He kävivätkin kuitenkin yllättäin käsiksi meihin. He pitivät käsivarsistamme kiinni ja nauroivat älytöntä naurua. Vaikka lähimmät ihmiset olivat kaukana, oli puisto kuitenkin niin avoin, että he eivät olisi voineet tehdä meille mitään lisäväkivaltaa paljastumatta, mutta tilanne oli meille tukala, ahdistava ja pelottava.
En kuitenkaan jättänyt Mattia veljen takia, koska ajattelin, ettei ole Matin syy, että hänellä on sellainen veli. Itsekään en ollut omaan veljeeni tyytyväinen, hän taas joi aivan liian paljon. Olin kärsinyt veljeni juomisesta ja tiesin, etten voinut asialle mitään. Mielestäni ketään ei voi tuomita perheenjäsenen tominnasta, vaan kaikki ovat vastuussa omasta itsestään.
Seurustelumme eteni ja olimme suurimmaksi osaksi minun asunnollani viikonloppuisin. Matti tuli luokseni perjantaisin ja lähti sunnuntaisin. Toisinaan tuli kova riita jostain, jota en osaa vieläkään selittää. Matin käytös muuttui humalassa puuromaiseksi. Hänen katseensa lasittui tavallista enemmän ja puhe puuroutui. Mielestäni se ei ollut normaalia enkä pitänyt siitä. Välillämme ei myöskään ollut synynyt hyvää sidettä riittävästi, vaan Matin katse ja ajatukset harhailivat humalassa. Hänen olemuksensa sai minut hermostumaan ja jossain vaiheessa aina jotenkin vaadin häneltä parempaa käytöstä. Riita alkoi siinä vaiheessa.
Olimme seurustelleet noin vuoden, kun olimme Juhannuksen vietossa Antin ja Antin tyttöystävän Mirjan asunnolla. Mitään erityistä ohjelmaa meillä ei ollut. Kellään ei kai ollut rahaakaan mihinkään erityiseen. Ainakin minun, Mirjan ja Antin rahat olivat tainneet mennä uusien asuntojen hankkimiseen ja kalustamiseen. Palkkammekaan eivät olleet suurensuuria.
Meillä oli mukana olutta ja vähän viiniä, joita sitten nautiskelimme Antin ja Mirjan juodessa omia juomiaan. Veljekset keskustelivat jostain entisestä yhteisestä tyttöystävästään, jonka kanssa molemmat olivat olleet. Sen jälkeen he alkoivat jutustella jostakin tilanteesta jossa olivat olleet joskus ja olivat silloin pohtineet ryhmäseksin mahdollisuutta. Sitä ei kuitenkaan ollut silloin tapahtunut.
Minusta poikien puheenaihe ei ollut hyvä ja toivoin sen vaihtamista. Olimme molemmat parit seurustelleet vasta vähän aikaa, joten mielestäni olisi ollut muutakin puhuttavaa. Minun ja Matin suhde ei ollut minun mielestäni syventynyt lainkaan riittävästi.
Olisin keskustellut mielelläni sisustuksesta, koska se oli molemmilla ajankohtaista ja varsinkin minun mielestäni yleensäkin mielenkiintoista. Mirja oli myös ostanut juuri uusia kalusteita heidän kotiinsa. Yllättäin kuitenkin Mirja alkoi syyttää minua mustasukkaisuudesta. Hän sanoi hyvin töykeästi, että ei pitänyt siitä, että yritin laittaa Matille silmälaput kuin hevoselle. Puhe oli törkeää ja röyhkeää minun mielestäni, mutta jatkoi sitä linjaa, minkälaisen käsityksen olin Mirjasta ja muutenkin luonut. Epäystävällinen, töykeä, röyhkeä, synkkä ja ilkeä.
Mitä tämän jälkeen tapahtui? Jatkuu myöhemmin.
Aloin seurustella Matin kanssa 19 vuotiaana. Matti oli muutamaa vuotta minua vanhempi. Kun olin ensimmäistä kertaa Matin luona hänen vanhempien asunnolla yötä ja olimme lähdössä aamupäivällä sieltä pois, törmäsin eteisessä mieheen, joka näytti tutulta. Sanoin Matille ulkona, että tunsin kaverin ja ihmettelin, miksi se oli heidän eteisessään. Matti sanoi, että se oli hänen veljensä Antti. Antti oli Mattia pari vuotta nuorempi.
