Sitä kohti kuljen sulkien kaikki matkanvarrella sattuneet kipeät asiat muiston sopukoihin. Ymmärtäen ne kaikki tarpeelliseksi päämäärän saavuttamiseksi.
Ei se matka
vaan päämäärä
8196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oikea meninki.
Taitaa alkaa väsy jo mua painaan.
Itsekin ajatellut, että ne satuttavat sanat ja asiat mitä on kohdalle tullut ovat olleet opiksi tässä elämässä. Niistä ymmärsin sen ettei mulle ketään oltu tarkoitettukaan kohdalle tulevaksi ja ettei ystävyyttäkään oltu mun elämään tarkoitettu. Aina olen ollut yksinäinen ja aina tulen olemaan yksin, se asia ei miksikään kummene vaikka kuinka muuta haluaisinkin. Pitkään meni ennen kuin läksyni opin. Matka on ollut raskas ja seurana yksinäisyys, ehkä kohta jo loppu häämöttäis, olisin jo valmis lähtemään täältä. Ei täällä ollut mulle paikkaa, ei sijaa.
Pidä mielesi kurissa ja kuuntele sydäntäsi.
Sydän sanoo samaa, ei mulle ollut täällä paikkaa, ei sijaa, ei rakkautta, ei ystävyyttäkään. Yksinäisyys on ainoa kaveri jonka tältä matkalta seurakseni sain.
Sun täytyy myös uskoa, että toiveesi totetuu. Maailma on miksi me sen teemme.
En mä yksinäisyyttä ole itselleni toivonut. Aina pettynyt ihmisiin, ikinä en kelvannut kellekään ystävätasolle asti. Kun tarpeeksi tulee pettymyksiä kohdalle, niin sitä rupeaa suojelemaan itseään, sydäntään uusilta pettymyksiltä. Ei mua kukaan ole rakastanut tähän ikään mennessäkään, niin eiköhän se jotain kerro minusta eli ei mun kohdalle ei oltu rakkautta tarkoitettu tulevaksi. Ei mun toiveet ole toteutuneet, haaveilin joskus minäkin ystäviä löytäväni ja myös siitäkin että löytäisin jonkun rakkaan itselleni. Maailma, ihmiset ja elämä opettivat mua luopumaan noista turhista haaveista.
Älä jauha p*skaa tänne.