ok.. nyt on pakko avata sanaista arkkua kun näitä juttuja täällä lukenu missä joku miettii kuolemaa ja/tai puhuu masennuksen lannistamana.
oon raivannu tieni läpi jo toisesta masennuksesta. Ensimmäinen oli vakavaksi luokiteltu ja tämä toinen keskivaikea. Ensimmäiseen liittyi itsetuhoisuus toiseen ei josta olin erittäin huojentunut!
Masentunut lannistuu ja alkaa helposti toimimaan juuri niinkuin masennus fiilis käskee. Se juurikin on se suurin virhe. Pitäisi jaksaa taistella oireita vastaan ja toimia juurikin päinvastoin kun fiilis sanoo! Masentuneella useinkaan ei vain ole voimia enää siihen. Uupumus ja epötoivo on todella voimakasta. Silloin se lähipiiri voi auttaa. omaiset voi kysyä masentuneelta miten avuksi parhaiten olisi.
Mulle auttoi kun sain aktivoitua viha-raivo-aggressio vaihteen täydelle teholle. Vihassa on räjähtävä voima! Raivon voimalla läpi ja voitto kotiin.
Se oli kuin elokuvien sotasankarit jotka kaatuu maahan ja meinaa jo luovuttaa kunnes jotain tapahtuu ja sankari sieppää miekan maasta nousee ylös ja raivo huudon saattelemana juoksee päin kohdetta ja taistelee vihalla tiensä voittajaksi. Näin mulle vertauskuvainnollisesti kävi. Itsemurha voi tuntua hyvältä idealta pahimmassa olossa mutta sitä se ei lopulta ole.
provoja ollu liikkeellä ja vihaa joten varmaan tämäkin teksti sitä saa mutta oli pakko silti tämä nyt sanoa kun masennus on nyt niin usein aiheena täällä
oon raivannu tieni läpi jo toisesta masennuksesta. Ensimmäinen oli vakavaksi luokiteltu ja tämä toinen keskivaikea. Ensimmäiseen liittyi itsetuhoisuus toiseen ei josta olin erittäin huojentunut!
Masentunut lannistuu ja alkaa helposti toimimaan juuri niinkuin masennus fiilis käskee. Se juurikin on se suurin virhe. Pitäisi jaksaa taistella oireita vastaan ja toimia juurikin päinvastoin kun fiilis sanoo! Masentuneella useinkaan ei vain ole voimia enää siihen. Uupumus ja epötoivo on todella voimakasta. Silloin se lähipiiri voi auttaa. omaiset voi kysyä masentuneelta miten avuksi parhaiten olisi.
Mulle auttoi kun sain aktivoitua viha-raivo-aggressio vaihteen täydelle teholle. Vihassa on räjähtävä voima! Raivon voimalla läpi ja voitto kotiin.
Se oli kuin elokuvien sotasankarit jotka kaatuu maahan ja meinaa jo luovuttaa kunnes jotain tapahtuu ja sankari sieppää miekan maasta nousee ylös ja raivo huudon saattelemana juoksee päin kohdetta ja taistelee vihalla tiensä voittajaksi. Näin mulle vertauskuvainnollisesti kävi. Itsemurha voi tuntua hyvältä idealta pahimmassa olossa mutta sitä se ei lopulta ole.
provoja ollu liikkeellä ja vihaa joten varmaan tämäkin teksti sitä saa mutta oli pakko silti tämä nyt sanoa kun masennus on nyt niin usein aiheena täällä
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakkaus on se todellinen voima.
Sekin mutta rakkaus voi sortua ja suhteessa on välillä vaikeaa. Ei sen varaan voi täysin turvata. se voima, tahto, motivaatio pitää löytyä masentuneesta itsestään. omaiset voi olla tukena mutta ei nekään pysty auttaan jos masentunut on jo lannistunut!
itse hain pitkään itsesääli paskan keskeltä sitä vihan sointua. Provoin itseäni kunnes viha leimahti täyteen liekkiin. Se käynnisti tapahtuma ketjun. Viha voi myös olla positiivista. Miettikää kuinka voimakkaaksi tunnette itsenne tosi vihaisena? Kuinka paljon saatte sekä fyysistä että henkistä voimaa! Mä halusin sen itsestäni esille jotta pystyin tekeen paranemis ihmeeni.
Kun masennus näkyy pysyvästi jo ulonäössä, on aika vaikea tervehtyä.
Sinkun on vaikea löytää puolisoa enää sinä vaiheessa. Ei monikaan halua elää yksin.
Tuo on totta, mutta tuonkin pystyy kääntään lannistuksesta ja luovutus olosta vihaksi!
