en jaksaisi enää eläää.....enkä löydä enää edes syytä siihen.
en jaksa enää ihmisten puheita siitä kun ei toi mee töihin tai miks toi ei hanki miestä tai miks se vaan opiskelee ja opiskelee...
Olen käynyt jo muutaman koulut mutta työelämä tänä aikana on henkisesti niin raskasta että mun pää ei vaan kestä sitä. Olen harjoitteluja suorittanut hampaat irvessä ja niistä joten kuten selvinnyt... monista asioista voi luistaa kun on vain harjoittelija... mutta miten mä meen tämmösenä sosiaalisesti lahjattomana pienestäkin ahdistuvana ihmisenä töihin.... mä olen tosiaan kokeillut niitä eri aloja ja en keksi yhtäkään jossa mun pää pysyis kasassa. Koulut on ollut mulle ns. turvapaikkoja siltä työelämältä, tajusin tämän vasta itsekin....
Olen käynyt lääkärissä joka lähetti kunnan mielenterveystoimistoon josta pääsin lopulta ihan terapiaan jossa kävin usean vuoden mutta mitä jäi käteen?? ei mitään. En vaan saa ahdistusta pois. Terapiassa käskettiin olla luovuttamatta ja mennä tuulta päin... tein niin... kunnes olin niin huonossa kunnossa fyysisesti että huhhu... kuukaudessa kun laihtuu 10 kg ja ei nuku lainkaan....
Mä olen jo tuhlannut tän yhteiskunnan rahoja niin paljon.... koulutus maksaa... terapiat on maksaneet... mun sossusta saamat rahat jne.... mitä itse olen antanut takaisin... enpä juuri mitään
Tää työ on ollut mulle aikuisikänä ainoa tavoite. Saada työ saada palkkaa ja matkustella. En pidä lapsista ja lisäksi sosiaalisten fobioideni takia en pysty olemaan parisuhteessa. Kokeiltu on... monta kertaa..... en pysty, enkä jaksa enää pakottaa itseäni siihen.
Mun työstä johtuva ahdistus ei tosiaan ole mitään pientä. Jos kuukaudessa laihtuu 10kg sen takia.... ei nuku.... juo joka päivä alkoholia.... vetää liiikaa lääkkeitä bentsoja.... eikä siltikään nuku,,,, lisäksi kaikki muut oireet: pahoinvointi, ripuli, puristus rinnassa, naaman kuumotus, tärinä, epätodellinen olo.....
Mä en enää jaksais yrittäää.... ois vaan helpompi lähtee pois.... miksi kiusata itteään ja uskotella niin itselleen kuin kaikille muillekkin pystyvänsä kaikkeen. Sit ku tilanne tulee taas eteen on elämä ihan helvettiä.
en jaksa enää ihmisten puheita siitä kun ei toi mee töihin tai miks toi ei hanki miestä tai miks se vaan opiskelee ja opiskelee...
Olen käynyt jo muutaman koulut mutta työelämä tänä aikana on henkisesti niin raskasta että mun pää ei vaan kestä sitä. Olen harjoitteluja suorittanut hampaat irvessä ja niistä joten kuten selvinnyt... monista asioista voi luistaa kun on vain harjoittelija... mutta miten mä meen tämmösenä sosiaalisesti lahjattomana pienestäkin ahdistuvana ihmisenä töihin.... mä olen tosiaan kokeillut niitä eri aloja ja en keksi yhtäkään jossa mun pää pysyis kasassa. Koulut on ollut mulle ns. turvapaikkoja siltä työelämältä, tajusin tämän vasta itsekin....
Olen käynyt lääkärissä joka lähetti kunnan mielenterveystoimistoon josta pääsin lopulta ihan terapiaan jossa kävin usean vuoden mutta mitä jäi käteen?? ei mitään. En vaan saa ahdistusta pois. Terapiassa käskettiin olla luovuttamatta ja mennä tuulta päin... tein niin... kunnes olin niin huonossa kunnossa fyysisesti että huhhu... kuukaudessa kun laihtuu 10 kg ja ei nuku lainkaan....
Mä olen jo tuhlannut tän yhteiskunnan rahoja niin paljon.... koulutus maksaa... terapiat on maksaneet... mun sossusta saamat rahat jne.... mitä itse olen antanut takaisin... enpä juuri mitään
Tää työ on ollut mulle aikuisikänä ainoa tavoite. Saada työ saada palkkaa ja matkustella. En pidä lapsista ja lisäksi sosiaalisten fobioideni takia en pysty olemaan parisuhteessa. Kokeiltu on... monta kertaa..... en pysty, enkä jaksa enää pakottaa itseäni siihen.
Mun työstä johtuva ahdistus ei tosiaan ole mitään pientä. Jos kuukaudessa laihtuu 10kg sen takia.... ei nuku.... juo joka päivä alkoholia.... vetää liiikaa lääkkeitä bentsoja.... eikä siltikään nuku,,,, lisäksi kaikki muut oireet: pahoinvointi, ripuli, puristus rinnassa, naaman kuumotus, tärinä, epätodellinen olo.....
Mä en enää jaksais yrittäää.... ois vaan helpompi lähtee pois.... miksi kiusata itteään ja uskotella niin itselleen kuin kaikille muillekkin pystyvänsä kaikkeen. Sit ku tilanne tulee taas eteen on elämä ihan helvettiä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinulta on selvästi aina vaadittu liikoja, ja olet ajan myötä alkanut itsekin vaatimaan. Yhteiskunnan pystyssä pysyminen ei ole yhdestä ihmisestä kiinni, juuri kaltaisiasi vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä varten ne sossut ja terapiat on. Et ole mitään velkaa.
Sanoisin että ihan ensimmäiseksi hoida itsesi kuntoon, olet selvästi masentunut ja jonkinlaista päihdeongelmaakin näyttää olevan. Eli jätä ne työt siksi aikaa että pääset elämässäsi takaisin raiteille, eroon päihteistä ja tasapainoon itsesi kanssa. Keskity ihan ajan kanssa niihin ahdistusta aiheuttaviin tekijöihin, menneisyyttä tutkimalla ne syyt yleensä parhaiten löytyvät.
Optimismia kehiin. Et todellakaan ole ainoa jota ahdistaa, älä ajattele olevasi yksin ongelmiesi kanssa.
Jos et jaksa tehdä töitä, niin älä pakota itseäsi siihen. Älä elä toisten mielipiteiden orjuudessa. Jokaisella on oma elämä ja tehtävä täällä. Myös sinun elämä on yksi pala suuressa ihmiskunnan palapelissä.