Olin tavannut Antin joskus kaupungin yöelämässä lähinnä ohimennen. Edellisenä kesänä, kun olimme ystäväni kanssa kävelyllä kaupungin merenrannalla puistossa, tuli Antti vastaan kaverinsa kanssa. He alkoivat tulla meitä kohti ja kuvittelimme, että he tulevat juttelemaan meidän kanssamme, kuten nuorilla oli yleensä tapana, jos vähänkin tunnettiin. He kävivätkin kuitenkin yllättäin käsiksi meihin. He pitivät käsivarsistamme kiinni ja nauroivat älytöntä naurua. Vaikka lähimmät ihmiset olivat kaukana, oli puisto kuitenkin niin avoin, että he eivät olisi voineet tehdä meille mitään lisäväkivaltaa paljastumatta, mutta tilanne oli meille tukala, ahdistava ja pelottava.
En kuitenkaan jättänyt Mattia veljen takia, koska ajattelin, ettei ole Matin syy, että hänellä on sellainen veli. Itsekään en ollut omaan veljeeni tyytyväinen, hän taas joi aivan liian paljon. Olin kärsinyt veljeni juomisesta ja tiesin, etten voinut asialle mitään. Mielestäni ketään ei voi tuomita perheenjäsenen tominnasta, vaan kaikki ovat vastuussa omasta itsestään.
Seurustelumme eteni ja olimme suurimmaksi osaksi minun asunnollani viikonloppuisin. Matti tuli luokseni perjantaisin ja lähti sunnuntaisin. Toisinaan tuli kova riita jostain, jota en osaa vieläkään selittää. Matin käytös muuttui humalassa puuromaiseksi. Hänen katseensa lasittui tavallista enemmän ja puhe puuroutui. Mielestäni se ei ollut normaalia enkä pitänyt siitä. Välillämme ei myöskään ollut synynyt hyvää sidettä riittävästi, vaan Matin katse ja ajatukset harhailivat humalassa. Hänen olemuksensa sai minut hermostumaan ja jossain vaiheessa aina jotenkin vaadin häneltä parempaa käytöstä. Riita alkoi siinä vaiheessa.
Olimme seurustelleet noin vuoden, kun olimme Juhannuksen vietossa Antin ja Antin tyttöystävän Mirjan asunnolla. Mitään erityistä ohjelmaa meillä ei ollut. Kellään ei kai ollut rahaakaan mihinkään erityiseen. Ainakin minun, Mirjan ja Antin rahat olivat tainneet mennä uusien asuntojen hankkimiseen ja kalustamiseen. Palkkammekaan eivät olleet suurensuuria.
Meillä oli mukana olutta ja vähän viiniä, joita sitten nautiskelimme Antin ja Mirjan juodessa omia juomiaan. Veljekset keskustelivat jostain entisestä yhteisestä tyttöystävästään, jonka kanssa molemmat olivat olleet. Sen jälkeen he alkoivat jutustella jostakin tilanteesta jossa olivat olleet joskus ja olivat silloin pohtineet ryhmäseksin mahdollisuutta. Sitä ei kuitenkaan ollut silloin tapahtunut.
Minusta poikien puheenaihe ei ollut hyvä ja toivoin sen vaihtamista. Olimme molemmat parit seurustelleet vasta vähän aikaa, joten mielestäni olisi ollut muutakin puhuttavaa. Minun ja Matin suhde ei ollut minun mielestäni syventynyt lainkaan riittävästi.
Olisin keskustellut mielelläni sisustuksesta, koska se oli molemmilla ajankohtaista ja varsinkin minun mielestäni yleensäkin mielenkiintoista. Mirja oli myös ostanut juuri uusia kalusteita heidän kotiinsa. Yllättäin kuitenkin Mirja alkoi syyttää minua mustasukkaisuudesta. Hän sanoi hyvin töykeästi, että ei pitänyt siitä, että yritin laittaa Matille silmälaput kuin hevoselle. Puhe oli törkeää ja röyhkeää minun mielestäni, mutta jatkoi sitä linjaa, minkälaisen käsityksen olin Mirjasta ja muutenkin luonut. Epäystävällinen, töykeä, röyhkeä, synkkä ja ilkeä.
Mitä tämän jälkeen tapahtui? Jatkuu myöhemmin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.