" Onko oikein että sairaus hallitsee ja pilaa elämääsi ja mahdollisuuksiasi? onko oikein että masennuslääkkeet ja masennuksen oireet tuhoaa sun ulkonäköä? Etkö ole kärsinyt tarpeeksi? väärin se on! elämää on vielä elettävänä ja en aijo antaa masennuksen viedä multa kaikkea" jne. kysymyksiä/ajatuksia joilla alkaisin psyykkaan itseäni vihaan.
Kaikilla teietenkin eri keinot saada se paranemisen ketjureaktio vauhtiin. Mulla se oli molemmilla sairaus jaksoillani viha joka kaiken käynnisti.
Ei se yksinäisyys ole aina oma valinta ja sekin masentaa vielä lisää. Mun kohdalla ei ollut mitään mahiksia missään vaiheessa löytää ketään. Olen ollut aina liian ruma kelvatakseni muille ihmisille ja sekin masentaa vielä lisää. Sinkkuus mun kohdalla ei ollut oma valinta vaan johtuu mun rumuudestani. Ei miehet halunneet edes tutustua näin rumaan naiseen.
oletko varma että asia on noin? ihminen usein saattaa toteuttaa itse omia pelkojaan. Mitä jos tuijotat vain katse maahan suunnattuna ja pyydät anteeksi tavallisen masentuneen tavoin olemassa oloasi etkä vain näe että joku saattaisikin olla susta kiinnostunut?
Masennus aiheutti mulle ainakin sellaista putkinäköä ja ajatukset/tulkinnat toisten ihmisten tarkoitusperistä ja tunteista muuttuivat negatiivisiksi. tulkitsin väärin. Jos sulle on käynytkin samoin?
Kyllä sen olisin huomannut, jos joku olisi ollut minusta joskus kiinnostunut. Ei mua kukaan kouluaikana huomannut, eikä illanviettopaikoissakaan lähestynyt. Yhdellä kertaa yks ikäiseni mies tuli mua hakemaan mua tanssimaan, mutta nähtyään mun kasvoni, meni totisen näköiseksi, puisteli päätään ja perääntyi ja sanoi luulleensa mua paremman näköiseksi takaapäin nähtynä. Eräässä työpaikassa porukka naureskeli mun ulkonäölle ja kun alkuaikoinaan yritin mennä samaan pöytään istumaan, niin kaikki lähti siitä pöydästä samantien pois. Sitten pari tyyppiä rupesivat esittämään olevansa minusta muka kiinnostuneita, toisten naureskellessa vähän kauempana heidän touhujaan. Toinen heistä sitten paljasti viimeisenä työpäivänä mitä mieltä musta ja mun ulkonäöstä oikein oli vieressä olevalleen kaverilleen ja samalla osoitteli mua kohti sormellaan ja se ei ollut mukavaa nähtävää, eikä kuultavaa. Kun tarpeeksi on mollattu kaikkea minussa, niin pakkohan se on uskoa muita ja tajuta ettei kukaan voi näin huonosta ja vikoja ja virheitä täynnä olevasta ihmisestä pitää. Totta kai sitä rupeaa uskomaan toisten sanat todeksi ja uskoo itsekin ettei kelpaa kellekään, eikä mihinkään. Mun pitää vaan itse hyväksyä tuo fakta, mitä muut on mulle opettaneet ja yrittää olla ja elää yksinäni. Mun on turha enää luulla jonkun löytäväni, kelpaavani jollekin edes ystäväksi. Enhän mä ennenkään ole kelvannut, niin miks kerjäisin uudestaan henkisesti turpiin.
Oon hirveän pahoillani että olet joutunut kokeen tuollaista. Ymmärrettävästi siinä itsetunto romuksi menee. ihmiset osaa olla kyllä välillä kovin julmia toisilleen...eikä kiltteydellä sen vastaanottominen hiljaa tuo asiaan yleensä mitään muutosta. Päinvastoin. :(
ei ole mullekaan vierasta. Ulkonäöstäni mua ei juurikaan ole haukuttua mutta muihin kohtiin on kyllä isketty kovaa. masennus oli yksi kunnon kiusaamisen, mollaamisen ja haukkumisen aihe.
olin vakavasti sairas joka ei sairaudelleen mitään voinut mutta jota syyllistettiin ja haukuttiin sairauden takia. Jouduin puolusteleen vakaa sairauttani. tunteen häpeää ja syyllisyyttä.. Se mut oikeastaan saikin ensimmäisellä sairaus jaksolla raivon valtaan ja lopulta käynnisti sen paranemis ketjureaktion. onni siis onnettomuudessa. :)