Yksinäisyys on minulle sellainen tilanne, johon olen tottunut, ja juuri sen takia siitä on vaikea päästä eroon. Muistan jostain väliaikaispäiväkodista sen, että pojat sitoivat minut kiinni kiipeilytelineeseen siihen tapaan, että kaikki neljä raajaa sojottivat eri ilmansuuntiin, ja ohjaajatäti tuli kysymään olinko itse ollut samaa mieltä. Käytin siihen aikaan sukkia joissa oli nallen kuvia, ja jotenkin yhdistän sen tilanteen siihen, että nallesukat olivat eri paikassa kuin missä niden pitäisi olla jos oltaisiin vain kaikki leikitty nätisti yhdessä. Jok.tap. muistan kun olin kiinni siinä kiipeilytelineen verkossa niin että roikuin selkä maata vasten, ja lastentarhanopettajan saarnasi muille ettei ole hauskaa jos kaikkien mielestä ei ole hauskaa.
Minulla oli aina tosi ulkopuolinen olo, varsinkin siitä asti kun muutin 1. kerran, eikä se asia ole oikeastaan muuttunut mitenkään ikinä,.
Minulla oli aina tosi ulkopuolinen olo, varsinkin siitä asti kun muutin 1. kerran, eikä se asia ole oikeastaan muuttunut mitenkään ikinä,.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on kauhumuisto, kun isäni veli, siis setä ja isän serkku käärivät minut pitkään riepumattoon. Oli tukalaa ja tuntui että tukehdun.
Tuo riippuminen porukan keskellä on ollut varmaan todella pelottava ja nöyryyttävä kokemus. Kuka sinut päästi tuosta piinasta? Itse muistan, että pääsin mattokääröstä kun hokasasin alkaa pyörimään toiseen suuntaan.'Tapahtuiko muutto lapsuuden kodista?